Lehmien rehunkäyttökyvyn parantaminen on ollut viime vuosina yksi eläinjalostuksen tutkituimpia aiheita. Jalostamista ovat kuitenkin hidastaneet monet seikat; rehunkäyttökykyyn vaikuttavien ominaisuuksien määrittely on ollut vaikeaa, mittaustekniikat ja -protokollat ovat olleet puutteellisia ja tietoja ei ole ollut riittävän suuresta eläinmäärästä geneettisiä analyysejä varten. Väitöstutkimuksessa kehitettiin uusia menetelmiä, jotka auttavat lehmien rehunkäyttökyvyn jalostuksessa. Lehmäkohtaista rehunsulatuskykyä selvitettiin eläinten sontanäytteistä infrapunaspektroskopian avulla. Perinnöllinen vaihtelu rehunsulatuskyvyssä oli pientä, ja jalostuksen tuomat hyödyt tulee vielä punnita suhteessa näytteiden oton ja käsittelyn kustannuksiin. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan eläinten välillä oli perinnöllisiä eroja myös siinä, miten tehokkaasti ne käyttävät tämän energian maidontuotantoon, ylläpitoon ja kasvuun. Näitä malleja voidaan hyödyntää tulevaisuudessa lehmien rehunkäyttökyvyn jalostusarvostelun kehittämisessä.
Rehunkäyttökyvyn jalostaminen voi johtaa alkulypsykaudella eläinten huomattavaan laihtumiseen ja negatiiviseen energiatasapainotilaan. Negatiivisessa energiatasapainotilassa olevat lehmät voivat vaikuttaa hyvin tehokkailta. Ominaisuutta ei kuitenkaan haluta vahvistaa, sillä tilasta palautuminen vaatii resursseja. Lisäksi pitkä ja voimakas negatiivinen energiatasapainotila voi vaikuttaa epäsuotuisasti hedelmällisyyteen ja terveyteen. Kun lehmä käyttää rasvakudoksiaan, sen veren vapaiden rasvahappojen eli NEFA:n pitoisuus kasvaa, joten NEFA-pitoisuutta veressä voidaan pitää energiatasapainotilan biomarkkerina. Tutkimuksessa veren NEFA-pitoisuus määritettiin maitonäytteestä infrapunaspektrometriaa käyttäen. Tulokset osoittivat, että alkulypsykauden aikana maitonäytteestä määritetty veren NEFA-pitoisuus oli perinnöllinen ja sillä oli kohtalainen perinnöllinen yhteys hedelmällisyyden kanssa. Lehmien laihtuminen voidaan siis määrittää maitonäytteestä ja tietoa voidaan hyödyntää jalostuksessa. Näin voidaan varmistaa, että lehmät palautuvat alkulypsykaudesta hyvin ja pysyvät terveinä ja hedelmällisinä, kun rehunkäyttökykyominaisuuksia lisätään jalostusohjelmaan.
Väitöstutkimuksesta on luettavissa Luonnonvarakeskuksen tiedote ja väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa.
MMM, agronomi Terhi Mehtiö väittelee 30.9.2020 kello 13 Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Genetics of novel feed efficiency and related traits in Nordic dairy cattle". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Raisio-sali (B2), Metsätieteiden talo (Latokartanonkaari 7) Viikki, Helsinki. Vastaväittäjänä on tohtori Yvette de Haas, Wageningenin yliopisto, Alankomaat. Kustoksena on professori Pekka Uimari. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Schola Doctoralis Scientiae Circumiectalis, Alimentariae, Biologicae.
Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteyden kautta: https://helsinki.zoom.us/j/62326752341?pwd=bkJLSEFvbTZRSGI2Z0tiZk5vMS9mUT09
Meeting ID: 62 326 752 341, Password: 979979
Väittelijän yhteystiedot: tutkija Terhi Mehtiö, terhi.mehtio@luke.fi