Mitä Jumalan ikuisuus voi tarkoittaa?

Raamatussa sanotaan, että Jumala on ikuinen. Mitä Jumalan ikuisuus käytännössä tarkoittaa? Tuoreessa väitöskirjassa esitetään kvanttikenttäteorian versio, jonka avulla voi keskustella Jumalan ja ajan välisestä suhteesta.

”Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet” (Psalmi 90:2).

Onko ikuinen Jumala täysin ajan ulkopuolella vai elääkö Jumala ajassa? Vaikka kysymystä on pohdittu teologiassa syvällisesti vuosituhansien ajan, on nykyteologeilla poikkeuksellisen hyvät edellytykset vastata kysymykseen.

–Teologeilla on nimittäin käytössään moderni fysiikantutkimus, jonka avulla voidaan pyrkiä vastaamaan kysymykseen mitä aika on, toteaa aiheesta väittelevä Sampsa Korpela.

Jumalan ajattomuus tai ajallisuus

Jumalan ajattomuuden kannattajat vetoavat suhteellisuusteoriaan, ajallisuuden kannattajien mukaan puolestaan aika-avaruutta ei ole.

Albert Einsteinin kehittämän suhteellisuusteorian mukaan ajan kuluminen on tarkastelijasta riippuvaista. Aika kuluu sitä hitaammin, mitä nopeammin tarkastelija liikkuu. Ajan ajatellaan olevan neliulotteisen aika-avaruuden yksi ulottuvuus. Aika-avaruuden neliulotteisuudesta seuraa, että kaikki ajan hetket ovat samanarvoisesti olemassa: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat yhtä tosia.

– Suhteellisuusteorian mukaan ajan virtaaminen on käytännössä illuusiota, jonka mieli vain rakentaa meille. Myös ihmisten tahdonvapauden sovittaminen yhteen aika-avaruuden neliulotteisuuden kanssa on vaikeaa, koska tulevaisuus on jo ennalta olemassa, Korpela sanoo.

Jumalan ajattomuuden kannattajat käytännössä vetoavat suhteellisuusteoriaan perustellessaan, miksi Jumala on ajan ulkopuolella. Koska ajan virta on illuusiota, objektiivisesta näkökulmasta eli Jumalan näkökulmasta tarkasteltuna mitään ajallisia prosesseja ei ole. Siispä ei ole tarpeen olettaa, että Jumala olisi osallisena ajallisista prosesseista, jolloin on luonnollista olettaa Jumalan olevan ajan ulkopuolella.

Jumalan ajallisuuden kannattajat eli sellaiset Jumalan ikuisuuden kannattajat, jotka siis haluavat torjua Jumalan ajattomuuden, puolestaan vastustavat tätä suhteellisuusteorian pohjalta tehtävää päättelyä. Mitään aika-avaruutta ei voi oikeasti olla olemassa, kyse on vain fyysikoiden rakentamasta teoreettisesta mallista.

Molemmissa teoreettisissa päättelyissä on ongelmansa

Korpelan mukaan molemmissa päättelyissä on ongelmansa. Ajan virtaamisen pitäminen illuusiona on arkikokemuksemme vastaista, ja tulevaisuuden ennalta olemassaolo on ongelmallista, koska käytännössä se tarkoittaa, että vapaa tahto on vain illuusiota. Aika-avaruuden olemassaolon kieltäminen puolestaan on ristiriidassa nykyfysiikan kanssa.

Kysymys Jumalan ja ajan välisestä suhteesta on teologisesti erittäin merkittävä, koska se vaikuttaa moniin keskeisiin teologisiin käsitteisiin alkaen kysymyksestä mitä tarkoittaa ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1. Moos 1). Korpelan mukaan onkin valitettavaa, että suhteellisuusteoria on saanut ylikorostuneen roolin ajan rakenteen tutkimuksessa erityisesti teologian kentällä. Keskustelusta on unohdettu kokonaan kvanttifysiikka. Varsinkin nykyfysiikan tarkimmat ennusteet antava teoria, kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian yhdistävä kvanttikenttäteoria, on täysin sivuutettu Jumalan ja ajan välisen suhteen tutkimuksessa.

Aika-avaruuden käsite uusiksi kvanttikenttäteorian avulla

Väitöskirjassaan Korpela tulkitsee teologisessa viitekehyksessä kvanttikenttäteorian versiota nimeltä implikaatti järjestys -teoria. Teorian on kehittänyt David Bohm (1917–1992), yksi 1900-luvun visionäärisimmistä ja arvotetuimmista fyysikoista. Implikaatti järjestys -teorian valossa aika-avaruuden käsitettä voidaan tulkita uudella tavalla. Teorian mukaan aika-avaruuden käsitteeseen voidaan yhdistää ajan aito virtaaminen sekä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien olemassaolo. Ajan virtaaminen syntyy potentiaalisuuksien aktualisoitumisesta: nykyhetkessä mahdollisista eli potentiaalisista tulevaisuuden hetkistä yksi tulee todelliseksi eli aktualisoituu.

– Kvanttifysiikka näyttää viittaavan siihen, että tulevaisuuden vaihtoehtoiset tapahtumankulut eli potentiaalisuudet ovat tosia. Aika-avaruus ja ajan virta muodostuvat tästä potentiaalisuuksien aktualisoitumisesta ja ovat siten todellisia. Aika-avaruus on siis olemassa, mutta se on määriteltävissä tavalla, joka ei ole ristiriidassa tahdonvapauden tai ajan aidon virtaamisen kanssa. On siis mahdollista, että Jumalan näkökulmasta kaikki aika on jo toteutunutta, mutta ihmisten näkökulmasta tulevaisuus on vielä avoin.

Teologian maisteri Sampsa Korpela väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 20.8. klo 12 uskonnonfilosofian aiheesta God, Time, and the Concept of Potentiality in Quantum Physics. Väitöstilaisuus järjestetään Porthanian salissa PII (Yliopistonkatu 3).

Lisätietoja

Sampsa Korpela
sampsa.korpela@helsinki.fi

040 709 4820