Kesällä 2023 suuntasin Lammin biologiselle asemalle, sillä edessäni oli kuukauden kenttätyöjakso Evolla. Tarkoitukseni oli kerätä näytteitä Pro gradu -tutkielmaani varten. Gradussani tutkin, kuinka järvityyppi ja majavan ympäristönmuokkaus yhteisvaikuttavat akvaattisen hyönteisravinnon määrään ja laatuun, erityisesti pitkäketjuisten monityydyttymättömien rasvahappojen näkökulmasta.
Akvaattinen hyönteisravinto on tärkeä resurssi maaekosysteemien eläimille, kuten linnuille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että akvaattiset hyönteiset sisältävät enemmän pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja verrattuna terrestrisiin hyönteisiin, mikä tekee akvaattisesta hyönteisravinnosta laadukkaampaa. Nämä rasvahapot ovat välttämättömiä eliöiden hyvinvoinnille ja erityisen tärkeitä linnuille pesimäaikaan, sillä ne tukevat poikasten kasvua ja kehitystä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että runsasravinteisuus ja -humuksisuus vähentävät pitkäketjuisten monityydyttymättömien rasvahappojen tuotantoa akvaattisissa ekosysteemeissä. Majavan toimet taas edesauttavat vesistön tummumista ja lisäävät ravinteisuutta, joten majavan läsnäolo voisi teoriassa heikentää akvaattisen ravinnon laatua. Tarkoitukseni oli siis selvittää, eroaako runsashumuksisesta majavajärvestä ja kirkasvetisestä majavattomasta järvestä kuoriutuvan hyönteisravinnon määrä tai laatu ja kuinka tämä heijastuu järvien rannalla pesivien kirjosieppojen poikasten veriplasman rasvahappoihin.
Kenttätyö oli monivaiheista ja mielenkiintoista. Työ alkoi kirjosieppojen pesinnän etenemisen seuraamisella, ja poikasten kasvettua tarpeeksi isoiksi pääsimme ottamaan niiltä verinäytteitä. Samalla keräsimme akvaattisia hyönteisiä kelluvilla kuoriutumisansoilla. Hyönteisnäytteiden kerääminen ja verinäytteiden ottaminen oli huolellista työtä, mutta myös todella palkitsevaa. Päivät kentällä olivat pitkiä, mutta ympäröivä luonto ja hyvä seura tekivät työstä mukavaa.
Tutkimukseni tulokset olivat mielenkiintoisia. Hyönteisravinnon laadussa ei ollut merkittävää eroa eri järvien välillä, mutta majavajärvellä kuoriutuvien hyönteisten määrä oli huomattavasti suurempi. Tämä vaikutti merkittävästi majavajärven linnunpoikasten ravintoon. Majavajärven poikaset, hyödynsivät enemmän akvaattista hyönteisravintoa ja niiden veriplasmassa oli korkeampia pitoisuuksia pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, erityisesti EPA:a.
Tulokset viittaavat siihen, että majavajärven runsaampi perustuotanto voi tukea linnunpoikasten kasvua ja kehitystä tarjoamalla suuria määriä akvaattista hyönteisravintoa. Akvaattisten pitkäketjuisten monityydyttymättömien rasvahappojen näkyminen poikasten veriplasmassa ilmentää moniulotteisia vuorovaikutussuhteita maa- ja vesiekosysteemien välillä.
Lammin biologisella asemalla viettämäni aika oli upea kokemus. Tutkimusaseman yhteishenki on erinomainen, ja tapasin siellä mahtavia ihmisiä. Oli hienoa päästä kuulemaan eri alojen tutkijoiden tarinoita ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Aseman puitteet olivat hyvät, ja ruoka oli erinomaista, mikä auttoi jaksamaan pitkät päivät kentällä.
Erityisesti haluan kiittää Lammin biologisen aseman ympäristötutkimuksen säätiötä, jonka apuraha mahdollisti tämän tutkimuksen teon ja mahdollisti minulle tämän ainutlaatuisen kokemuksen.