Oikeastaan kaikki kurssilla tapahtuva on varsin totuudenmukaista johdatusta ekologista tutkimusta tekevän biologin arkeen. Erityisintä kursseissa lienee se henkinen pääoma, jonka ne kävijöilleen tuottavat. Kurssin käynyt opiskelija muistelee kurssin parhaita puolia lämmöllä: 'Uusi ympäristö, uusia ystäviä, joka päivä uutta tietoa. Jopa aikaiset linturetket, jotka heräämisen vuoksi hieman harmittivat silloin, olivat loistokokemuksia ja parhaimpien demojen joukossa biotooppijaksolla.' Ja kyllä kursseista on ihan oikeaa ja konkreettista hyötyä: 'Pakko vielä todeta, että Lammin kurssin merkitystä tulevaisuudelle ei kannata aliarvioida. Sain tutkimusjakson hyönteisryhmässä paljon sellaista tietoa, joka on vielä tänäkin päivänä hyödyksi. Ei minusta entomologiksi tullut sen kurssin takia, mutta se auttoi asiaa omalta osaltani'."
Lammin kurssit ovat koko fuksivuoden päätös: talvi (ja Shokkelo) ovat ohitse ja teoriaa päästään vihdoin seuraavana käytännössä. Koko lukuvuoden samoissa luentosaleissa ja labroissa yhdessä kykkinyt ryhmä kirmaa yhtäkkiä yhdessä pitkin peltoja perhosia etsien. Kentällä vietetyn kesän perintönä biologian opiskelijoiden yhteisö on varsin tiivis.
Perimätiedon mukaan aikojen alussa kenttäkurssilla nukuttiin teltoissa ja pyöräiltiin maastokohteisiin. Ei välttämättä olisi paha nytkään. Telttoja tai ei, kenttäkurssissa on jotain samaa kuin lapsuuden kesäleireissä: sopivassa suhteessa ulkoilua luonnonympäristössä, mielenkiintoista ohjelmaa, kavereita ja riittävästi hyvää ruokaa.