Huoli lasten hyvinvoinnista koulussa on herättänyt paljon keskustelua. Koulutyön kokeminen itselle tärkeäksi ja innostavaksikin vahvistaa oppimista.
Pihla Rautasen väitöstutkimus osoitti, että opettajilla on merkitystä. Opettajat ovat keskeisessä roolissa oppilaiden opiskeluinnon syntymisessä. Kannustuksen ja välittämisen kokeminen opettajalta on tärkeää, jotta oppilas kokisi koulutyön merkitykselliseksi. Tällaisen emotionaalisen tuen lisäksi selkeät oppimisen tavoitteet ja ohjeet niiden saavuttamiseksi ovat perusta opiskelusta innostumiselle.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että tavat, joilla opettaja kohtaa oppilaita koulun arjessa, vaikuttavat oppilaiden opiskeluintoon.
Oppilaiden opiskeluinto rakentuu vuorovaikutuksessa opettajan, muiden oppilaiden ja vanhempien kanssa. Opettajalla näyttäisi olevan kuitenkin eniten vaikutusta. Opettajan ja oppilaiden väliseen kohtaamiseen kannattaa panostaa ja käyttää aikaa.
Tutkimus osoitti myös, että opiskeluinnolla on väliä. Opiskeluinto tukee myönteisiä suhteita opettajiin ja muihin oppilaisiin koulussa. Erityisesti muiden oppilaiden kanssa avun jakaminen koulutyöhön liittyen edellyttää, että oppilas kokee koulutyön itselleen riittävän tärkeäksi ja sujuvaksi.
”Oppilaan tunteet ja asenteet koulutyötä kohtaan vaikuttavat siihen, osallistuvatko he vuorovaikutukseen oppimisen parissa vai vetäytyvätkö he siitä. ” Rautanen tarkentaa.
Innostuneet oppilaat kokivat saavansa enemmän tukea myös opettajilta. Oppilaat, joiden opiskeluinto on laskenut ovat siis riskissä etääntyä oppimiseen liittyvästä vuorovaikutuksesta koulussa. Oikea-aikaisen ja osuvan tuen tarjoaminen oppilaille, joilla on vaikeuksia tunnistaa koulutyön merkitystä, on samanaikaisesti erityisen tärkeä ja vaikea tehtävä opettajalle.
”Opettajan voi olla hyvin vaikea auttaa oppilasta, jota ei kiinnosta tulla autetuksi. Toisaalta nämä ovat niitä oppilaita, jotka erityisesti tarvitsisivat opettajan tukea, jotta kiinnostus koulutyötä kohtaan heräisi uudelleen” Rautanen pohtii.
Tutkimukseen osallistui 2401 oppilasta eri puolilta Suomea. Oppilailta kerättiin kysely kerran vuodessa 4., 5. ja 6. luokalla. Oppilaiden lisäksi myös heidän opettajansa osallistuivat tutkimukseen. Yhteensä 114 opettajaa täytti kyselylomakkeen. Tämä mahdollisti oppilaiden ja heidän opettajiensa vastausten yhdistämisen. Näin voitiin tutkia sitä, miten opettajan työhyvinvointi vaikuttaa siihen, paljonko oppilaat kokevat sosiaalista tukea opettajalta.
Tutkimuksessa havaittiinkin, että opettajien työhyvinvoinnilla on merkitystä. Opettajan kokema työhön liittyvä stressi oli suoraan yhteydessä siihen, paljonko hänen oppilaansa kokivat saavansa tukea opettajalta. Opettajan korkea työstressi näytti ennustavan sitä, että opettajalta koettu tuki laskee seuraavien kolmen vuoden aikana. Toisaalta opettajan kokema arvostus ja tuki kollegoilta näytti vahvistavan oppilaiden kokemaa tukea opettajalta. Tämä korostaa opettajien ammatillisen yhteisön merkitystä paitsi opettajien hyvinvoinnille, niin myös heidän oppilaidensa hyvinvoinnille.
”Työolosuhteet, jotka eivät altista kohtuuttomalle työhön liittyvälle stressille mahdollistavat opettajien riittävän tuen oppilaille.Lisäksi arvostava ja tukeva työyhteisö on tärkeä resurssi opettajalle.Ammatilliset käytännöt, joissa kouluarjessa ilmenevät vaikeat tilanteet kohdataan yhdessä yhteisönä, joka tukee jäseniään, ovat keskeisiä. Aika ja tilaisuudet opettajien välisen ammatillisen tuen jakamiselle koulun arjessa mahdollistavat yhteistyön. ” Rautanen pohtii.