Opetuksen järjestäminen molemmilla kotimaisilla kielillä on tyypillisesti herättänyt Suomessa keskustelua. Keskustelussa kaksikielinen koulutus on nähty sekä uhkana ruotsin kielen asemalle koulutuksessa ja yhteiskunnassa että kiinnostavana mahdollisuutena, etenkin suomen- ja kaksikielisten perheiden näkökulmasta. Ensimmäinen poliittinen aloite varsinaisen kaksikielisen koulun perustamisesta tehtiin vuonna 2014, ja sen jälkeen erilaisia malleja ja ratkaisuja on käsitelty niin mediassa kuin kunnallisessa päätöksenteossa.
Syksy 2024 merkitsi käännekohtaa, kun Helsingin Pohjoismainen koulu (Nordiska skolan) aloitti toimintansa. Kyseessä ei lopulta ollut uusi oppilaitos, vaan helsinkiläiseen yhtenäiskouluun perustettu kaksikielinen opetusohjelma, joka tarjoaa kaksisuuntaista kielikylpyä suomeksi ja ruotsiksi sekä suomalais- ja ruotsinkielisille lapsille että niille, joiden kotikieli on jokin muu. Kiinnostus kaksikielistä ohjelmaa kohtaan oli huomattavaa: noin puolet hakijoista ei saanut paikkaa ensimmäisessä kaksikielisessä luokassa. Kielipolitiikan näkökulman lisäksi Pohjoismaista koulua tulisi siksi analysoida myös koulutusvalintojen näkökulmasta, sillä se todennäköisesti vaikuttaa erikielellisistä ja sosiaalisista taustoista tulevien perheiden sijoittautumista paikallisilla koulutusmarkkinoilla. Pohjoismaisen koulun kymmenvuotinen matka poliittisesta visiosta pedagogiseksi malliksi on prosessi, joka on sekä heijastanut että muokannut sitä diskursiivista ja materiaalista maisemaa, jossa mielipiteet ja poliittiset päätökset kaksikielisyydestä muodostuvat. Tämän prosessin sekä eri toimijoiden intressien ja roolien ymmärtäminen on keskeistä kestävien kieli- ja koulutuspoliittisten ratkaisujen näkökulmasta, jotta voidaan tehdä kestäviä poliittisia päätöksiä ruotsin kielen asemasta Suomen koulutusjärjestelmässä.
Hanke toteutetaan yhteistyössä