Ura ja työelämä

Taiteiden tutkimuksen kandiohjelmasta valmistuneet kandidaatit työskentelevät esimerkiksi asiantuntijoina taide- ja kulttuurihallinnossa, taidekriitikkoina, opetus- ja koulutustehtävissä, tiedotuksessa ja viestinnässä, kustannusalalla, kirjastoissa sekä tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä. Kandidaattitason osaamista voi myös syventää jatkamalla opintoja taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa.

Helposti ajatellaan, että tutkinto koostuu vain yhden alan opettelusta, luennoilla istumisesta ja kirjatenteistä. Työelämän kannalta yliopistotutkinto voidaan kuitenkin nähdä laajempana kokonaisuutena, johon sisältyy niin valinnaisia opintoja kuin elämää luentosalien ulkopuolella.

Hanna Reetta Majanen toimii nykyisin Suomen Kansallisteatterin Lavaklubin tuottajana. Sitä ennen hän on toiminut muun muassa Suomen Teatteriliitossa (nyk. Suomen Teatterit) sekä opiskellut teatteritiedettä yliopistolla. Hän on myös itse harrastanut teatteria. Ensimmäistä kertaa yliopistoon pyrkiessään hänellä ei ollut kuitenkaan päällimmäisenä mielessään teatterit tai teatteritiede vaan sosiologia.

– Aloitin yliopistourani Avoimessa yliopistossa lukemalla sosiologiaa, sillä en edes tiennyt, että yliopistolla voi lukea teatteritiedettä. Sain kuulla teatteritieteestä vasta myöhemmin silloisen poikaystäväni kautta.

Seuraavalla kerralla hän haki teatteritieteeseen, ja pääsi sisään. Hän ei kuitenkaan hylännyt sosiologiaa vaan yhdisti molempien tieteenalojen osaamisensa ja perehtyi opinnoissaan erityisesti esityksen ja yhteiskunnan väliseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Saman aihepiirin kanssa hän on edelleen tekemisissä toimiessaan tuottajana.

– Parhaimpia puolia yliopistossa on se, että voi keskittyä omalla alalla suhteellisen vapaasti juuri siihen, mikä itseä kiinnostaa eniten. Tällöin opinnoista tulee mielekkäitä, minkä lisäksi voi syntyä hyvinkin erilaisia tutkintoja sekä erilaisia vahvuuksia työelämää ajatellen.

Majanen korostaa, että tutkinto on vasta alku. Koko ajan pitää olla valmis oppimaan lisää. Ja siihen yliopistotutkinto ennen kaikkea valmentaa. Yhtä tärkeää on myös oppia katsomaan omaa alaa, erilaisista jopa yllättävistä, näkökulmista.

– Opintojeni ohessa olin töissä kahvilassa, jossa sain hyvää tuntumaa työelämään, sen pelisääntöihin, ja ylipäänsä yrityksen toimintaan. Lisäksi kahvilassa konkreettisesti näki sen, miten esimerkiksi salaatin hinta muodostuu eri osasista. Tätä tietotaitoa on pystynyt hyödyntämään myöhemminkin, vaikka työnantaja ei ole ollut niin kaupallispainotteinen.

Erityisen mieleenpainuva kokemus opintojen aikana Majaselle oli taiteen markkinointikurssi, joka järjestettiin yhteistyössä silloisen Kauppakorkeakoulun kanssa.

– Kurssin aikana avautui ihan uudenlainen näkökulma taiteeseen ja sen tuottamiseen. Muiden yliopistokurssien aikana harvemmin katsottiin teatteria taloudellisesta näkökulmasta.

Yliopiston kurssien lisäksi myös varsinaisen opiskelun ulkopuolella hankittu tietotaito saattaa tulla arvaamattomaan tarpeeseen työelämän puolella. Opiskeluaikoinaan Majanen oli aktiivisesti mukana osakuntatoiminnassa sekä perustamassa teatteritieteen opiskelijoiden ainejärjestöä, Repliikkiä.

– Opiskelijatoiminnassa verkostoitui useiden ihmisten kanssa ja toisaalta pääsi myös suhteellisen vapaasti kokeilemaan erilaisia konsepteja ja tapahtumia. Oikeastaan nykyinen työnkuvani on hyvin samankaltaista, paitsi että saan tällä kertaa siitä palkkaa.

Majanen antaa myös muita terveisiä tuleville opiskelijoille.

– Kannattaa opetella kirjoittamaan. Nykyisessä työssäni tekstin tuottaminen on tärkeässä osassa, eikä siitä muissakaan töissä pääse eroon.

Tommi Salomaa on musiikki- audio- ja IT-alan yrittäjä, digitaalisen ajan äänikäsityöläinen. Hänessä on suuri osa muusikko-taiteilijaa ja ripaus nörttiä, mutta hän on kokonaan humanisti. Salomaa voisi mielestään luonnehtia itseään myös ikuiseksi opiskelijaksi, jonka gradu jäi aikanaan kesken neljän bändin, päivätyön sekä musiikkibisnesten kehittämisen vietyä kaiken energian.

Lue lisää Tommi Salomaa 375 humanistia.

Aloitin opintoni Helsingin yliopistossa pääaineena käytännöllinen filosofia. Sivuainetta etsiessäni kävin elokuva- ja televisiotutkimuksen johdantokurssilla ja innostuin: olin hulluna elokuviin ja kirjoittanut lukioaikana maakuntalehteen elokuva-arvioita. Halusin todella oppia katsomaan elokuvia, analysoimaan niiden rakennetta, ymmärtämään tehtyjä valintoja syvemmin sekä yleisesti vain laajentaa tietouttani elokuvahistoriasta.

Ainejärjestöelämä vei mukanaan pariksi vuodeksi ja palasin aatoksiin uudelleen vaihto-opiskeluvuotenani. Edinburghin yliopistossa kirjoitin paikalliseen ylioppilaslehteen elokuvista ja osallistuin paikallisen elokuvaopiskelujärjestön hallituksen toimintaan. Palattuani Suomeen päätin opiskella käytännössä kaiken, mitä Helsingin yliopistolla oli tarjota elokuva- ja televisiotutkimuksesta.

Elokuva- ja televisiotutkimuksen (Etvt) hyödyllisintä antia olivat intensiivikurssit, jotka suoritettiin lähiopetuksena. Professori Henry Baconin vetämät elokuva-analyysiin paneutuvat kurssit perehdyttivät yksittäisten klassikkoelokuvien elokuvakerronnan keinoihin niin täydellisesti, että olen myöhemmin työelämässäni hyötynyt kurssin käytännön opeista useasti: tein esimerkiksi itse esityksen, jossa analysoin kameraliikkeitä Hohdossa (1980). Olen kirjoittanut Hohdosta useaan otteeseen ja elokuvakamerankäytön selvittäminen avasi silmäni ymmärtämään myös muitakin elokuvia.

Myös yliopistolla järjestetty elokuvakritiikinkurssi antoi paljon ymmärrystä kritiikin teosta ja ennen kaikkea tarvittavaa nöyryyttä ihmiselle, joka oli jo päässyt kirjoittamaan elokuvasta lehteen aikanaan ilman akateemista tietotaitoa.

Opintojeni loppupuolella kirjoitin aktiivisesti omaa elokuviin keskittyvää blogia ja tein freelancer-pohjalta elokuva-arvioita useisiin eri julkaisuihin. Valmistuttuani valtiotieteiden maisteriksi kesällä 2012 toimin jonkin aikaa osa-aikaisena kuvatoimittajana Helsingin Sanomissa, kunnes aloitin myös avustamaan lehteä elokuvakritiikeillä. Uskon, että ilman etvt:tä näin ei olisi käynyt.

Nykyään toimin Nyt.fi:ssä, jossa kirjoitan elokuvista ja televisiosta lähes päivittäin, tätä nykyä jopa enemmän televisiosta suoratoistopalveluiden voittokulun ja sarjaformaatin suosion myötä. Juttujen ideoiminen ja kirjoittaminen alkaa usein jostain uutuuselokuvaa tai sarjaa koskevasta havainnosta, jonka olen tehnyt etvt-opintojeni pohjalta. Työ on hyvin itseohjautuvaa, joten ilman suurta arsenaalia omaa, itsenäistä osaamista siinä ei pärjäisi.

Jos jotain voisin muuttaa, en tenttisi niin suurta osaa kursseista. Suosittelen ottamaan kaiken irti lähiopetuksesta, jolloin pääsee näkemään myös suoraan elokuvanäytteitä esimerkkeinä ja keskustelemaan innostavien opettajien kanssa.

Toinen asia, jota suosittelen lämpimästi, on Helsingin ylipiston Elokuvaryhmän toimintaan mukaan lähteminen. Olen löytänyt rakkaita ystäviä, järjestänyt teemajuhlia ja kokenut mahtavia ulkomaanreissujakin tässä elokuvasta innostuneiden joukossa.

Kir­jal­li­suus­tie­tei­li­jä, älä tee näin
 

Tutkintoni tarina on lyhyt. En tiennyt yhtään, mitä tekisin lukion jälkeen, muistan vain ohimennen miettineeni, että olisi kiva olla se tyyppi joka kirjoittaa kirjoihin takakansitekstit. 1990-luvun paperisesta valintaoppaasta sattui silmiin sana kirjallisuustiede. Koska se sisälsi sanan kirja, päätin hakea ja satuin pääsemään sisään. Opiskelu oli tervanjuontia ja valmistumiseen meni lähes 13 vuotta, sen pituinen se.

Tarinan lopputulema on kuitenkin onnellinen, sillä nautin suuresti nykyisestä työstäni kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana – ja tehtävänkuvaani vieläpä kuuluu myös takakansitekstien kirjoittamista. Opinnoistakin on jälkikäteen ajatellen ollut iloa ja hyötyä. Ennen kaikkea olen elävä esimerkki siitä, että alan töihin voi päätyä, vaikka opiskeluaikana ei tajuaisikaan ottaa kaikkia hyötyjä irti.

Minusta tuli kustannustoimittaja, vaikka…

…tutkinnon sisältö ja opintojen luonne oli minulle etukäteen aivan hämärän peitossa. Ennen nettiaikaa oli paljon nykyistä vaikeampi ottaa selvää asioista, joten näin ei toivottavasti käy enää kenellekään.

…en ensimmäisinä opiskeluvuosina käynyt riennoissa, toiminut ainejärjestössä tai pyrkinyt juuri edes tutustumaan kurssikavereihin. Älä tee näin! Verkostoituminen kannattaa ja on kuulemma kivaa.

…valitsin sivuaineet ja kurssit helpoimman mukaan, haastamatta itseäni. Älä tee näinkään! Nykyaikainen kirjallisuusihminen hyötyy valtavasti esimerkiksi markkinoinnin opinnoista ja ylipäätään kaikesta omaa horisonttia laajentavasta. Myös ymmärrys kielestä, niin omasta kuin vieraammista, voi karttua monien eri ainevalintojen kautta.

…en tullut hakeneeksi opinto-ohjausta enkä pyytäneeksi apua tutkinnon suunnitteluun. Älä etenkään tee näin! Henkilökunnalla on luultavasti vielä enemmän kiire kuin ennen, mutta heillä on myös arvokasta tietoa ja kokemusta.

…jätin gradun roikkumaan vuosikausiksi saatuani kiinni työelämän syrjästä. Älä missään nimessä tee näin! Useimmat työnantajat joustavat tarvittaessa. (Lisäksi useimmissa työpaikoissa itse tutkinnolla on suurempi arvo kuin gradun arvosanalla.)

Kustannustoimittaja tarvitsee paria taitoa ylitse muiden: isoja tekstikokonaisuuksia on pystyttävä hahmottamaan nopeasti ja useita eri vaiheissa olevia projekteja pitämään yhtä aikaa liikkeessä. Nämä valmiudet koen saaneeni yliopistolta, samoin kuin elintärkeän ymmärryksen deadlinen noudattamisen merkityksestä. Tietysti myös maailmankirjallisuuden tuntemuksesta on ollut hyötyä. Kirjankustantamisen realiteeteista ei yliopistolla minun aikanani puhuttu, eivätkä ne ehkä kirjallisuustieteen alaan kuulukaan. Sen voi kuitenkin sanoa kustannusalalle tähtääville, että klassikoiden ohessa saattaa olla hyvä perehtyä myös myyntilistoilla esiintyvään kirjallisuuteen.

Tällä hetkellä tärkein väylä kirjallisuuden opinnoista kustantamomaailmaan lienee työharjoittelu, jonka kautta pääsee tutustumaan kirja-alan todellisuuteen ja solmimaan tärkeitä kontakteja. Vaikka ala on kutistunut ja käy parhaillaan läpi suurta muutosta, on siellä yhä paikkansa kirjoja rakastaville ihmisille.

--

Lotta Sonninen on työskennellyt kustannustoimittajana Kustannusosakeyhtiö Otavassa vuodesta 2002. Hän aloitti yleisen kirjallisuustieteen opinnot vuonna 1994 ja valmistui filosofian maisteriksi 2007.