Tutkimus on käynnistynyt kesällä 2025. Tutkimukseen otetaan Yliopistolliseen eläinsairaalaan sappirakon sairauden vuoksi leikkaukseen tulevia koiria, joilla ei ole muita samanaikaisia vakavia perussairauksia (kuten vakava sydämen tai munuaisten vajaatoiminta). Tutkimuksesta poissuljetaan akuutisti sairastuneet koirat, joilla todetaan tai epäillään sappirakon repeämää tai sappiteiden tukosta. Tavoitteena on kerätä koiraa vuosien 2025-2029 aikana 80 koiran aineisto. Tutkimus tehdään yhteistyössä Yliopistollisen eläinsairaalan, Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osaston sisätautiyksikön sekä Eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian osaston kanssa.
Sappirakkojen poistoleikkaukset ovat lisaäntyneet merkittavästi koirilla esiintyvän sappirakon mukoseele-sairauden hoitoon. Sairauden tausta on edelleen huonosti tunnettu ja lääkkeellisellä hoidolla ei välttämättä pystytä estämään tilan etenemistä ja sappirakon poistoleikkauksen tarvetta. Sairaus aiheuttaa koiran omistajalle usein merkittävää huolta ja sekä henkistä että taloudellista stressiä. Sappirakon muutosta joko seurataan jopa vuosien ajan säännöllisesti tehtävillä ultraäänitutkimuksilla ja leikkaus tehdään vasta kun
Sappirakko päädytään poistamaan leikkauksella jo sairauden alkuvaiheessa. Sairaus voi edetä sappirakon repeämään tai sappiteiden tukkeutumiseen, jolloin tila on henkeä uhkaava ja ennuste varauksellinen. Tämän estamiseksi koirille on viime vuosina alettu lisääntyvästi suositella ennaltaehkaisevää sappirakon poistoa tapauksissa, joissa sappirakon vielä melko lievät muutokset etenevät lääkehoidosta huolimatta, vaikka sairaus ei vielä aiheuta oireita tai oireet ovat lieviä Sappirakolla on kuitenkin tärkeä fysiologinen merkitys eläimen ruoansulatukselle ja sappirakon poiston vaikutuksista mm. koiran ruoansulatuskanavaoireisiin, sappinesteen refluksiin ohutsuolesta mahalaukkuun ja paksusuolen sappihappojen määrään tai mikrobistoon ei ole koirilla tutkittua tietoa. Vaikka lyhyen aikavälin leikkaustulokset sappirakon poiston jälkeen ovat olleet suotuisia ja suurin osa koirista toipuu leikkauksesta hyvin, pitkän aikavälin hoitotuloksia käsitteleviä tutkimuksia on vähän ja ne ovat tehty takautuvalla tutkimusasetelmalla. Sappirakon poiston vaikutuksista koiran kliinisiin oireisiin ja veriarvolöydöksiin ei ole julkaistu prospektiivisia pitkän aikavälin tutkimuksia.
Tutkimuksen päätavoitteena on kartoittaa sappirakon sairauden vuoksi leikattujen koirien pitkän aikavälin hoitotulosta prospektiivisella seurantatutkimuksella.
Tarkempina osatavoitteina on selvittää
Tutkimusta tukevat Helsingin yliopiston rahastot, Suomen eläinlääketieteen säätiö ja Suomen Kennelliitto
Tutkimuksen päätavoitteena on määrittää leikkauksen jälkeisen mikrobilääkehoidon vaikutusta virtsatie- ja leikkausalueen infektioiden esiintyvyyteen märkäkohtuun sairastuneilla koirilla. Märkäkohtu eli pyometra kuuluu yleisimpiin narttukoirien lisääntymiselimistön sairauksiin. Tehokkain hoitomuoto on munasarjojen ja kohdun poistoleikkaus. Lisäksi eläinlääketieteen oppikirjoissa suositellaan leikkauksen jälkeiseen hoitoon mikrobilääkehoitoa 5–14 vuorokauden ajaksi, mutta hoidon tarpeellisuudesta tai tehosta ei ole kliinisiä tutkimuksia. Sen sijaan, että mikrobilääkkeitä annetaan kaikille potilaille rutiininomaisesti, on tärkeää erottaa leikkauksen jälkeisestä lääkityksestä hyötyvät potilaat niistä, jotka eivät siitä hyödy. Tutkimuksella pyritään vähentämään tarpeetonta mikrobilääkkeiden käyttöä ja siitä seuraavaa bakteerien vastustuskyvyn kehittymistä, jolla on merkittävä vaikutus niin eläinten kuin ihmistenkin terveyteen.
Tutkimuspotilaiden rekrytointi on päättynyt ja tulokset analysoitu. Kaksi osatyötä on valmstunut ja koko väitöskirjatutkimuksen odotetaan valmistuvan alkuvuodesta 2025.
Tutkimusta ovat tukeneet amerikkalaisen kennelliiton Canine Health Foundation, Suomen eläinlääketieteen säätiö, Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiö, Anna ja Karl Eklund Stiftelse ja Suomen Kennelliitto.
Ylhäinen A, Rantala M, Thomson K, Grönthal T, Junnila J, Laitinen-Vapaavuori O, Mölsä S. Placebo is non-inferior to postoperative antimicrobial treatment in ucomplicated canine pyometra – a double-blinded randomized controlled trial. Submitted for peer review.
Ylhäinen A, Mölsä S, Thomson K, Laitinen-Vapaavuori O, Rantala M, Grönthal T. Bacteria associated with canine pyometra and concurrent bacteriuria: a prospective study. Veterinary microbiology 301,110362, 2025. https://doi.org/10.1016/j.vetmic.2024.110362
Ylhäinen A, Mölsä S, Grönthal T, Junnila J, Rantala M, Laitinen-Vapaavuori O, Thomson K. A double-blinded randomized placebo-controlled non-inferiority trial protocol for postoperative infections associated with canine pyometra. BMC Vet Res. 2023; 19:77. https://doi.org/10.1186/s12917-023-03629-w
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää selluloosan kudosyhteensopivuutta verkkomateriaalina ja täyteaineena ja sen soveltuvuutta virtsankarkailun hoidossa steriloiduilla narttukoirilla. Virtsaputken sulkijamekanismin heikkous (urethral sphincter mechanism incompetence, USMI) on yleisin narttukoirien virtsankarkailun syy. Koirille, jotka eivät vastaa lääkehoitoon, jolle lääkehoito ei sovi tai joille päivittäinen lääkitseminen on muutoin haasteellista, suositellaan joko leikkaushoitoa tai virtsaputken seinämään tähystysohjauksessa injisoitavaa täyteainehoitoa. Täyteaine tukee virtsaputkea, jolloin virtsankarkailu loppuu. Toimenpiteen on kirjallisuuden mukaan todettu olevan tehokas ja turvallinen, mutta vaikutuksen kohtalaisen lyhytaikainen. Tutkimuksella pyritään selvittämään, voitaisiinko selluloosaa käyttää täyteaineena virtsankarkailun hoidossa koirilla. Täyteaineinjisointeja ei ole aiemmin tehty Suomessa, eikä selluloosan käytöstä virtsankarkailun hoidossa ole aiempia tutkimuksia. Eläinlääketieteen kehittyessä on tärkeää tarjota leikkaushoidon rinnalle myös mini-invasiivisempia hoitomuotoja.
Tutkimuspotilaiden rekrytointi on päättynyt ja suurin osa tuloksista analysoitu. Kaksi osatyötä on valmistunut ja koko väitöskirjatutkimuksen odotetaan valmistuvan loppuvuodesta 2026.
Tutkimusta ovat tukeneet Business Finland, Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiö ja Suomen eläinlääketieteen säätiö.
Peltokallio N, Noël S, Bolen G, Kuure S, Raussi-Lehto E, Reyes G, Ajdary R, Kuula J, Hamaide A, Laitinen-Vapaavuori O. In vivo biocompatibility and long-term durability of nanofibrillated cellulose as a urethral bulking agent in rats and Beagle dogs. PLOS ONE Feb 24, 2025 https://doi.org/10.1371/journal.pone.0317859
Peltokallio N, Ajdary R, Reyes G, Kankuri E, Junnila J, Kuure S, Meller A, Kuula J, Raussi-Lehto E, Sariola H, Laitinen-Vapaavuori O, Rojas O. Comparative in vivo biocompatibility of cellulose-derived and synthetic meshes in subcutaneous transplantation models. Biomacromolecules 2024, 25, 7298-7310. 10.1021/acs.biomac.4c00984
Lantionpohjan lihasten surkastumisen seurauksena syntyvä perineaalityrä on lähes yksinomaan keski-ikäisillä tai vanhemmilla uroskoirilla esiintyvä sairaus. Perineaalityrän seurauksena peräsuoli, eturauhanen tai virtsarakko voivat tyräytyä ihon alle peräaukon viereen. Sairauden etiologia on edelleen huonosti tunnettu, mutta mahdollisiksi altistaviksi tekijöiksi on epäilty hormonaalisia, neurologisia ja rakenteellisia tekijöitä, sekä ruuansulatuskanavan sairauksia. Eturauhasen sairauksien on epäilty olevan yhteydessä tyrän syntymiseen, mutta niitä ei ole systemaattisesti arvioitu sairastuneilla koirilla. Perineaalityrän pääasiallinen hoito on kirurginen. Leikkaustekniikoita on useita ja vertailevia tutkimuksia niiden hoitotuloksista ei juurikaan ole. Leikkaushoitoon liittyy kuitenkin kohtalainen uusiutumisriski ja osalla koirista ulostamisongelmia voi edelleen ilmetä myös leikkauksen jälkeen, vaikka tyräkorjaus olisikin onnistunut. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa ja vertailla kahden leikkaustekniikan pitkän aikavälin hoitotuloksia ja etsiä mahdollisia sairaudelle altistavia tai hoitotulokseen vaikuttavia tekijöitä.
Väitöskirjatyö valmistui kesällä 2024. Tutkimukseen osallistuneet 66 koiraa leikattiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa satunnaistetusti kahdesta eri leikkaustekniikasta valitulla leikkausmenetelmällä ja koirien vointia seurattiin vuoden ajan leikkauksen jälkeen. Havaitsimme, että perineaalityrää sairastavilla koirilla oli verrokkiryhmään nähden tilastollisesti merkitsevästi suuremmat eturauhaset ja lisäksi kystien määrä eturauhasessa oli suurempi. Emme havainneet yhteyttä perineaalityrän ja koiran neurologisten tai ortopedisten löydösten tai ruuansulatuskanavan ongelmien välillä. Leikkausmenetelmistä tyrä uusi 8,8 %:lla sisemmän peittäjälihaksen nostotekniikalla ja 10,3 %:lla lihaskalvosiirretekniikalla leikatuista koirista. Molemmat menetelmät olivat yhtä tehokkaita estämään tyrän uusiutumista. Koirien ulostamisoireindeksi laski tilastollisesti merkitsevästi leikkauksen jälkeen ja komplikaatiot olivat
epätavallisia. Kuitenkin pienellä osalla koirista oli edelleen lieviä ulostusongelmia leikkauksen jälkeen. Tutkimuksemme osoittivat, että suurentuneella ja kystisellä eturauhasella on todennäköisesti yhteys perineaalityrän syntyyn. Jatkotutkimuksissa tulisi keskittyä eturauhasen ja perineaalityrän tarkemman syy-yhteyden selvittämiseen. Näin voisimme hidastaa sairauden etenemistä sekä jopa ennaltaehkäistä sen kehittymistä.
Tutkimusta ovat tukeneet Suomen eläinlääketieteen säätiö ja Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiö
Åhlberg T, Salla K, Laitinen-Vapaavuori O, Mölsä S. Treatment of canine perineal hernia with a fascia lata graft is noninferior to the elevation of the internal obturator muscle: a prospective randomized trial of 66 dogs. J Am Vet Med Assoc. 2024. https://doi.org/10.2460/javma.23.11.0650
Åhlberg T, Jokinen T, Salonen H, Vapaavuori O, Mölsä S. Exploring the association between canine perineal hernia and neurological, orthopedic, and gastrointestinal diseases. Acta Vet Scand.2022;64,39. https://doi.org/10.1186/s13028-022-00655-w
Åhlberg T, Salonen H, Laitinen-Vapaavuori O, Mölsä S. CT imaging of dogs with perineal hernia reveals large prostates with morphological and spatial abnormalities. Vet Radiol & Ultrasound, 2022;1-9.
Perineaalityrä on koirilla melko harvinainen sairaus ja sairastuneet koirat ovat pääsääntöisesti vanhempia kastroimattomia uroksia. Sairaus johtuu lantion välipohjan lihasten etenevästä heikkoudesta ja lihasten erkaantumisesta toisistaan, jolloin lantio- tai vatsaontelon elimet voivat tyräytyä perineaalialueelle. Peräsuoli on sairaudessa lähes aina laajentunut ja mutkalla. Diagnoosi tehdään kliinisen tutkimuksen ja peräsuolen kautta tehdyn tunnustelun avulla ja sairauden hoito on kirurginen. Perineaalityrään liittyvät ongelmat, kuten eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu ja lantio-ontelon elinten poikkeavat sijainnit voivat selittää kirurgian jälkeisiä pysyviä oireita. Näitä liitännäisongelmia on arvioitu ultraääni- ja röntgentutkimuksen avulla, mutta menetelmien käyttöä hankaloittaa elinten sijainti luisen lantion sisällä. Tietokonetomografiakuvaus (TT) on ylivertainen lantio-ontelon elinten muutosten kuvantamisessa, mutta sen käyttö on ollut melko vähäistä perineaalityrän yhteydessä.
Väitöskirjatyö valmistui syksyllä 2024. Tutkimuksessa lähestyimme tyrään liittyviä liitännäisongelmia diagnostisen kuvantamisen näkökulmasta. Ensimmäiseksi arvioimme
eturauhasen tilavuusmittauksen luotettavuutta TT-kuvista, kun mittaus tehtiin OsiriX® -kuvankatseluohjelmistoa apuna käyttäen. Toistettavuutta arvioitiin yhden mittaajan toistaessa mittausta sekä kahden mittaajan mittausten välillä. Lisäksi arvioitiin kuvausparametrien, leikepaksuuden ja varjoainetehostumisen vaikutusta mittaustulokseen sekä mittaustuloksen luotettavuutta verrattuna veden syrjäytysmenetelmällä saatuun tilavuuteen.
Tulostemme perusteella eturauhasen tilavuuden mittaus TT-kuvista on menetelmällämme toistettavaa eikä tulokseen vaikuta mittaaja, TT-kuvausparametrit tai varjoainetehostuminen. Lisäksi kun vertasimme TT-kuvista saatua tilavuutta veden syrjäytys -menetelmällä saamaamme todelliseen tilavuuteen, menetelmillä saadut tulokset olivat yhtäpitäviä.
Päätavoitteena arvioimme 66 perineaalityrää sairastavan uroskoiran TT-kuvia. Näistä 46 oli tutkimukseen tullessaan kastroimattomia, mutta ne kastroitiin tyrän korjauksen yhteydessä. Koirat TT-kuvattiin ennen tyrän kirurgista korjausta ja kolme kuukautta sen jälkeen. Kontrolliryhmään verratessamme totesimme perineaalityrää sairastavien koirien eturauhasten olevan suurempia ja useammin kystisiä. Eturauhaset olivat myös asennoltaan kiertyneempiä ja sijainniltaan kaudaalisempia. Eturauhasten tilavuudet sekä kystisten eturauhasten määrä pienenivät merkittävästi kirurgian jälkeen, mutta sijainti ei palautunut normaaliksi. Mielenkiintoisena ilmiönä havaitsimme eturauhasten liikkuvan kuvausten välillä satunnaisiin suuntiin viitaten pysyvään ympäröivien kudosten löystymiseen. Mutkalla oleva peräsuoli oli yleisin peräsuolen asento ennen leikkausta ja peräsuolet olivat laajempia loppuosastaan verrattuna peräsuolen laajuuteen lantio-ontelon sisällä. Vaikka useilla koirilla peräsuolen mutka oikeni leikkauksen jälkeen, se myös osalla jäi mutkalle. Suoristuneet peräsuolet jäivät laajemmiksi kuin muut ja jopa laajenivat kirurgiaa edeltävästä tilanteesta. Todennäköisesti jäljelle jääneet peräsuolen muutokset johtuvat peräsuolta tukevien ympäröivien kudosten pysyvästä heikkoudesta ja peräsuolen seinämän heikentyneestä jänteydestä.
Tutkimuksen perusteella TT-kuvantaminen osoittautui hyödylliseksi ja tarkaksi menetelmäksi perineaalityrää sairastavien koirien lantio-ontelon kuvantamisessa. Se valotti lantio-ontelon kudosten löystymiseen liittyvää ilmiötä ja antoi mahdollisuuden seurata lantio-ontelon elinten muutoksia leikkauksen jälkeen. Tutkimuksemme oli ensimmäinen, joka arvioi koiran eturauhasen tilavuusmittauksen toistettavuutta ja luotettavuutta TT-kuvista OsiriX®-ohjelmiston avulla, vertasi lantio-ontelon elinten TT-kuvantamislöydöksiä perineaalityrää sairastavien koirien ja kontrolliryhmän välillä sekä ennen ja kolme kuukautta korjaavan kirurgian jälkeen tehtyjen kuvausten välillä.
Tutkimusta ovat tukeneet Suomen eläinlääketieteen säätiö ja Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiö.
Salonen H, Åhlberg T, Laitinen-Vapaavuori O, Mölsä S. Dimensional and spatial computed tomographic abnormalities of the rectum and prostate are only partly reversible after surgical repair of perineal hernia in dogs. Vet Radiol Ultrasound. 2024;1-13. http://dx.doi.org/10.1111/vru.13341
Salonen H, Åhlberg T, Laitinen-Vapaavuori O, Mölsä S. CT measurement of prostate volume using OsiriX® viewer is reliable, repeatable, and not dependent on observer, CT protocol, or contrast enhancement in dogs. Vet Radiol & Ultrasound, 2022;63:729-738
Åhlberg T, Salonen H, Laitinen-Vapaavuori O, Mölsä S. CT imaging of dogs with perineal hernia reveals large prostates with morphological and spatial abnormalities. Vet Radiol & Ultrasound, 2022;1-9.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida maksashuntin esiintyvyyttä Suomessa syntyneillä kääpiösnautsereilla. Kääpiösnautsereilla on todettu alttius maksashunteille, mutta tarkkaa ilmaantuvuutta ei ole aiemmin tutkimuksissa selvitetty. Maksashuntti on koirilla pääsääntöisesti synnynnäisenä esiintyvä maksan verenkierron epämuodostuma, jossa maksaan normaalisti porttilaskimoa pitkin tuleva veri ohjautuu epänormaalia oikovirtaussuonta pitkin maksan ohi yleiseen verenkiertoon. Maksa ei saa tarvitsemaansa verenkiertoa, sen toiminta häiriintyy ja maksa surkastuu.
Tutkimuspotilaiden rekrytointi toteutettiin maaliskuusta 2021 helmikuuhun 2022. Tutkimuksessa seulottiin 582 kpl 7-12 viikon ikäisiä Suomessa syntyneitä kääpiösnautserin pentuja eli 58 % kaikista vuoden aikana syntyneistä pennuista. Pentueista 121 kpl vuoden aikana syntyneistä 216:sta tutkittiin. Seulontamenetelmänä oli ruokinnan jälkeinen veren sappihappopitoisuus.
Tutkimuksesta on valmistumassa vertaisarvioitu kansainvälinen julkaisu.
Lisätietoa tutkimuksesta löytyy oheisesta tutkimustiedotteesta: https://sksk.fi/wp-content/uploads/2021/02/TutkimustiedoteMaksashuntti.pdf
Lämpimät kiitokset tutkimukseen osallistuneille pentueille!
Tutkimusta ovat tukeneet Suomen Kennelliitto, Suomen kääpiösnautserikerho, Suomen eläinlääketieteen säätiö ja IVC Evidensia.
Väitöskirjatutkimus on valmistunut marraskuussa 2021. Väitöskirjan tulosten perusteella ulkokorvantulehduksen esiintyvyys Suomen amerikancockerspanieleilla on korkea. Vakavan kroonisen ulkokorvantulehdukseen riski on suurentunut, jos ensimmäinen korvatulehdus esiintyy alle vuoden ikäisenä. Tietokonetomografiakuvauksissa havaittu paksu täryontelon seinämä voi olla normaali löydös amerikan cockerspanieleilla. Korvavaharauhasten liikakasvu ja laajeneminen on rodulle tyypillistä. Rauhasmuutoksen esiintyminen myös kliinisesti terveillä koirilla viittaa perinnölliseen taustatekijään. Perinnöllisyyden varmentaminen vaatii lisätutkimuksia suuremmalla koiramäärällä.
Kaimio M, Malkamäki S, Kaukonen M, Ahonen S, Hytönen M, Rantala M; Lohi H, Saijonmaa-Koulumies L, Laitinen-Vapaavuori O. Clinical and genetic findings in 28 American Cocker Spaniels with aural ceruminous gland hyperplasia and ectasia. J Comparative Pathology, 2021; 185: 30-44.
Kaimio M, Lappalainen A, Rahman V1, Männikkö S, Laitinen-Vapaavuori O. Aural computed tomography characteristics of American cocker spaniels have features of both mesaticephalic and brachycephalic breeds. Vet Radiol & Ultrasound 2020:1-10.
Kaimio M, Saijonmaa-Koulumies L, Laitinen-Vapaavuori O: Survey of otitis externa in American Cocker Spaniels in Finland. Acta Vet Scand 2017; 59:14.