Funded by LBAYS: Kausikosteikot sorsapoikueiden elinympäristöinä: ihmiseen leimautetut sinisorsanpoikaset laadun mittarina

Roosa Pesonen seurasi Ympäristötutkimuksen Säätiön stipendin tuella miten sorsanpoikaset seurasivat tutkijoita kuin emojaan. Poikaset vietiin päivittäin kosteikoille ruokailemaan, ja niiden painonkehitystä tarkkailtiin. Tutkimus syvensi ymmärrystä kosteikoiden merkityksestä sorsien kasvulle ja hyvinvoinnille.

Saavuin kesäkuussa 2023 Lammille keräämään ainestoa pro gradu -tutkielmaani varten. Halusin selvittää kausikosteikoiden soveltuvuutta sorsapoikueiden elinympäristöksi. Tätä lähdettiin tutkimaan ihmiseen leimautuneiden sorsanpoikasten avulla yhdessä väitöskirjatutkijan kanssa. Viikkojen ajan seurasimme päivittäin niiden painonkehitystä, jotta näimme, kuinka paljon sorsat söivät päivän aikana.

Ensimmäiset päivät kuluivat odottaen munien kuoriutumista. Leimauttaminen aloitettiin kuitenkin jo tässä vaiheessa ja kävimme tekemässä sorsaemon ääniä sorsapillien avulla, koska poikaset kuulevat ne kuoren läpi.

Muutaman päivän jälkeen poikaset vihdoin kuoriutuivat, ja kahdessa päivässä kaikki olivat kuoriutuneet ja pääsivät niille rakennettuihin aitauksiin. Jaoimme poikaset pienempiin ryhmiin tutkimusta varten, ja tarkoituksena oli viedä ne päivittäin ruokailemaan tutkimuskohteisiin. Ensin kuitenkin vahvistettiin vielä leimautumista muun muassa ulkoilemalla ympäri tutkimusasemaa poikasten kanssa. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä, miten sorsat oppivat näkemään meidät ihmiset niiden emoina.

Seuraavien viikkojen päivät kuluivat aikataulullisesti melko rutiininomaisesti, vaikka kaikki päivät erosivat valtavasti toisistaan. Poikasten hoitaminen oli ympärivuorokautista eli aloitimme jokaisen päivän aamulla siivoamalla niiden aitaukset. Sen jälkeen lähdimme Evolle, ja sorsat pääsivät muutamaksi tunniksi ruokailemaan erilaisille kohteille. Jokainen sorsa punnittiin ennen kuin ne päästettiin vapaaksi, jotta pystyimme seuraamaan niiden painonkehitystä. Päivät olivat mahtavia ja sorsanpoikasten liikkumista oli viihdyttävää seurata.

Ruokailun jälkeen alkoi varmasti päivän vaikein vaihe: sorsat piti saada takaisin kuljetuskoppiin. Välillä se onnistui helposti sorsapillin avulla, jolloin sorsat tulivat luokse ja välillä jopa menivät itse suoraan kuljetuskoppiin. Toisinaan sorsia sai kuitenkin ottaa kiinni jopa haavilla. Yhtenä päivänä niitä pääsi jahtaamaan myös kahluusaappaiden kanssa keskeltä kosteikkoa. Kiinnisaamisen jälkeen poikaset taas punnittiin ja sitten ne pääsivät takaisin tutkimusasemalle lepäämään.

Huolenpito jatkui iltaan asti ja erityisesti ensimmäisinä päivinä oli tärkeää viettää poikasten kanssa paljon aikaa, jotta leimautuminen vahvistuu. Kun sorsien seurassa vietti monta tuntia päivässä, oppi niitä jopa tunnistamaan esimerkiksi värityksen perusteella.

Viikot Lammilla olivat aivan ikimuistoiset, ja ilman Lammin biologisen aseman sekä sen Ympäristötutkimuksen Säätiön tukea tutkimuksen toteuttaminen olisi ollut vaikeaa.