– Kanta-Hämeen Evolla vuonna 2025 äänitetty ja Henryksi nimeämämme helmipöllö pysytteli yli kahden kuukauden seurantamme ajan samalla 50 hehtaarin metsäalueella. Siirtymät metsälaikusta toiseen voivat olla helmipöllölle hengenvaarallisia, kertoo tutkija Hanna Rosti Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta.
Helmipöllö (Aegolius funereus) oli pitkään maamme yleisin ja runsaslukuisin pöllölaji. Vuosina 1980–2024 sen kanta kuitenkin romahti 70–80 prosenttia. Rostin mukaan metsämyyristä riippuvaisen lajin tulevaisuus vaatii lisää alueellista suunnittelua sekä metsälajeja huomioivia metsänomistajia. Ekologiset käytävät, jatkuva kasvatus ja palokärkien hakkaamien kolopuiden säästäminen turvaisivat pöllöä huonoinakin myyrävuosina, jolloin ravinnon vuoksi on lennettävä pitkiäkin matkoja.
Hanna Rosti koordinoi pöllöjen bioakustista seurantaa Kanta-Hämeessä toista talvea peräkkäin. Evon ja Harvialan metsissä sijaitsevalla noin 7 000 hehtaarin tutkimusalueella tallennettiin 2025 helmi–maaliskuussa noin 8 000 tuntia pöllöjen soidinääntelyä. Lajitunnistukseen tallenteilta käytettiin Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen kanssa yhteistyössä kehitettyä tekoälymallinnusta, Rosti kertoo.
– Helmipöllöjen ääntelyä kuultiin 45 tunnin aikana ja äänessä oli 2–3 eri yksilöä. Pesintöjä ei silti keväällä esiintynyt. Viimeisin havainto helmipöllön pesinnästä Kanta-Hämeessä on vuodelta 2011.
Nauhoitusten perusteella tiedetään, missä iIta- ja yöaktiivisten koiraiden puputtavia kutsuääniä kuuluu. Tutkimus pystytään näin kohdentamaan oikeille alueille. Helmipöllön pesintöjen tiedetään Suomessa onnistuvan parhaiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, joissa niiden poikastuotto on korkeinta. Samat metsät ovat metsätaloudelle tuottoisia hakkuukohteita.
– Vanhojen metsien hävittäminen on suurin syy helmipöllön nopeaan alamäkeen. Laji pesii myös havu- ja sekametsäsaarekkeissa peltojen ja hakkuuaukkojen tuntumassa, mutta ilman metsänpeittoa pienet pöllöt jäävät usein viirupöllön ja kanahaukan saaliiksi, Rosti kertoo.
Kanta-Hämeestä kerättyä akustista aineistoa verrataan nyt Manner-Euroopasta saatuun, Hanna Rosti kertoo.
– Olemme tarkastelleet vaihteluja eli ”paikallisia murteita” helmipöllöjen kommunikaatiossa, jotta tunnistaisimme paremmin yksilöitä omalla tutkimusalueellamme. On aivan olennaista tietää, onko tietyllä alueella äänessä yksi ja sama helmipöllö vai monta eri yksilöä.
Vuoden 2026 seuranta Kanta-Hämeessä käynnistettiin 20 tallentimella helmikuun alussa. Rosti korostaa tuloksellisen tutkimuksen nojaavan yhteistyöhön. Käytettävissä on ollut petolintujen suojeluun erikoistuneen Sääksisäätiön Ilmari Häkkisen ja muiden aktiivien korvaamattomat tiedot helmipöllöstä ja niiden esiintymisestä. Tallentimien sijoittelussa Harvialaan apuna toimivat UPM Metsän ympäristö- ja luonnonhoidon asiantuntijat Juha-Matti Valonen ja biologi Miika Laihonen.
– On myös tosi ilahduttavaa, että muutamien Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) opiskelijoiden eli tulevien metsätalousinsinöörien opinnäytetöissä paneudutaan helmipöllöjen tarpeisiin niiden metsäisissä elinympäristöissä.
Monialainen yhteistyö Helmipöllön hyväksi jatkuu Lammin biologisella asemalla järjestettävässä Pöllöillassa keskiviikkona 18.2.26. Tilaisuus on kaikille avoin.
