Tutkimuskohteena toimi Lammin Pääjärvi, jonka pitkäaikaisaineistot tarjosivat mahdollisuuden selvittää kuhan hidastuneen kasvun taustasyitä.
Pääjärven tulosten mukaan viisivuotiaiden kuhien keskipituus laski 40 senttimetristä (vuosiluokka 2003) 30 senttimetriin (vuosiluokka 2014). Pääjärvellä kuhatiheys kasvoi 2000-luvun aikana. Samaan aikaan ulapan saaliskaloista etenkin kuoreen tiheys laski selvästi. Vedenlaadun tai happitilanteen muutokset eivät selittäneet romahdusta, vaan kuhan runsastuminen ja tehokas saalistus olivat todennäköisesti merkittävimpiä tekijöitä.
– Pääjärven aineisto osoittaa, että kuhan kasvunopeudessa voi olla merkittävää vuosienvälistä vaihtelua. Näin suuri vaihtelu voi olla haaste alamittasäätelylle.
Pääjärveen vuosina 2007–2010 tehtyjen kuhaistusten vaikutuksia seurattiin alitsariinivärjäykseen perustuvien merkintöjen avulla. Istukkaiden osuus näytteiden istutusvuosiluokissa oli yli 40 %, mutta kasvunopeudessa ei havaittu eroa luonnonkaloihin verrattuna.
Istutusten arvioidaan vaikuttaneen kuhakannan tiheyteen ja ravintokilpailuun. Istutukset lopetettiin vuonna 2010, ja vuodesta 2014 alkaen kuhan kasvu on hiljalleen nopeutunut.
– Tulokset viittaavat siihen, että kuhaistutuksilla voi nykytilanteessa olla ei-toivottuja vaikutuksia kuhan kasvunopeuteen Pääjärvessä.
Hankkeeseen sisältyneessä Kuhaseminaarissa koottiin kokemuksia hidaskasvuisista kuhakannoista eri puolilta Järvi-Suomea. Kokemusten perusteella nykyinen kuhan lakisääteinen alamitta on keskimäärin sopivalla tasolla, mutta järvikohtaiset erot ovat suuria. Hidaskasvuisimmat kuhakannat löytyvät usein karuista ja pienehköistä järvistä vesistöreittien latvoilla, mikäli vedenlaatu on kuhalle edullinen. Hankkeen kokemusten perusteella uusia tutkimushankkeita tarvittaisiin kalastuksensäätelyn kehittämiseksi. Kuhakantojen seuranta vaatii lisäksi pitkäaikaisia aineistoja, koska muutokset tapahtuvat hitaasti.
Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman Hidaskasvuiset kuhakannat -hanke toteutettiin 1.1.2024–31.12.2025. Hanketta rahoittivat Euroopan meri- ja kalatalousrahasto sekä Antero ja Merja Parman säätiö.