Kilpisjärven biologisen aseman 60-vuotisjuhlavuotta on vietetty tänä vuonna. Juhlavuoden kunniaksi kyselimme asemalla tutkimusta tekeviltä tutkijoilta heidän (hauskimpia) muistojaan “Kilpparilta”.
Yliopistotutkija Jan Weckströmin mukaan Kilpisjärvi on Euroopan puhtaimpia alueita ilmansaasteita ajatellen, eikä siellä ole juurikaan ihmistoimintaa syrjäisten järvien rannalla. Tämän vuoksi ne soveltuvat erittäin hyvin hänen tutkimusaiheeseensa eli ympäristöhistorian tutkimiseen.
– Kilpisjärvellä sattuu ja tapahtuu niin luonnossa kuin asemallakin. Kaikkien tulisi kokea asema ja sen lähiluonto ainakin kerran elämässään, kannustaa Weckström.
– Kun vuonna 1994 teimme pitkiä kävelymatkoja järville kerätäksemme vesinäytteitä ja järvisedimenttiä syrjäisistä järvistä, sattui olemaan voimakas tunturimittarivuosi. Kannoimme kumivenettä päämme päällä muutaman kilometrin tunturikoivikossa, ja kun sitten perille päästyämme laskimme veneen alas, oli veneen pohjalla muutaman sentin paksuinen vihreä liikkuva matto. Tuolloin myös hyttysiä ja mäkäräisiäkin oli runsaasti – yhdellä iskulla tuli kertaalleen laskettua 44 muussattua hyttystä, Weckström myhäilee.
Kilpisjärveä ja sen lähialueita, sekä laajemmin Tornio-Muoniojoen vesistöaluetta, on hyödyntänyt professori Kimmo Kahilainen kalojen ja niiden ravintoverkkojen tutkimuksissaan syksystä 2002.
– Teimme aikanaan paljon kalakantojen arviointia kaikuluotaamalla pimeinä syyskuun öinä Kilpisjärveä ristiin rastiin. Siikakannoillekin saatiin toki arvio syksyllä 2010, mutta paljon enemmän hämmennystä aiheutti suuri sopulivaellus. Järvellä näkyi öisin sadoittain uivia sopuleita. Aamun valjetessa sitten ihmeteltiin hukkuneiden sopuleiden lauttoja erityisesti Mallan edustalla, jonne tuuli ja virtaus ne usein ajoivat. Tuona syksynä sopuleita oli todella paljon, ja niitä söivät kaikki kynnelle kykenevät mukaan lukien pienten järvien nälkäiset hauet, Kahilainen muistelee.
– Muistan erityisen hyvin erään toukokuun alun päivän, kun kylältä soitettiin merikotkasta tienlaidassa. Aseman lintumiehet kunnostautuivat ja hakivat merikotkan huostaan asemalle. Kotka sijoitettiin kanaverkkohäkkiin ja nimettiin ”Ilmariksi”. Siinä oli kalamiehellekin ruokkimista pariksi viikoksi, sillä selvisi että kotkan suosikkiruokaa oli rautu, jota se valikoi monen muun järvi- ja merikalan ohi. Ilmari-kotka kuntoutui lopulta ja eräänä päivänä ”karkasi” ruokkijan ohi häkistään hypäten siivilleen kohti Jäämerta. Sen jälkeen Ilmaria ei enää nähty aseman läheisyydessä, kertoo Kahilainen.
Tutkija Anna Virkkalan tutkimukset Kilpisjärvellä keskittyvät ekosysteemien hiilinieluihin, ja hän tekee mittauksia monipuolisesti niin pensaikoissa, niityillä, karuilla kasvittomilla alueilla kuin ikiroutaisilla palsasoillakin. Virkkala on kohdannut Kilpisjärvellä yllättäviä sääolosuhteita – kesäkuussa tulevia lumikuuroja, heinäkuussa nopeasti nousevia ukkospuuskia tai kesähelteitä. Viimeksi Virkkala sai kokea syyskuun ensilumen, joka tuli maahan vielä kissankellojen ja muutaman leinikin kukkiessa.
– Minulla on paljon mukavia muistoja, erityisesti aseman ruokalasta, kun olemme palanneet maastosta asemalle posket punaisina ja selkä mittavälineiden kannosta väsyneenä ja syömme ja nauramme yhdessä porukalla.
– Toisaalta myös elokuussa 2024 pitämämme mitta-aseman pystytysjuhlat skumppineen ja kekseineen oli tunteellinen kokemus. Aamupalalla huikkasimme aseman muille tutkijoille, että hiiliasema alkaa olla valmis ja pyysimme heitä käymään puolen päivän aikaan, mutta emme kuitenkaan odottaneet suurta väestöryntäystä. Kahdentoista kieppeillä vanhoja ja uusia tuttuja kuitenkin vaelsi vähän joka suunnasta tornille skoolaamaan tämän uuden infrastruktuurin kunniaksi, tunnelmoi Virkkala.
Akatemiatutkija Elina Kaarlejärvi tutkii ilmaston lämpenemisen ja kasvinsyöjien, kuten porolaidunnuksen, yhteisvaikutuksia tunturikasvillisuuden monimuotoisuuteen ja tunturiekosysteemin toimintoihin, kuten ravinteiden kiertoon.
– Kilpisjärveltä löytyy monenlaisia osaajia: olen saanut apua kyläläisiltä muun muassa puuttuvien reikien poraamiseen tutkimusvälineeseen ja ylimääräisen reiän korjaamiseen autonrenkaassa, kiittelee Kaarlejärvi.