Promootiot ovat säilyneet osana yliopistoperinnettä läpi vuosisatojen muuttuen ja mukautuen. On harvinaista, että edelleen harjoitetaan suureksi osaksi samanlaisia juhlamenoja kuin niiden alkuvaiheissa. Promootio on siis esimerkki todella hyvin säilyneestä aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Maisteripromootioperinne lisättiin Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017.
Promootiot ovat syntyneet keskiajalla: Bolognassa ja Pariisissa on pidetty promootioita jo 1200-luvulla. Helsingin yliopiston, eli entisen Turun akatemian (1640-1827) ja Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston (1827-1918), promootioperinne syntyi varhain, kun ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin vuonna 1643, vain kolme vuotta Turun akatemian perustamisen jälkeen. Perinne on siitä lähtien jatkunut lähes katkeamattomana ja levinnyt myös muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on edelleen promootioista suurin.
Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan promootiot pysyivät lähes muuttumattomina, vain maistereille tarkoitettuina yksipäiväisinä tapahtumina 1800-luvun alkupuolelle asti. Promootio alkoi kokoontumisella promoottorin kotona, josta promovendit siirtyivät kulkueessa Akatemiatalolle, jossa promoottori vihki heidät. Monet nykyiset promootion piirteet, kuten kulkueet ja priimusmaisterille esitettävä kysymys, ovat nähtävillä jo näissä vanhimmissa promootioissa. Myös promootioon liittyvä symboliikka on säilynyt ennallaan vuosisatoja: jo 1700-luvulla laakeriseppele symboloi maisterien saavutuksia. Samoin promootioakti alkaa edelleen promoottorin puheella ja päättyy ultimuksen puheeseen. Promootio koostui kolmesta juhlatilaisuudesta: promootioaktista, juhlajumalanpalveluksesta ja promootiopäivällisistä. Yliopisto toimi vaatimattomissa puitteissa, ja promovoiduiksi tulivat vain miehet.
1800-luvulla yliopistolla oli keskeinen asema yhteiskunnassa, ja promootiot sekä muut yliopistolliset juhlat olivat lähes ainoita Suuriruhtinaskunnan omia yleisiä juhlatilaisuuksia. Nämä juhlat tarjosivat Suomen poliittiselle eliitille ja sivistyneistölle myös mahdollisuuden tavata aikana, jolloin tiedotusvälineet olivat kehittymättömiä ja välimatkat pitkiä kulkea. Promootioilla oli siten myös vahva sosiaalinen ja kansallinen merkitys. Promootiotraditio sai 1800-luvun aikana useita piirteitä, jotka ovat edelleen mukana, kuten esimerkiksi riemumaistereiden promovointi sekä tohtoreiden promovointi samassa tilaisuudessa maisterien kanssa. 1850-luvulla myös Maamme-laulu vakiinnutti paikkansa osana promootion ohjelmaa. Juhlallisuuksien kesto piteni 1870-luvulla kolmi- tai nelipäiväisiksi. Promootioon otettiin mukaan lisää tilaisuuksia, ja mm. tanssiaiset vakiintuivat osaksi promootiota 1880-luvulla, kun niille oli tarjolla täydellinen tila vastikään valmistuneella Ylioppilastalolla (nyk. Vanha ylioppilastalo). Samalla promootioiden koko kasvoi ja niistä kehittyi merkittäviä seurapiiritapahtumia: tilaisuuksien historia tunnetaan hyvin, koska lehdistö kirjoitti niistä ahkerasti.
Hiljalleen tapa vihkiä maistereita promootioissa hävisi muualta maailmasta, ja promootio alkoi saada piirteitä, jotka esiintyvät vain Suomessa. Yksi täysin suomalainen erikoisuus on yleisen seppeleensitojan (alun perin yleisen seppeleensitojattaren) valinta.
Helsingin maisteripromootioita pidettiin jo 1840-luvulla suomalaisena perinteenä, joka vahvisti suomalaiskansallista identiteettiä. Samaan aikaan monien muiden maiden yliopistoissa maisteripromootiot olivat jo hävinneet, mutta Suomessa akateemiset promootiojuhlallisuudet symboleineen liittyivät isänmaallisuuteen ja säilyivät sen vuoksi. Vuoden 1850 filosofisen tiedekunnan promootiossa laulettiin ensimmäisen kerran promootioaktin lopussa Maamme-laulu, joka vakiintui promootioiden ohjelmaan. 1800-luvun lopulla promootiota uhkasivat jännitteet Venäjän suhteen, sillä promootioissa esiintyi suomalaiskansallista henkeä. Promootion järjestäminen vaatikin keisarin suostumuksen.
Suomen itsenäistymisen jälkeen promootioperinne jatkui katkeamattomana. Itsenäisen Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin 1919. Toisen maailmansodan jälkeen maisteripromootioiden järjestämisessä oli peräti 14 vuoden tauko; edellinen yhtä pitkä tauko perinteessä oli ollut 1700-luvulla suuren Pohjan sodan vuoksi. Pitkän tauon jälkeen promootion järjestäminen oli hankalaa, sillä promootioperinteen monia yksityiskohtia oli vaikea muistaa. Tämän myötä perinteeksi alkoi vakiintua muistokirjan tekeminen jokaisesta promootiosta. 1970-luvulla promootioita pidettiin vanhanaikaisina ja elitistisinä, ja ne jäivätkin aiempaa pienimuotoisemmiksi. 1980-luvulle tultaessa yhteiskunnan ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja promootioista tuli jälleen suosittuja.
Promootiolla on eurooppalaiset juuret, mutta siitä on tullut nimenomaan suomalaisen kulttuurin ilmentymä. Läpi vuosisatojen on koettu, että valmistuneiden maisterien ja tohtorien saavutusten näyttävä juhlistaminen kuuluu akateemiseen elämään. Promootioperinne onkin nähty arvokkaana osana suomalaista yliopistoelämää ja se on säilynyt elinvoimaisena läpi vaikeidenkin aikojen. Samalla perinne on myös kehittynyt, kun jokainen promootio ja toimikunta pyrkii tuomaan jotain uutta vuosisataiseen perinteeseen.
Teologinen tiedekunta oli alkujaan yksi yliopiston korkeammista tiedekunnista, johon tulevat opiskelijat oli jo promovoitu filosofian maistereiksi. Siksi teologinen tiedekunta on perinteisesti promovoinut vain tohtoreita. He saavat akateemisen arvonsa merkiksi violetin tohtorinhatun ja diplomin. Teologisen tiedekunnan tohtoreiden tunnuksiin ei kuulu miekka.
Teologisen tiedekunnan ensimmäistä promootiota vietettiin vuonna 1648, kun professori Eskil Petraeus promovoi Johannes Elai Terseruksen teologian tohtoriksi. Jo tätä ennen suomalaisia teologian tohtoreita oli kuitenkin promovoitu ulkomailla. Turun kuninkaallisen akatemian professoreille ja Suomen alueen piispoille myönnettiin teologian tohtorinarvoja myös muissa Ruotsin valtakunnan yliopistoissa, ja etenkin 1700-luvulla yleiseksi tavaksi tuli teologian tohtorin arvon saaminen Uppsalassa arkkipiispalta. Teologian tohtorin arvo oli hallitsijan armosta myöntämä kunnianosoitus merkittävään kirkolliseen asemaan tai muista palveluksista valtakunnalle, jota statuuttien mukaan ei saanut myöntää sellaiselle joka sitä nimenomaisesti tavoitteli. Teologian tohtoreiksi promovoitiinkin Ruotsin vallan aikana piispoja, teologian professoreita ja ansioituneita kirkkoherroja. Opillisin perustein eli väitöskirjan myötä myönnettävä teologian tohtorin arvo tuli Teologisen tiedekunnan jaettavaksi v. 1828 statuuttien myötä. 1800-luvun lopulla tuli keisarin päätöksellä mahdolliseksi myös teologian tohtorin arvojen jakaminen väitelleille ilman promovointia.
Teologinen tiedekunta on jakanut teologian tohtorinarvoja juhlallisissa seremoniallisissa promootioissa, tiedekunnan juhlaistunnoissa sekä promoottorin promulgoiman promootiokirjan muodoissa. Kuninkaan tai keisarin nimittämät tai promulgoimalla promovoidut ovat myös voineet myöhemmin osallistua juhlalliseen seremoniaan.
Vuonna 1907 teologinen tiedekunta nimitti ensi kerran uusien sääntöjen myötä erikseen kunniatohtoreita, tätä ennen vastaavanlaisena kunnianosoituksena olivat olleet keisarin ja tiedekunnan myöntämät teologian tohtorin arvot ilman väitöskirjaa.
Vuonna 1964 oli asetusmuutoksella tehty mahdolliseksi teologian maisterin arvojen myöntäminen teologisessa tiedekunnassa. Tämän myötä tiedekunnasta saattoi valmistua suoraan maisteriksi aiemman lisensiaatin sijaan. Teologian maisterien tunnukseksi tuli teologinsormus filosofian maisterien esikuvan mukaisesti, mutta laakeriseppelettä, pakanallisen klassisen kulttuurin tuotetta, ei teologian maistereille otettu käyttöön. Vuoden 1967 teologian promootiossa järjestettiin erillisenä osuutena teologinsormusten jakaminen teologian maistereille. Filosofisen tiedekunnan promootiossa maisteripromovendien valitseman yleisen seppeleensitojan vastineeksi teologian maisteripromovendit valitsivat tiedekunnan professorin tyttären sormusneidoksi. Sormusneitoja oli jo aiemmin ollut kauppatieteen ja metsätieteiden promootioissa. Teologisessa tiedekunnassa vuosi 1967 jäi toistaiseksi ainoaksi maisterien sormusten jaoksi, kun 1970-luvun perinnekriittinen ajanjakso ajoi promootioperinteen ahtaalle yliopistoissa.
Teologisen tiedekunnan tohtorinhattu on nykyisin väriltään violetti. Vuoteen 1967 saakka teologien tohtorinhattu oli useimpien muiden tiedekuntien tavoin musta.
Vuonna 2023 uskonnonvapauslain säätämisestä Suomessa oli kulunut sata vuotta. Tämän innoittamana teologisen tiedekunnan promootion teemaksi valittiin Vapaus. Teeman piiriin kuuluvat uskonnonvapaus, ihmisoikeudet ja maailman tila, ja nämä aiheet näkyivät ja kuuluivat kunniatohtorivalinnoissa ja promootion eri vaiheissa pidettävissä puheissa.
Teologisen tiedekunnan juhlalliset promootiot ja niihin rinnastuvat tohtorinarvon jakamiset, joilla on ollut nimetty promoottori. Turun kuninkaallisen akatemian professoreille ja Suomen alueen piispoille myönnettiin teologian tohtorinarvoja myös muissa Ruotsin valtakunnan yliopistoissa, ja etenkin 1700-luvulla yleiseksi tavaksi tuli teologian tohtorin arvon saaminen Uppsalassa arkkipiispalta. Teologian tohtorin arvo oli hallitsijan armosta myöntämä kunnianosoitus merkittävään kirkolliseen asemaan tai muista palveluksista valtakunnalle, jota statuuttien mukaan ei saanut myöntää sellaiselle joka sitä nimenomaisesti tavoitteli. Teologian tohtoreiksi promovoitiinkin Ruotsin vallan aikana piispoja, teologian professoreita ja ansioituneita kirkkoherroja. Opillisin perustein eli väitöskirjan myötä myönnettävä teologian tohtorin arvo tuli Teologisen tiedekunnan jaettavaksi v. 1828 statuuttien myötä. 1800-luvun lopulla tuli keisarin päätöksellä mahdolliseksi myös teologian tohtorin arvojen jakaminen väitelleille ilman promovointia. Teologinen tiedekunta on jakanut teologian tohtorinarvoja juhlallisissa seremoniallisissa promootioissa, tiedekunnan juhlaistunnoissa sekä promoottorin promulgoiman promootiokirjan muodoissa. Kuninkaan tai keisarin nimittämät tai promulgoimalla promovoidut ovat myös voineet myöhemmin osallistua juhlalliseen seremoniaan.
1. 16.5.1648
2. 15.6.1660
3. 19.6.1661
4. 27.6.1665
5. 21.6.1666
6. 11.6.1676
7. 1.5.1689
8. 3.7.1690
9. 30.5.1693
10. 14.10.1702
11. 14.6.1703
12. 8.5.1733
13. 15.7.1740
14. 15.6.1818
15. 24.12.1827
16. 25.6.1831
17. 16.7.1840
18. 18.12.1856
19. 28.5.1857
20. 10.11.1857
21. 10.8.1864
22. 30.5.1907
23. 30.5.1908
24. 22.12.1910
25. 26.4.1919
26. 31.5.1923
27. 4.9.1940
28. 31.10.1942
29. 14.10.1948
30. 17.5.1955
31. 29.5.1957
32. 29.7.1963
33. 2.11.1967
34. 17.12.1973
35. 2.11.1976
36. 31.10.1980
37. 11.11.1983
38. 16.11.1990
39. 23.5.1997
40. 19.5.2000
41. 13.5.2005
42. 27.5.2011
43. 9.6.2017
44. 9.6.2023
1648 Eskill Petraeus, teologian I professori
1660 Johannes Elai Terserus, Turun piispa ja Akatemian varakansleri
1661 Georg Alanus, teologian I professori
1665 Johannes Gezelius vanhempi, Turun piispa ja Akatemian varakansleri
1666 Enevaldus Svenonius, teologian I professori
1676 Petrus Bång, teologian II professori
1689 Johannes Gezelius vanhempi, Turun piispa ja Akatemian varakansleri
1690 Jakob Flachsenius, teologian I professori
1693 Petrus Laurbecchius, teologian II professori
1702 Johan Flachsenius, teologian I professori
1703 David Lund, teologian II professori
1733 Lars Tammelin nuorempi, Turun piispa ja Akatemian varakansleri
1740 Jonas Fahlenius, Turun piispa ja Akatemian varakansleri
1818 Jacob Tengström, Turun ja Suomen arkkipiispa
1827 Jacob Tengström, Turun ja Suomen arkkipiispa
1832 Jacob Tengström, Turun ja Suomen arkkipiispa
1840 Gustaf Gadolin, teologian I professori emeritus, kanslerin määräyksellä
1856 Carl Gustaf Ottelin, Porvoon piispa
1857 Bengt Olof Lille, kirkkohistorian professori
1857 Frans Ludvig Schauman, käytännöllisen teologian professori
1864 Edvard Bergenheim, Turun ja Suomen arkkipiispa
1907 Georg Gustaf Rosenqvist, dogmatiikan ja siveysopin professori
1908 Georg Gustaf Rosenqvist, dogmatiikan ja siveysopin professori
1910 Georg Gustaf Rosenqvist, dogmatiikan ja siveysopin professori
1919 Jaakko Gummerus, kirkkohistorian professori
1923 Sten Edvard Stenij, Uuden Testamentin eksegetiikan professori
1940 Antti Filemon Puukko, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori
1942 Antti Filemon Puukko, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori
1948 Yrjö Jaakko Edvin Alanen, teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professori
1955 Yrjö Jaakko Edvin Alanen, teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professori
1957 Osmo Antero Tiililä, dogmatiikan professori
1963 Leevi Aarre Samuel Lauha, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori
1967 Aimo Tauno Nikolainen, Uuden Testamentin eksegetiikan professori
1973 Lauri Robert Haikola, teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professori
1976 Kauko Antero Pirinen, kirkkohistorian professori
1980 Kaarlo Osmo Ilmari Soisalon-Soininen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori
1983 Martti Parvio, käytännöllisen teologian professori
1990 Kalevi Reino Tamminen, käytännöllisen teologian, erityisesti uskonnonpedagogiikan professori
1997 Simo Kaarle Matias Heininen, yleisen kirkkohistorian professori
2000 Heikki Martti Räisänen, Uuden Testamentin eksegetiikan professori
2005 Simo Jussi Iisakki Knuuttila, teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professori
2011 Markku Kaarlo Juhani Heikkilä, käytännöllisen teologian professori
2017 Aila Marjatta Lauha, os. Koivisto, kirkkohistorian professori
2023 Martti Heikki Nissinen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori
1648 Johannes Elai Terserus
1660 Georg Alanus
1661 Enevaldus Svenonius
1665 Abraham Thauvonius
1666 Petrus Bång
1676 Johannes Gezelius nuorempi
1689 Jakob Flachsenius
1690 Jakob Lang
1693 Johan Flachsenius
1702 David Lund
1703 Johannes Rungius
1733 Anders Bergius
1740 Johan Wallenius
1818 Gustaf Gadolin
1840 Benjamin Frosterus
1857 Axel Fredrik Granfelt
1907 Jaakko Gummerus
1923 Max Oskar von Bonsdorff
1955 Mikko Juva
1963 Pentti Lempiäinen
1967 Kauko Tamminen
1980 Raija Tellervo Sollamo
1990 Risto Saarinen
1997 Ismo Dunderberg
2000 Jussi Nuorteva
2005 Anne Pessi
2011 Minna Hietamäki
2017 Aappo Laitinen
2023 Tero Alstola
1689 Petrus Laurbecchius
1740 Johan Browallius
1818 Jacob Bonsdorff
1840 Robert Waldemar Frosterus
1857 Samuel Johan Gustaf Smalén
1907 Arthur Ludvig Mikael Hjelt
1923 Aleksi Lehtonen
1955 Yrjö Massa
1963 Ivar Pöhl
1967 Lauri Koskenniemi
1980 Seppo Salminen
1990 Kari Syreeni
1997 Jaana Hallamaa
2000 Tapio Luoma
2005 Kalle Kukkonen
2011 Valdemar Kallunki
2017 Nina Nikki
2023 Petra Kuivala
1818 Johan Adam Edman, teologisen seminaarin pastori ja teologian apulainen.
1840 Germund Fredrik Aminoff, Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian adjunkti.
1857 Bengt Olof Lille, promoottori, kirkkohistorian professori.
1907 Karl Adolf Appelberg, käytännöllisen teologian professori.
1923 Martti Ruuth, kirkkohistorian professori.
1980 Eero Repo, eksegetiikan vs. professori.
1990 Tuomo Mannermaa, ekumeniikan professori.
1997 Heikki Räisänen, Uuden Testamentin eksegetiikan professori.
2000 Simo Heininen. yleisen kirkkohistorian professori
2005 Eila Helander, kirkkososiologian professori.
2011 Risto Saarinen, ekumeniikan professori.
2017 Mikko Ketola, kirkkohistorian dosentti.
2023 Jutta Jokiranta, Vanhan Testamentin ja lähialojen tutkimuksen professori
1955 Erkki Kansanaho, käytännöllisen teologian vt. professori
1963 tri Martti Parvio, Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti.
1980 Pentti Laasonen, vt. kirkkohistorian professori
1990 Eero Huovinen, dogmatiikan professori
1997 Eeva Martikainen, uusimman ajan teologian henk. koht. professori
2000 Aila Lauha, kirkkohistorian professori
2005 Ismo Dunderberg, Uuden Testamentin eksegetiikan vs. professori
2011 Anne Birgitta Pessi, kirkkososiologian dosentti.
2017 Outi Lehtipuu, Uuden Testamentin eksegetiikan dosentti.
2023 Tuomas Heikkilä, kirkkohistorian professori.
1963 Yrjö Massa TT, Ilmavoimien sotilaspastori.
1980 Pekka Halmesmaa, kirkkohistorian dosentti.
1983 Eero Huovinen, dogmatiikan apulaisprofessori
1990 Eeva Martikainen, ekumeniikan dosentti.
1997 Markku Pyysiäinen, uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori.
2000 Hannu Mustakallio, kirkkohistorian dosentti.
2005 Virpi Mäkinen, systemaattisen teologian dosentti.
2011 Mikko Ketola, yleisen kirkkohistorian dosentti.
2017 Heikki Pesonen, uskontotieteen yliopistonlehtori.
2023 Auli Vähäkangas, TT, pastoraaliteologian professori.
1840 Fredrik Joakim Ekman, FT, Viipurin kimnaasin Rooman kielen ja kirjallisuuden yliopettaja
1857 Frans Ludvig Schauman, käytännöllisen teologian professori.
1955 Osmo Tiililä, dogmatiikan professori
1963 Erkki Kansanaho, käytännöllisen teologian professori
1980 Martti Simojoki, Turun ja Suomen arkkipiispa.
1990 Mikko Juva, Turun ja Suomen arkkipiispa.
1997 Eero Huovinen, Helsingin piispa.
2000 Jukka Paarma, Turun ja Suomen arkkipiispa.
2005 Eero Huovinen, Helsingin piispa.
2011 Simo Peura, Lapuan piispa.
2017 Kari Mäkinen, Turun ja Suomen arkkipiispa
2023 Tapio Luoma, Turun ja Suomen arkkipiispa
1857
Teos: Te Deum
Säveltäjä: Sigismund von Neukomm
1990 ja 2011
Teos: Jaakobin uni
Säveltäjä: Harri Viitanen
Lisätietoa: Kantaesitys. Vuonna 2011 esittäjinä amariorkesteri Vox Artis ja Tapiolan kamarikuoro
2000
Teos: CCCX
Säveltäjä: Jaakko Mäntyjärvi
Sanoittaja: Anders Achrenius, suom. Wilhelmi Malmivaara
Esittäjä: Tapiolan kamarikuoro
Lisätietoa: Kantaesitys promootiojumalanpalveluksessa.
2005
Teos: Introitus et Kyrie Missae Sancti Henrici
Säveltäjä: Jaakko Mäntyjärvi
Sanoittaja:
Esittäjä: Tapiolan kamarikuoro
Lisätietoa: kantaesitys
Vuonna 1907 teologinen tiedekunta nimitti ensi kerran uusien sääntöjen myötä erikseen kunniatohtoreita, tätä ennen vastaavanlaisena kunnianosoituksena olivat olleet keisarin ja tiedekunnan myöntämät teologian tohtorin arvot ilman väitöskirjaa.
30.5.1907
Johan Antero Cederberg, Tohmajärven kirkkoherra, lääninrovasti.
Johannes Gottfried Glöckner, FT, Helsingin saksalaisen seurakunnan kirkkoherra.
Juuso Hedberg, Turun tuomiorovasti.
Vilhelm Teodor Rosenqvist, kouluneuvos, Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon rehtori.
Johannes Schwartzberg, Kuopion tuomiorovasti.
Sten Edvard Stenij, FT, Uuden Testamentin eksegetiikan professori.
31.5.1923
Isak August Björklund, Mustasaaren kirkkoherra, lääninrovasti, kirjailija.
Kustavi Grotenfelt, FT, Pohjoismaiden historian ylim. professori.
Lauri Arvid Itkonen, Vihdin kirkkoherra, rovasti.
Juho Abraham Mannermaa, Oulun piispa.
Aukusti Alfred Oravala, Vihdin kirkkoherra, kirjailija.
Lars Hugo Sandelin, Aitolahden kirkkoherra, Porin lyseon rehtori.
10.10.1925
Toivo Kustaa Waltari, pappi, kirjailija ja Merimieslähetyksen johtaja.
Martti Rautanen, lähetyssaarnaaja Namibiassa.
15.7.1927
Sigfrid Selim Sigismund Sirenius, pappi, Suomen Setlementtiliikkeen perustaja ja Teollisuusseutujen Evankelioimisseuran johtaja
31.10.1932
Matti Tarkkanen, pappi, Suomen Lähetysseuran lähetysjohtaja.
31.10.1942
Otto Manninen, yliopistonlehtori, FT h.c., professori.
Kaarle Jalmari Jaakkola, FT, Suomen historian professori.
Aarno Henrik Maliniemi, FT, Kirkkohistorian professori.
Antti William Kuusisto, Savonlinnan tuomiorovasti, Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra.
Kaarle Heikki Seppälä, Tampereen tuomiorovasti.
Kaarlo Olavi Kares, Kuopion piispa.
Kaarlo Edward Österbladh, FT, Turun maakunta-arkiston hoitaja, Turun yliopiston dosentti.
10.10.1945
Edvin Johannes Wirén, pappi ja kirjailija, Diakonissalaitoksen johtaja.
Väinö Rafael Malmivaara, Oulun piispa.
14.2.1947
Heikki Valentin Klemetti, säveltäjä ja suomalaisen kuoromusiikin kehittäjä.
14.10.1948
Isaac David Bien, Göteborgin Christinan seurakunnan kirkkoherra, hovisaarnaaja, Ruotsi.
Carl Olof Jonatan Norborg, Munkedalin kirkkoherra, Ruotsi.
Lorentz Peter Fabricius, Charlottenlundin kirkkoherra, Tanska.
Alfred Theodor Jörgensen, TT, Kööpenhamina, Tanska.
17.5.1955
Eino Johannes Ahla, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
Väinö Ilmari Forsman, TL, Töölön kirkkoherra, rovasti.
Leo Benedict Gummerus, Lappeen kirkkoherra, lääninrovasti.
Olavi Konstantin Heliövaara, Oulun piispa.
Aapeli Erhard Jokipii, Rauman kirkkoherra, lääninrovasti.
Bengt Ivar Johannes Jonzon, Luulajan piispa, Ruotsi.
Taito Almar Kantonen, Systemaattisen teologian professori, Springfield, Ohio, Yhdysvallat.
Ilmari Henrik Reinhold Krohn, musiikkitieteen ylim. professori.
Hjalmar Abraham Paunu, Jyväskylän kirkkoherra, lääninrovasti.
Hilding Athanasius Pleijel, Kirkkohistorian professori, Lund, Ruotsi.
Lauri Henrik Pohjanpää, lehtori, rovasti, kirjailija ja runoilija.
29.7.1963
Franklin Clark Fry, kirkkopresidentti, Lutheran Church in America, Yhdysvallat.
Jan Kiivit vanh., Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa, Tallinna, Viro.
Friedrich-Wilhelm Krummacher, Pommerin evankelisen kirkon piispa, Greifswald, Saksa.
Hanns Lilje, Hannoverin maapiispa, Saksa.
Anders Theodor Samuel Nygren, Systemaattisen teologian professori, Lundin yliopisto, Lundin piispa, Ruotsi.
Kauko Antero Pirinen, FT, Yleisen kirkkohistorian professori.
Kristen Ejner Skydsgaard, Dogmatiikan professori, Kööpenhaminan yliopisto, Tanska.
Leonard Pietari (Pekka) Tapaninen, Oulun piispa.
Zoltán György Túróczy, luterilainen piispa, Unkari.
Raymond Waldemar Wargelin, Suomi-synodin esimies, Lutheran Church in American aluesihteeri.
Henrik Erland Sihvonen, rovasti, Shekoun pappisseminaarin johtaja, Kiina.
2.11.1967
Leonard Auala, Ambo-Kavangon evankelis-luterilaisen kirkon piispa, Namibia.
Tuomo Antero Itkonen, FT h.c., Saamelaisten kristillisen kansanopiston johtaja, rovasti.
Matti Heikki Sakari Joensuu, Kirkon perheasiain toimikunnan johtava sihteeri, rovasti.
Chitose Kishi, Japanin evankelis-luterilaisen kirkon johtaja, Japani.
Sven Gottlieb Kjöllerström, käytännöllisen teologian professori, Lundin yliopisto, Ruotsi.
Emil Koren, Budapestin Fasorin evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti.
Taneli Kuusisto, professori, Sibelius-Akatemian rehtori.
Eero Johannes Lehtinen, TL, Lapuan piispa.
arkkipiispa Paavali, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa.
Martti Olavi Rapola, FT, suomen kielen professori.
Wolfgnag Trillhaas, Systemaattisen teologian professori, Göttingenin yliopisto, Saksa.
Heikki Tapio Waris, FT, Sosiaalipolitiikan professori, akateemikko.
17.12.1973
Jussi Taneli Aro, seemiläisten kielen professori.
Jaakko Antero Haavio, Maarian kirkkoherra, rovasti, runoilija.
Aili Lemmikki Havas, Suomen Lähetysseuran Israelin kentän esimies.
Olli Heilimo, Hämeenlinnan kirkkoherra, lääninrovasti.
André Marcel Pierre Lemaire, TL, O.P., luostarin priori, Pariisi, Ranska.
Niilo Viktor Syvänne, Helsingin seurakuntien johtava sairaalapastori, rovasti.
2.11.1976
Sven Lucien Marcel Gustav Göransson, Kirkkohistorian professori, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Mauno Olavi Karttunen, Kouluhallituksen kouluneuvos.
Irja Inkeri Kilpeläinen, Helsingin sairaalasielunhoidon työnohjaaja, kirjailija.
Yrjö Johannes Knuuttila, TL, Käytännöllisen teologian lehtori.
Heikki Kustaa Johannes Koskenniemi, FT, Turun yliopiston klassillisen filologian professori.
Toivo Ilmari Palo, TL, Kirkon yhteiskunnallisen toimikunnan johtava sihteeri.
31.10.1980
Åke Andrén, Käytännöllisen teologian professori, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Haralds Teodors Biezais, Uskonnonhistorian professori, Åbo Akademi.
Gert Haendler, Kirkkohistorian professori, Rostockin yliopisto, Saksa.
Robert Erich Hanhart, Eksegetiikan professori, Göttingenin yliopisto, Saksa.
Kustaa Aleksi Samuel Lehtonen, TL, Helsingin piispa.
Anna-Maija Nieminen, os. Raittila, TK, kirjailija.
Erkki Olavi Niinivaara, TL, professori, Meilahden seurakunnan kirkkoherra.
Regin Prenter, Dogmatiikan professori, Aarhusin yliopisto, Tanska.
Lars Erik Taxell, OT, Oikeustieteen professori, Åbo Akademi.
11.11.1983
Edgar Hark, Viron arkkipiispa, Tallinna, Viro.
Ernst-Rüdiger Ludwig Helmut Kiesow, Käytännöllisen teologian professori, Rostockin yliopiston vararehtori, Saksa.
Peter Manns, Euroopan historian instituutin johtaja, Mainz, Saksa.
Väinö Juhani (Jukka) Malmivaara, everstiluutnantti, Kuopion piispa.
Tove Riska, FK, Museoviraston tutkija.
16.11.1990
Kleopas Dumeni, Namibian evankelis-luterilaisen kirkon piispa, Namibia.
Leif Grane, Kirkkohistorian ja dogmihistorian professori, Kööpenhaminan yliopisto, Tanska.
Joachim Heubach, Schaumburg-Lippen maapiispa, Saksa.
Esko Antero Häkli, HY:n kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori.
Joonas Kokkonen, säveltäjä, FT h.c., professori, Suomen Akatemian jäsen.
Fairy von Lilienfeld, Idän kirkkojen ja teologian professori, Erlangenin yliopisto, Saksa.
Karl Ernst Nipkow, FT, Käytännöllisen teologian (Uskonnonpedagogiikan) professori, Tübingenin yliopisto, Saksa.
Lothar Perlitt, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori, Göttingenin yliopisto, Saksa.
Lars Karl Johan Pettersson, FT, Taidehistorian professori, Helsingin yliopisto.
Ed Parish Sanders, Eksegetiikan professori, Yhdysvallat.
Bengt Sundkler, Kirkkohistorian ynnä lähetyshistorian professori, piispa, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Juho (Jussi) Alfred Tenkku, FT, Käytännöllisen filosofian professori, Helsingin yliopisto.
Jacobus Diederik Jan Waardenburg, Uskontotieteen professori, Lausannen yliopisto, Sveitsi.
Johannes Wallman, Kirkkohistorian professori, Bochumin yliopisto, Saksa.
23.5.1997
James Barr, Heprean professori emeritus, Edinburghin yliopisto, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Antoinette (Anne) Fried, kirjailija, New York, Yhdysvallat.
Åke Gunnar Birger Hultkrantz, uskonnonhistorian professori, Yhdysvallat ja Etelä-Afrikka.
Aune Eeva Hildur Jääskinen, taidehistorian dosentti, HY, professori.
Jaan Kiivit nuor., Viron arkkipiispa, Tallinna, Viro.
Ingun Margaretha Montgomery, Kirkkohistorian professori, Oslon yliopisto, Norja.
Paavo Olavi Rintala, kirjailija.
Horst Schwebel, Käytännöllisen teologian professori, Marburgin yliopisto, Saksa.
19.5.2000
Pilar María Aquino Vargas, professori, San Diegon yliopisto, Yhdysvallat.
Inga-Brita Ulrika Elisabet Castrén, Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri.
David Martin, professori emeritus, London School of Economics, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta.
Lauri (Lassi) Juhani Yrjönpoika Nummi, kirjailija ja runoilija.
Krister Stendahl, professori emeritus Harvardin yliopisto, Yhdysvallat, Tukholman piispa emeritus, Ruotsi.
13.5.2005
Anna Marie Aagaard, professori emerita, Aarhusin yliopisto, Tanska.
Stephen F. Brown, professori, Boston College, Yhdysvallat.
Walter Dietrich, Vanhan Testamentin professori, Bernin yliopisto, Sveitsi.
Juha Ilmari Leiviskä, arkkitehti, akateemikko.
Fritz Oser, pedagogiikan professori, Fribourgin yliopisto, Sveitsi.
Heikki Väinö Kaleva Palva, arabian kielen professori emeritus, HY.
Anna Helena Perälä, Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran kirjastonhoitaja.
Michael Pye, uskontotieteen professori, Marburgin yliopisto, Saksa.
Shengjie Cao, Kiinan kristillisen neuvoston presidentti, Kiina.
27.5.2011
Metropoliitta Ambrosius, Suomen ortodoksinen kirkko.
Seikko Aarne Väinämö Eskola, yleisen historian apulaisprofessori, Tampereen yliopisto. Kirkkohallituksen varapuheenjohtaja.
Lars Hartman, Uuden Testamentin eksegetiikan professori, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Danièle Hervieu-Léger, uskonnonsosiologian tutkija, École des hautes études en sciences sociales -korkeakoulun johtaja, Ranska.
Soile Isokoski, kamarilaulajatar, oopperalaulaja.
Morny Joy, klassisen filologian ja uskontotieteen professori, Calgaryn yliopisto, Kanada.
Karen L. King, kirkkohistorian professori, Harvardin yliopisto, Yhdysvallat.
Gordon W. Lathrop, liturgiikan professori, Yalen yliopisto, Yhdysvallat.
Alex Malasusa, Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon piispa, tohtori.
John Marenbon, tohtori, keskiajan filosofian ja teologian tutkija, Trinity College, Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta.
9.6.2017
Irja Askola, Helsingin piispa, kirjailija.
Christine Helmer, saksan professori, Northwestern university, Yhdysvallat.
Kim Knott, uskontotieteen professori, Lancasterin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta.
Hartmut Lehmann, modernin Saksan historian professori, Kielin yliopisto, Saksa.
Christoph Levin, Vanhan Testamentin teologian professori, Ludwig-Maximilian yliopisto, München, Saksa.
Vello Salo, eksegetiikan professori, Tarton yliopisto, Viro. Monsignore Salo ei voinut osallistua 9.6. pidettyyn promootioaktiin, joten hänet promovotiin absens eli poissaolevana. Torstaina 22.6.2017 Piritan luostarissa Virossa järjestettiin juhla, jossa professori Risto Saarinen luovutti Salolle tohtorinhatun ja diplomin teologisen tiedekunnan puolesta.
Friedrich Schweitzer, käytännöllisen teologian ja uskonnonpedagogiikan professori, Tübingenin yliopisto, Saksa.
9.6.2023
Riho Altnurme, kirkkohistorian professori, Tarton yliopisto, Viro.
Annabel Brett, poliittisen ajattelun ja historian professori, Cambridgen yliopisto, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Grace Davie, sosiologian professori emerita, Exterin yliopisto, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Philip Esler, Uuden Testamentin eksegetiikan professori, Gloucestershiren yliopisto, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Maria Immonen, Luterilaisen maailmanliiton maailmanpalvelun johtaja.
Mia Lövheim, uskonnonsosiologian professori, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Greta Thunberg, mielipidevaikuttaja ja ilmastoaktivisti, Ruotsi.
Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa emeritus.
Vuonna 1964 oli asetusmuutoksella tehty mahdolliseksi teologian maisterin arvojen myöntäminen teologisessa tiedekunnassa. Tämän myötä tiedekunnasta saattoi valmistua suoraan maisteriksi aiemman lisensiaatin sijaan. Teologian maisterien tunnukseksi tuli teologinsormus filosofian maisterien esikuvan mukaisesti, mutta laakeriseppelettä, pakanallisen klassisen kulttuurin tuotetta, ei teologian maistereille otettu käyttöön. Vuoden 1967 teologian promootiossa järjestettiin erillisenä osuutena teologinsormusten jakaminen teologian maistereille. Filosofisen tiedekunnan promootiossa maisteripromovendien valitseman yleisen seppeleensitojan vastineeksi teologian maisteripromovendit valitsivat tiedekunnan professorin tyttären sormusneidoksi. Sormusneitoja oli jo aiemmin ollut kauppatieteen ja metsätieteiden promootioissa. Teologisessa tiedekunnassa vuosi 1967 jäi toistaiseksi ainoaksi maisterien sormusten jaoksi, kun 1970-luvun perinnekriittinen ajanjakso ajoi promootioperinteen ahtaalle yliopistoissa.
1967 Lea Nikolainen
1600-luvulla oli tapana että useampi henkiö yhdessä kirjoitti onnittelurunoja erikielillä promovendille, jotka sitten painettiin koottuina samassa gratulaatiovihkosessa. Toisinaan gratulaatiot olivat kaikki samassa vihkossa, toisinaan taas eri kirjoittajaryhmät julkaisivat kukin omat vihkonsa. Teologian tohtoripromootiot Turussa ja gratulaatiorunous eivät selviytyneet Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan aikaisesta akatemian evakosta Tukholmassa, vaan molemmissa koettiin pitkä katkos 1700-luvulla.
1648 Gratulationes viro plurimum reverendo [et] clarissimo... Koko Akatemian henkilökunnan yhteinen gratulaatio Johannes Elai Terserukselle.
1660 Votivae congratulationes... Johannes Georgii Alanuksen, Edvardus Andreae Razeliuksen, Christophorus Georgii Alanuksen ja Nils Göransson Alanuksen gratulaatio Georg Alanukselle.
1660 Votivae congratulationes, quibus... Petrus Andreae Bergiuksen, Michael Olai Gyldenstolpen, Martinus Henrici Stodiuksen, Simon Svenonis Kexleruksen, Abrahamus Georgii Thauvoniuksen, Enevaldus Svenonis Svenoniuksen et al. Akatemian henkilökunnan gratulaatio Georgius Christophorus Alanukselle.
1660 Plausus pierius in laurum doctoratus... Henrik Johansson Jäherhornin, Johan Johansson Jägerhornin ja Johan Flachseniuksen gratulaatio Georgius Alanukselle.
1689 Vera gloria radices agit... Daniel Jonae Millbergin, Peter Simonsson Jobbin ja Gabriel Henriksson Brennerin gratulaatio Petrus Laurbecchiukselle.
1689 Honoris trophaeum, dum promotore... Magnus Caroli Almin ja Sveno Olai Roosbergin gratulaatio Petrus Laurbecchiukselle.
1689 Monumentum in pindo... Nils Nilsson Höökin gratulaatio Petrus Laurbecchiukselle.
1689 Den Önskelige heela Finlandz glädie-dagh... Lorentz Lorentzson Creutzin gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1689 Bellaria, sive deliciae quantium dum... Henningus Henningi Fuldhan ja Henricus Henrici Florinuksen gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1689 Majus redivivus altero se... Nicolaus Limatiuksen, Johannes Gustavi Lithoviuksen, Johannes Isaaci Falanderin, Olaus Johannis Wendeliuksen, Johannes Matthiae Mathesiuksen ja Nicolaus Petri Pictoriuksen gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1689 Majus virescens, circa solennem... Johannes Israëlis Rogbergiuksen, Daniel Jonae Millbergin ja Jonas Mollinin gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1689 Finibus in Boreae gelido sub Parrhasis axe exultans... Severinus Johannis Riisbergin gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1689 Glädie-liud hördt och kringspridt... Joachimus Bartholdi Caloanderin, Nicolaus Limatiuksen, Johannes Gustavi Lithoviuksen, Johannes Isaaci Falanderin, Olaus Johannis Wendeliuksen ja Johannes Matthiae Mathesiuksen gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1690 Plausus pierius, in festivitatem... Olaus Johannis Flachseniuksen gratulaatio veljelleen Jacob Flachseniukselle.
1690 In solennem promotionis doctoralis... Laurentius Gabrielis Tammelinin gratulaatio Narvan superintendentille Jacob Langille.
1690 Ingermannia virescens circa... Johannes Johannis Metherin gratulaatio Jacob Flachseniukselle.
1693 Solennitas doctoralis, anno jubilaeo... Petrus Laurbecchiuksen gratulaatio Johan Flachseniukselle.
1693 Cum divina disponenta providentia... Gregorius Gabrielis Arctopolitanuksen gratulaatio Johan Flachseniukselle.
1702 Cum maxime reverendus... Daniel Jusleniuksen gratulaatio David Lundille.
Promootio kestää kolme päivää touko-kesäkuun vaihteessa. Sen pukeutumissäännöt ovat hyvin tarkat, ja suurimpaan osaan tilaisuuksista pukeudutaan frakkiin ja iltapukuun.
Torstain ohjelma alkaa harjoituksilla yliopiston juhlasalissa iltapäivällä. Harjoitukset ovat pakolliset kaikille promovoitaville (tohtoripromovendit, riemutohtorit, kunniatohtorit), mutta ei seuralaisille. Harjoituksiin kannattaa saapua iltaa varten valmiiksi pukeutuneena.
Harjoitusten jälkeen siirrytään rehtorin vastaanotolle, jonne seuralaiset ovat myös tervetulleita.
Kunniatohtorit kutsutaan erikseen illalla järjestettävään pienimuotoisempaan dekaanin illallistapahtumaan.
Perjantaina on vuorossa promootion päätilaisuus eli promootioakti, joka järjestetään yliopiston juhlasalissa. Akti on kuin harjoiteltu näytelmä, jossa tarkkaa koreografiaa noudattaen vihitään promovendit tohtoreiksi ja luovutetaan heille tutkintonsa symbolit. Ensin promovendit, heidän seuralaisensa ja yliopiston edustajat saapuvat saliin tarkasti järjestettyinä kulkueina. Promoottorin puheen jälkeen priimustohtorille esitetään omaan oppialaan liittyvä kysymys, johon hänen on vastattava. Kun vastaus on hyväksytty, voidaan promovointi aloittaa. Promovendit nousevat tarkan koreografian mukaisesti kukin vuorollaan parnassolle vastaanottamaan akateemiset arvonmerkkinsä - promoottori antaa tohtoreille miekan ja tohtorinhatun. Promovoinnin ajan soitetaan yleensä kotimaista klassista musiikkia, minkä lisäksi musiikki on aktissa muutenkin tärkeässä roolissa: perinteinen ohjelmisto sisältää ainakin Sibeliuksen Promootiomarssin ja Andante Festivon. Ultimustohtori pitää puheen Isänmaalle, jonka jälkeen lauletaan Maamme-laulu.
Akti päättyy kulkueeseen, joka johtaa promootiojumalanpalvelukseen ja tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Niiden jälkeen kulkue palaa yliopiston päärakennukseen, jossa on kahvitarjoilu. Kulkueet ovat perinteinen osa akateemisia juhlia, ja yleensä kulkuetta kokoontuu seuraamaan Senaatintorille myös jonkin verran yleisöä.
Perjantai-iltana vietetään vielä promootiopäivällisiä. Illan kuluessa kuullaan useita puheita. Huolella valmistellut monikieliset puheet voivat käsitellä esim. puhujan edustamaa tieteenalaa tai jotain yhteiskunnallista kysymystä ja ovat oleellinen osa promootioperinnettä.
Promootion jälkeisenä päivänä järjestetään promootiopurjehdus uusille tohtoreille ja kunniatohtoreille (avec).
Promootioperinne elää edelleen vahvana. Viime vuosina vapaaehtoisten määrä promootiotoimikunnissa on ollut runsas, ja 2000-luvun seremoniat ovat rikkoneet osallistujamäärien ennätyksiä. Nykytilanteen perusteella promootioperinteen tulevaisuus näyttää valoisalta ja turvatulta, vaikka on mahdollista, että jossain vaiheessa, samoin kuin 1970-luvulla, yhteiskunta alkaa pitää seremonioita vanhanaikaisina, eliittimäisinä ja nykymenoon sopimattomina.
Akateemisen maailman viimeaikaisia kehityssuuntia voidaan pitää promootioperinteen suurimpana uhkana, kun leikkaukset yliopistoilta ja opiskelijoilta sekä opintoaikojen rajoittamisen vaikutukset tulevat näkyviin. Yliopistoille promootiot ovat tärkeä osa akateemista elämää ja siksi niitä tuetaan taloudellisesti ja tilojen kautta. Yliopistojen talouden kiristyessä myös promootioiden rahoitus muuttuu, josta seuraava osallistumismaksujen nousu voi vähentää osallistujien määrää. Myös yleinen hintojen nousu näkyy promootioiden taloudessa, samoin kuin ilahduttavat kumppanuudet säätiöiden ja yksityislahjoittajien kanssa, jotka haluavat tukea perinnettä.
Toisaalta opiskeluaikojen lyhentäminen ja opiskelijoiden nopeamman valmistumisen painostus tuovat haasteita aktiivisen opiskelijaelämän ja perinteiden jatkuvuuden kannalta. Monet promootioiden erityispiirteet kumpuavatkin suomalaisista opiskelijaperinteistä, joihin promootion osallistujat ja vapaaehtoiset tutustuvat opintojensa aikana, esimerkiksi osakuntien ja muiden opiskelijajärjestöjen vuosijuhlissa. Kun opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua opiskelijatoimintaan heikkenevät, tulevaisuuden promootiojärjestäjillä ei välttämättä ole enää tarvittavaa vahvaa tietämystä akateemisista perinteistä.
Promootioperinne on kuitenkin onnistunut pysymään elossa Suomessa lähes 400 vuotta läpi monen sodan, nälänhädän ja poliittisen myllerryksen. Siksi sitä voidaan pitää kykenevänä säilyttämään elinvoimansa ja jatkamaan toimintaansa haastavissakin olosuhteissa. Perinteen jatkuvuutta ja elinvoimaa turvaa myös se, että jokainen promootio sopeutuu aikaansa. Sen vuoksi on tärkeää, että promootioita saavat järjestää nousevat sukupolvet itse, koska vain niillä on tuntuma siihen, mitkä yhteiskunnalliset symbolit ja ilmiöt vaativat huomiota ja täten osaltaan muokkaavat perinnettä. Esimerkkejä tästä ovat 2000-luvulla mukaan tulleet piirteet kuten ensimmäiset miespuoleiset yleiset seppeleensitojat sekä tunnustuksettomat tilaisuudet ekumeenisten promootiojumalanpalvelusten rinnalla kaikissa tiedekunnissa. Historian kaikki trendit ovat usein ensin näkyneet akateemisen eliitin toiminnassa, ja sieltä levinneet koko kansan tietoisuuteen. Itse yliopisto myös seuraa muiden alojen ilmiöitä, ja mukautuu moderniin elämään, säilyttäen oman vahvan identiteettinsä ja juuret.
Ensimmäisestä promootiosta 1643 tähän päivään saakka on promootioihin kuulunut tiedettä ja ylentymistä akateemiseen yhteisöön, mutta myös runoutta ja riemua. Monitaiteellisessa tapahtumassa näkyy vahvasti ylisukupolvinen yhteisöllisyys, verkostoituminen, vapaaehtoistyö ja ajan tärkeimpien yhteiskunnallisten kysymysten esiin nostaminen. Yhteisölle promootio on toistuva, kollektiivinen tapahtuma, mutta jokaiselle osallistujalle ainutlaatuinen kokemus. Historiansa tunteva yliopisto ei elä menneisyydessä – menneisyys elää meissä.