– Tummuminen johtuu valuma-alueelta peräisin olevasta orgaanisesta humuskuormituksesta. Kun se kasvaa, vesistöt tummuvat", kertoo tutkimuksen vastuullinen kirjoittaja, emeritusprofessori Lauri Arvola. Hänen mukaansa ilmiö ei ole pelkästään esteettinen muutos. – Mikrobitoiminnan kiihtymisen seurauksena hapen kulutus kasvaa, mikä voi pahimmillaan johtaa happikatoon. Jos näin käy, ainakin kalat ja monet pohjaeläimet kärsivät.
Vaikka rikkilaskeuman väheneminen on ollut myönteinen kehitys, järvien värissä havaittu tummuminen ei ole kaikkialla tasaantunut. Muutamissa Evon järvissä väriarvot ovat jatkaneet nousuaan, mutta tutkijoiden mukaan tämän taustalla ovat olleet pikemminkin majavien vaikutus kuin ilmaperäisen laskeuman viive tai metsätalouden toimet.
Tutkimuksen päähuomio kohdistui veden väriin sekä happamuutta ja puskurikykyä kuvaaviin muuttujiin. Rautapitoisuus oli veden väriin eniten vaikuttava yksittäinen tekijä – se kohosi useimmissa järvissä. Samaan aikaan veden kalsium-, magnesium- ja kaliumpitoisuudet laskivat ja puskurikapasiteetti heikkeni, mutta happamuus kasvoi.
Arvolan mukaan veden väri voi toimia eräänlaisena ympäristön "terveysmittarina" – ainakin kirkasvetisissä järvissä. – Meillä on suuri joukko vesistöjä, joissa vesi on luonnostaan hyvin tummaa. Mutta vesistöt, jotka ovat luonnostaan kirkasvetisiä ja alkavat tummua, kertovat ympäristön muutoksista, hän sanoo.
Vaikka veden tummuminen ei välttämättä estä järven virkistyskäyttöä, se voi vaikuttaa esimerkiksi järviveden käyttöön saunavesinä. – Humusaineet värjäävät astiat ja veden kanssa kosketuksissa olevat puitteet ruskeaksi, Arvola toteaa.
Aineiston pisimmät aikasarjat ulottuvat vuoteen 1979, mutta suurimmasta osasta järviä tiedot kattavat vuodet 1990–2019. Kaikkiaan mukana on 33 järveä, joiden veden kemiallisia ominaisuuksia mitattiin syystäyskierron aikana – ajankohtana, jolloin järviveden kerrostuneisuus purkautuu ja vesimassat sekoittuvat.
Pohjavesivaikutteisissa järvissä havaittiin osin erilaisia kehityskulkuja kuin pintavesivaluntaan perustuvissa järvissä, joita aineistossa oli eniten. Vaikka tutkimuksessa tarkasteltiin myös majavien läsnäoloa ja metsätalouden vaikutuksia, näistä ei saatu kattavaa aineistoa.
Arvolan mukaan pitkän aikavälin seurantaa tulee jatkaa. Tulevaisuudessa kannattaisi panostaa myös järvien reagointiin valuma-alueiden maankäytön muutoksiin, sillä maankäyttö on yleensä ensisijainen kuormitukseen vaikuttava tekijä. Ilmaston lämpenemisen ja metsien käsittelyn muutosten – kuten kesäaikaisten hakkuiden, talvisten vesisateiden tai roudan puuttumisen – yhteisvaikutuksista kaivataan lisää tutkittua tietoa. Miten muutokset vaikuttavat esimerkiksi kirkkaissa ja tummissa sekä pienissä ja suurissa järvissä.
– Suomalaiset järvet ovat matalia ja täyttyvät vähitellen valuma-alueelta tulevan kuormituksen vaikutuksesta, Evon pikkujärvet eivät ole poikkeus. Ilmaston lämpeneminen ja sateisuuden lisääntyminen kiihdyttävät tätä kehitystä, Arvola huomauttaa.
Tutkimustulokset ovat jatkossa hyödynnettävissä myös käytännössä niin luonnonsuojelussa kuin vesienhoidossa.