Päivän ytimessä oli ennen kaikkea toinen ihminen ja toisen kohtaaminen. Kuuntelemisen taito ja kuulluksi tukeminen. Kielellä tai sen puutteella voi olla todella iso merkitys elämänkulussa ja kielen tukemisella luonnollisesti merkittävä rooli suunnannäyttäjänä. Päivä johdatti meidät pohtimaan omia roolejamme ja rooliasetelmia: virkamies ja vanki, ohjaaja ja asiakas, tutkija ja tutkittava. Näissä rooleissa tapahtuvat kohtaamiset eivät ole koskaan neutraaleja – niissä punnitaan vuorovaikutustaidot, kuunteleminen, itsereflektointi ja ennen kaikkea inhimillisyys.
Päivän aikana kuulimme monenlaisia vaikuttavia puheenvuoroja. Mika Rautanen (THL/VTH) avasi vankien terveyttä nykypäivänä ja Janne Vepsäläinen (TUNI) haitallisten lapsuudenkokemusten yhteyttä rikoskäyttäytymiseen. Janika Lindström (Laurea) kertoi kokemusasiantuntijakoulutuksesta ja työparimallista – käytännönläheisestä, ihmislähtöisestä työstä, jolla voi olla merkittävä vaikutus. Päivän aikana kuultiin myös Tepi Salon koskettava tarina elämästä rikollisena ja huumeiden käyttäjänä, ja siitä, millaiseen kierteeseen päihderiippuvuus voi johtaa.
Eeva Järveläinen (Laurea) kertoi sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä. Pohdittiin sitä, miten rikostausta voi jäädä leimaamaan ihmistä vuosiksi. Samalla tunnistettiin, että vaikka vankiloissa on jo nyt paljon hyviä hoitokäytänteitä, niissä on myös kehittämisen varaa. Anna Taavitsainen (Laurea) valotti puheenvuorossaan neurokirjoa ja neurokirjon hoitokäytänteisiin liittyviä erityispiirteitä. Oli rohkaisevaa kuulla, että muutosta tehdään koko ajan ja esimerkiksi uusi toimintamalli nimeltä Box herätti paljon mielenkiintoa. Boxia esittelemässä olivat Hanna-Kaisa Turja & Tanja Gavrilov (Humak).
Kielen merkityksestä puhuttiin paljon. Salon esiin nostama ajatus siitä, miten jäsennelty puhe tai sen puute, voi joko avata ovia tai sulkea niitä. Kielen ymmärtämisellä on väliä: jos ei ymmärrä, mistä puhutaan, ei vaikkapa keskusteluun pohjautuvalla kuntoutuksella saavuteta isoja tuloksia. Hanna Markkanen (Helsingin yliopisto) kertoi päivän päätteeksi puheterapian mahdollisuuksista puheen ja kielen kuntouttamisessa.
Rikoskäyttäytymisen taustat eivät synny tyhjiössä. Ne rakentuvat usein monisyisistä kokemuksista, joissa varhainen tuki, vuorovaikutus ja ymmärrys voivat toimia ratkaisevassa roolissa. Päivän esitykset ja keskustelut toivat esiin, kuinka tärkeää on nähdä ihminen taustansa takana, ei ainoastaan rikoksentekijänä, vaan potentiaalina. Muutoksen mahdollisuus syntyy kohtaamisista, joissa kuunnellaan aidosti ja tarjotaan osallisuuden kokemuksia. Tarvitaan monialaista yhteistyötä, konkreettisia tukitoimia ja ennen kaikkea tahtoa rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus kasvaa ja löytää paikkansa.
Tämä päivä muistutti siitä, että pienetkin teot voivat olla merkityksellisiä. Kohtaaminen ei ole vain tilanne – se on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Ja kun sanat ovat hukassa, meidän ammattilaisten tehtävä on auttaa ne löytämään.
Soile Pfister
Kirjoittaja tekee väitöskirjatutkimusta rikostaustaisten nuorten kerronnan taidoista ja toimii logopedian yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa