Kilpisjärven biologinen asemalla juhlittiin 60-vuotisjuhlia

Kilpisjärven biologinen asema vietti 60-vuotisjuhliaan viikonloppuna. Juhlaviikonlopun ohjelma tarjosi monipuolisen katsauksen aseman historiaan, nykytilaan ja tulevaisuuden tutkimussuuntiin, ja kutsuvierasseminaarin puheenvuoroissa korostui aseman merkitys arktisen alueen tutkimuksessa. Asema avasi ovensa yleisölle lauantaina, ja tapahtuma houkutteli paikalle noin 150 kävijää, jotka pääsivät tutustumaan aseman toimintaan, henkilökuntaan ja tutkijoihin.

Perjantain kutsuvierasseminaari keräsi paikalle suuren joukon aseman toiminnassa mukana olleita henkilöitä ja asiantuntijoita. Helsingin yliopiston vararehtori Jouni Hirvonen ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaani Juha Voipio avasivat päivän ohjelman yliopiston ja tiedekunnan tervehdyksillä.

Biologisten tutkimusasemien johtaja Jouni Heiskanen esitteli aseman 60-vuotista historiaa, ja Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen professori Kimmo Kahilainen kertoi avausesityksessään Lapin muuttuvista kalakannoista. Kahilaisen tutkimus keskittyy erityisesti vesistöjen ekologiaan ja lajiston evoluutioon, ja kalat ovat hänen keskeinen tutkimuskohteensa.

Kahilainen on toiminut myös Kilpisjärven biologisen aseman professorina ja ohjaa tälläkin hetkellä asiantuntemuksellaan aseman kalastoseurantaa. Lisäksi hän opettaa vuosittain bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan kenttäkurssia Kilpisjärvellä ja tukee tiedekunnan asemat-yksikön toimintaa Lammin biologiselta asemalta käsin.

Seminaariin osallistui laaja joukko vieraita, jotka esittivät onnittelunsa asemalle. Asemaa onnittelivat muun muassa Saamelaisen ilmastoneuvoston puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi, Luonnonvarakeskuksen tutkimusinfrastruktuuripalveluiden johtaja Sanna Sorvari Sundet, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen varajohtaja Osmo Rätti, Biologisten asemien neuvottelukunnan kunniapuheenjohtaja ja Thule-instituutin johtaja Kirsi Latola, Hyytiälän metsäaseman johtaja Juho Aalto, Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Paula Kankaanpää, Lammin biologisen aseman paikallisjohtaja Janne Sundell, Värriön tutkimusaseman johtaja Mikko Sipilä, Symbioosi ry:n puheenjohtaja Terhi Noponen sekä Kilpisjärven biologisen aseman eläköityneen johtajan puoliso Leena Järvinen.

Kahvitauon jälkeen seminaari suuntasi katseensa tulevaisuuden tutkimuksiin. Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan varadekaani käsitteli arktisen lämpenemisen vaikutuksia. Korhola, joka on tuttu näky Kilpisjärven biologisella asemalla, on ollut keskeinen henkilö arktisen ympäristönmuutoksen tutkimuksessa ja johtaa myös Helsingin ja Tukholman yliopistojen strategista Arctic Avenue -hanketta, joka vahvistaa tutkimusyhteistyötä arktisella alueella.

Luonnonmaantieteen professori puhui maaekosysteemien muutoksista. Hänen tutkimuksensa keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin arktisessa kasvillisuudessa, maaperässä ja biodiversiteetissä. Luoto kehittää myös kaukokartoitusmenetelmiä ja tarkempia malleja menneiden ilmastonmuutosten tutkimiseen. Hänen ohjauksessaan on useita tutkijoita, jotka ovat työskentelevät Kilpisjärven asemalla.

Akatemiatutkija kertoi kasviekologian tutkimuksista tunturissa, erityisesti laidunnuksen ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutuksista kasvillisuuteen. Kaarlejärvi hyödyntää työssään pitkäaikaisia havaintoaineistoja sekä maasto- ja kasvihuonekokeita. Yksi hänen tutkimuskohteistaan Kilpisjärvellä tunnetaan nimellä "Kaarlejärven kenttä," joka sijaitsee Saanan ja Jehkaksen välissä.

Tutkija tarkasteli Käsivarren vesistöjen tilaa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Weckströmin tutkimusryhmä on kerännyt yli 60 alueen järvestä sedimenttinäytteitä, joiden avulla he ovat rekonstruoineet alueen ilmastoa, kasvillisuushistoriaa ja vesistöjen kehityshistoriaa. Kilpisjärvi, yksi Euroopan puhtaimmista alueista ilmansaasteiden osalta, tarjoaa erinomaiset puitteet ympäristöhistorian tutkimukseen.

Puheenvuoroissa korostettiin Kilpisjärven biologisen aseman keskeistä roolia arktisen alueen tutkimuksessa sekä sen jatkuvaa verkostoitumista ja toiminnan kehittämistä.

Lounaan jälkeen seminaari jatkui tutkimuksen ja taiteen parissa. Tutkija käsitteli arktisen alueen roolia hiilen nieluna tai lähteenä. Virkkala on ollut avainasemassa perustamassa Kilpisjärvelle mittausasemaa, jossa kolmen metrin korkeudella olevat analysaattorit mittaavat automaattisesti hiilinielujen suuruutta ja hiilen kierron vaihtelua eri kasviyhteisöissä. Virkkala työskentelee ilmastonmuutoksen ja sen ympäristövaikutusten parissa erityisesti pohjoisilla alueilla, ja hänen tutkimuskohteitaan ovat muun muassa hiilenkierto ja hiilitaseet. Virkkalan johdolla on suunniteltu, luvitettu ja asennettu Kilpisjärven kasvihuonekaasumittaustorni, ja hän vastaa mittausten toteuttamisesta. 

Tutkija ja tietokirjailija esitteli visuaalisessa esityksessään lumilaikkujen merkitystä taiteessa. Valkeapää, joka on myös taiteilija, kuvanveistäjä ja elokuvantekijä, on yhdessä Mikael Mannisen ja Taarna Valtosen kanssa tuottanut Kilpisjärven biologiselle asemalle historiaseinän, joka käsittelee seudun pitkäaikaista maankäyttö-, asutus- ja kulttuurihistoriaa. Tämä historiaseinä valmistui juuri sopivasti aseman 60-vuotisjuhliin ja on nähtävissä aulatilassa seminaarisalin suulla. Valkeapää toimii myös Ars Bioarctica -residenssiohjelman paikallisena mentorina.

esitteli biotaiteen seuran ja Ars Bioarctica -residenssin toimintaa. Kilpisjärvellä sijaitseva Ars Bioarctica edistää taiteen ja tieteen välistä yhteistyötä ja tarjoaa residenssiohjelmia sekä kenttälaboratorioita taiteilijoille ja tutkijoille. Millasnoore, joka toimii seuran viestintä- ja residenssikoordinaattorina, kertoi ohjelman pitkäaikaisesta menestyksestä ja jatkuvuudesta. Residenssitoiminta on jatkunut jo noin viisitoista vuotta, mikä kertoo konseptin toimivuudesta.

Päivän lopuksi seminaarissa käsiteltiin yhteiskunnan kehityskulkuja ja tietotarpeita. Lapin liiton kehittämisjohtaja Päivi Ekdahl esitteli Pohjoisen Suomen ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia pohjoisen tutkimukselle.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Seija Tuulentie tarkasteli luontoon pohjautuvien arktisten elinkeinojen tulevaisuudennäkymiä. Tuulentien tutkimusaiheisiin kuuluvat luontomatkailu, maankäyttömuotojen yhteensovittaminen, ympäristökonfliktit ja ympäristösosiologia. Tuulentie toimii Kilpisjärven biologisen aseman ja Enontekiön yhteistoimintaryhmässä.

Päivän viimeisenä puheenvuorona Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristövastuun työelämäprofessori Hannele Pokka käsitteli tutkimustiedon merkitystä pohjoisen tulevaisuudelle ja veti yhteen päivän keskustelut. Pokka, jolla on pitkä kokemus kansanedustajana, oikeusministerinä sekä Lapin läänin maaherrana ja ympäristöministeriön kansliapäällikkönä, korosti tutkimustiedon keskeistä roolia pohjoisen alueen kehityksessä.

Kilpisjärven biologinen asema avasi ovensa yleisölle viime lauantaina juhlistaakseen 60-vuotista taivaltaan. Tapahtuma houkutteli paikalle noin 150 kävijää, jotka pääsivät tutustumaan aseman toimintaan, henkilökuntaan ja tutkijoihin.

Avoimien ovien päivänä tarjolla oli monipuolista ohjelmaa koko perheelle. Aseman paikallisjohtaja Hannu Autto esitteli aseman toimintaa ja tutkijat Julia Kemppinen ja Pekka Niittynen kertoivat täydelle salille Kilpisjärven mikroilmastoista. Emeritusprofessori Heikki Henttonen piti mielenkiintoisen luennon alueen myyristä, sopuleista ja naaleista.

Tapahtuman kohokohtiin kuului Enontekiön koululaisten ympäristötaideteoksen julkistus, jonka esitteli ammattiluontokuvaaja Merja Paakkanen. Paakkasen "Rakkaudella suurtuntureille" -valokuvanäyttely avattiin myös tilaisuuden yhteydessä, ja hän esitteli näyttelyä päivän aikana. Näyttelyssä voi vierailla aseman aukioloaikoina 15.12. asti.

Aseman laboratorio täyttyi innokkaista mikroskopointiin osallistujista, kun kalabiologi Maija Sujala ja korkeakouluharjoittelija Marija Merkurjeva opastivat vesiotusten tutkimista mikroskoopilla. Markkinoinnin asiantuntija Neea Vesala veti askartelupajaa, jossa käytettiin paikallisia luontoaiheita, ja biotaiteiden seuran residenssikoordinaattori Milla Millasnoore sekä residenssitaiteilijat Donna Franklin, Sarah Robinson ja Tracy Hill vetivät biotaidetyöpajoja rantasaunalla.

Avoimet ovet -tapahtuma oli menestys, ja se tarjosi mahdollisuuden tutustua aseman monipuoliseen toimintaan sekä edisti ympäristötietoisuutta. Tapahtuma oli myös oiva tilaisuus paikallisille ja matkailijoille verkostoitua ja oppia uutta alueen luonnosta ja sen tutkimuksesta.

Kilpisjärven biologinen asema on toiminut tärkeänä tutkimuksen tukikohtana jo kuuden vuosikymmenen ajan, ja sen merkitys sekä tieteelliselle tutkimukselle että ympäristökasvatukselle on kiistaton. Juhlavuoden avoimet ovet osoittivat, että asema on elinvoimainen ja tärkeä osa paikallista yhteisöä.

Viikonlopun parasta antia olivat moninaiset keskustelut ja tapaamiset iloisessa hengessä. Paikallaolijoiden oli ilo huomata, että sellaiset ihmiset löysivät toisensa, jotka eivät ole ennen tavanneet, mutta joita Kilpisjärven biologinen asema ja sen ympäristö yhdistävät. Seminaari ja aseman avoimien ovien päivä osoittivat kiistatta aseman merkityksen niin tutkijoille kuin alueen muullekin väestölle. Moni näki Kilpisjärven biologisen aseman tulevaisuuden valoisana yhtenä arktisen alueen aktiivisista tutkimusasemista.