Työssään konservaattorit joutuvat käsittelemään monenlaista luonnontieteellistä materiaalia, joten ammattia harjoittavalla pitää olla hyvät pohjatiedot eläin- ja kasvitieteestä. Lisäksi hänen tulee pystyä hyödyntämään anatomisia valoksia, valokuvia, kirjallisuutta, luontovideoita sekä muuta oheismateriaalia.
Valmiit työt ovat usein verrattavissa uniikkitaiteeseen, joten luonnontieteellisen alan konservoinnin ammattilaiselta odotetaan taiteellista lahjakkuutta, mittasuhteiden tajua ja värisilmää, mutta myös teknistä kykyä käyttää työssään eri materiaaleja ja aineita.
Pääosa työskentelystä tapahtuu sisätiloissa, mutta alustavat konservointityöt joudutaan toisinaan tekemään vaihtelevissa maasto-oloissa. Ammattitaitoinen konservoija pystyy osallistumaan itsenäisesti konservointityön eri vaiheisiin kuten näyttelyiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä kokoelmien ja näytteiden kartuttamiseen ja ylläpitoon.
Luonnontieteellisen keskusmuseon konservointipaja järjestää oppisopimuskoulutusta, joka kestää 2-3 vuotta. Koulutettavat osallistuvat konservointipajan työhön ja ovat mukana näyttelyiden rakentamisessa. Koulutus johtaa ammattitutkintoon, ja se toteutetaan yhteistyössä Helsingin maalariammattikoulun kanssa.
Luonnontieteellisen alan konservoinnin ammattilaisina työskentelee Suomessa nykyään noin 30 henkilöä. He työskentelevät luonnontieteellisten museoiden tehtävissä, kuten näyttelyjen ja tieteellisten kokoelmien suunnittelussa, rakentamisessa, ja uusimisessa sekä ylläpidossa. Osa toimii yksityisinä ammatinharjoittajina, joiden pääasiallisia asiakkaita ovat metsästäjät ja vapaa-ajan kalastajat. Tämän vuoksi konservaattorilla tulee olla myös hyvät asiakaspalvelutaidot. Lisäksi alalla on koko joukko harrastajia, Suomen Eläintentäyttäjät-yhdistyksessä on noin 130 jäsentä.
Luomuksen konservaattorien vastuulla on museolle toimitettujen nisäkkäiden, lintujen, kalojen, matelijoiden ja sammakkoeläinten sekä luurankojen konservointi - eli kansankielellä täyttäminen.