Opettaja kohtaa joka päivä uuden tilanteen astuessaan luokkahuoneeseen. Hän pyrkii kohtaamaan oppilaat, ohjaamaan ja tukemaan heidän oppimistaan sekä luomaan oppimista tukevan ympäristön ja ilmapiirin. Lisäksi opettaja suunnittelee, arvioi ja reflektoi opetustaan. Tällaisen opettajan ja oppilaiden oppimisen mahdollistavan luokanopettajan ammatillisen toimijuuden kehittyminen ja sen yhteys opettajan ja oppilaiden hyvinvointiin olivat Yli-Pietilän väitöstutkimuksen keskiössä.
Tutkimuksen mukaan suomalaiset luokanopettajat kokevat vahvaa oppimisen mahdollistavaa toimijuutta. He kokevat haluavansa, pystyvänsä ja osaavansa joustavasti sekä yhteistoiminnallisesti muokata opetusta ja oppimisympäristöjä sopiviksi jokaiselle oppilaalle. Lisäksi he pyrkivät kehittymään ammatillisesti ja reflektoivat omaa ajatteluaan ja toimintaansa opettajina. Toimijuuden kokemusta analysoitiin rakenneyhtälömallinnuksen avulla kahden pitkittäisen kyselyaineiston pohjalta. Ensimmäinen aineisto kerättiin vuosina 2011 ja 2016 ja siihen osallistui 815 luokanopettajaa. Toinen aineisto kerättiin vuosina 2017–2019, ja siihen vastasi 1920 luokanopettajaa sekä 1893 oppilasta (4. luokka).
Pitkittäiset analyysit osoittivat, että luokanopettajat kokevat vahvaa ammatillista toimijuutta ja vain harva kokee suuria muutoksia toimijuuden kokemuksessa. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä toimijuuden kehityskulkua kuvaavaa profiilia: vahva ja pysyvä toimijuus, kohtalaisen vahva toimijuus, nouseva toimijuus ja laskeva toimijuus. Suurin osa opettajista kuuluivat vahvan ja pysyvän toimijuuden profiiliin, noin neljäsosa kohtuullisen vahvan toimijuuden profiiliin ja vain hyvin pieni osa nousevan tai laskevan toimijuuden profiiliin. Luokanopettajien ammatillisen toimijuuden kokemus näyttää myös vahvistuvan hieman työkokemuksen karttumisen myötä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös toimijuuden kokemuksen yhteyttä opettajan omaan hyvinvointiin ja luokan oppilaiden hyvinvointiin.
"Vahva ammatillisen toimijuuden kokemus näyttää suojaavan opettajia riittämättömyyden tunteilta, jotka voivat ilmetä esimerkiksi opettajan kokemuksina riittämättömistä keinoista selvittää haastavia vuorovaikutustilanteita oppilaiden kanssa tai tunteina epäonnistumisesta omassa työssä. Riittämättömyyden tunteiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin myös kyynistymistä ja uupumusasteista väsymystä työuupumuksen oireina. Opettajat kokivat merkittävästi enemmän kaikkia näitä työuupumuksen oireita, mikäli he kuuluivat matalamman toimijuuden profiileihin", Yli-Pietilä kertoo.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös ensimmäistä kertaa opettajan ammatillisen toimijuuden yhteyttä työssä kuormittumisen itse- ja yhteissäätelyyn sekä oppilasryhmän hyvinvointiin. Luokanopettajan vahva ja pysyvä toimijuuden kokemus oli yhteydessä erityisesti työyhteisön kykyyn käsitellä ja ratkaista kuormittavia tilanteita sekä opettajan kykyyn säädellä omaa työtahtiaan ja rajata työtehtäviään.
"Oppilasryhmässä levinnyt uupumus näyttäytyi erityisenä haasteena opettajan ammatilliselle toimijuudelle. Väitöstutkimuksen havainnot osoittavat, että opettajan ammatillinen toimijuus ja hyvinvointi kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Opettajan vahva ammatillisen toimijuuden kokemus suojaa ja tukee opettajan ja oppilaiden hyvinvointia, mutta vaatii rinnalleen myös kouluyhteisön tukevia toimintatapoja ja rakenteita", Yli-Pietilä painottaa.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että uupumus voi levitä helposti oppilaiden ja opettajien välillä. Opettajan ammatillisen toimijuuden tukeminen, esimerkiksi järjestämällä mahdollisuuksia opettajan omalle oppimiselle ja ammatilliselle kehittymiselle, on yksi tapa edistää luokkayhteisön hyvinvointia. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua koulutuksen järjestämisestä ja opettajan työnkuvasta: kuinka voisimme luoda lisää kouluyhteisön rakenteita ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat työn ja oppimisen kuormittavuudesta keskustelemisen sekä yhteisten ratkaisujen etsimisen.