Ahti Hakamies syntyi Viipurissa vuonna 1939. Hän hoiti useita akateemisia tehtäviä 1960–80-luvuilla mm. teologisen etiikan ynnä uskonnonfilosofian assistenttina Suomen Akatemian tutkijana sekä vuosina 1974–1979 ja 1986–1987 sosiaalietiikan virkaatekevänä apulaisprofessorina. Hän valmistui teologian tohtoriksi vuonna 1972. Papinvirkaa hän hoiti Juvan seurakunnassa, ensimmäisenä suomalaisena sotilaspappina YK-joukoissa sekä Tuupovaaran pitkäaikaisena kirkkoherrana (1979–2002).
Hakamiehen tutkimusala on systemaattinen teologia, erityisesti sosiaalietiikan aatehistoria. Hän on tutkimustyössään käsitellyt esimerkiksi ”omalakisuuden” (Eigengesetzlichkeit) käsittettä teologisen etiikan teoriassa, Georg Wünschin sosiaalietiikkaa sekä Immanuel Kantin vaikutusta moderniin Jumala-käsiteeseen.
Jouko Sihvo syntyi Valkjärvellä vuonna 1931. Hänen akateeminen uransa alkoi sosiaalietiikan ja diakonian assitenttina ja huipentui Helsingin yliopiston kirkkososiologian professorina vuodet 1989–1996. Valmistuttuaan teologian tohtoriksi vuonna 1969 hän työskenteli Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijana ja vuodet 1971–1978 sen johtajana. Ennen nimitystään professoriksi hän toimi evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa Messukylän seurakunnan kirkkoherrana ja Helsingin tuomiorovastina.
Sihvo on perehtynyt erityisesti Venäjän uskonnollisiin oloihin ja julkaissut useita tutkimuksia Inkerin kirkosta ja inkeriläisistä, uusimpana kirjan Inkerin kirkon neljä vuosisataa (2015). Hänen tutkimuksensa ovat tuoneet näkyviin sen, mitä uskonnollisuudelle tapahtui 70-vuotisen ateistisen ajanjakson aikana. Tämä on merkittävää tietoa, kun analysoidaan Venäjän nykytilanteen vaikutuksia kirkoille ja uskonnollisuudelle.