Digitointi

Viime vuosina digitalisaatio on ollut yhä merkittävämmässä roolissa Luomuksessa. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta on tullut johtava digitalisaation kehittäjä Euroopan luonnontieteellisten kokoelmien joukossa. Digitalisaatio tarkoittaa paitsi kokoelmien digitointia myös tietojärjestelmien kehittämistä sekä digitaalisten työskentelymenetelmien opettelemista. Luomuksen 13 miljoonaa näytettä on digitoimassa kokonainen tiimi, joka työskentelee päivittäin saattaakseen näytteiden tiedot avoimesti kaikkien nähtäville. Digitoinnin apuna on yhä enemmän teknologiaa, joka mahdollistaa näytteiden nopean massadigitoinnin.
Luomuksessa digitoitu miljoona hyönteisnäytettä

Luonnontieteellisessä keskusmuseossa on saavutettu miljoonan digitoidun hyönteisnäytteen virstanpylväs. Digitoinnin avulla luonnon monimuotoisuuden tutkimus, suojelu ja vaaliminen osana maankäytön suunnittelua voidaan perustaa merkittävästi laajempaan tietomäärään. Kaikkia Luomuksessa digitoituja näytteitä voi tarkastella Suomen Lajitietokeskuksen laji.fi-palvelussa.

Kasvilinjasto

Kasvilinjastolla pahviarkeille kiinnitetyistä, prässätyistä putkilokasvinäytteistä kirjataan tiedot tietokantaan ja jokaiseen arkkiin liimataan tarra, jossa on yksilöllinen tunniste. Tämän jälkeen arkit syötetään liukuhihnalle, joka vie ne järjestelmäkameran alle kuvattavaksi. Lopuksi kuvat yhdistetään tunnisteen avulla tietokannassa olevaan tietueeseen. Kasvilinjastolla tarroitetaan ja valokuvataan putkilokasviarkkeja n. 200 000 vuodessa.

Hyönteislinjasto

Litteitä hyönteisiä, kuten perhosia, kuvataan hyönteislinjastolla, jossa liukuhihna vie kuvauskelkkaan asetetun hyönteisnäytteen etiketteineen ja tunnisteineen automaattisesti toimivan järjestelmäkameran kuvattavaksi, minkä jälkeen näytteiden etikettitiedot naputellaan talteen ja viedään kuvien kanssa tietokantaan. Hyönteislinjaston läpi kulkee kymmeniä tuhansia näytteitä vuodessa.

Digitointiasema

Linjastot eivät sovellu kaikkeen digitointiin. Muut kuin arkeille kiinnitetyt kasvitieteelliset näytteet, kuten sammalet, jäkälät ja levät, kuvataan tietojen kirjaamisen ja tunnistetarran lisäämisen jälkeen kuutiomaisella digitointiasemalla, jonka avulla joka näyte saadaan kuvattua samoilla kameran asetuksilla ja aina samassa valaistuksessa. Digitointiasemalla kuvataan myös arvokkaita tyyppinäytteitä, jotka on erityisen tärkeää saada koko tiedeyhteisön saataville maailmanlaajuisesti.

Työpistedigitointi

Kaikkia näytteitä ei kuvata linjastoilla tai digitointiasemalla, mutta jokaisen näytteen tiedot on tärkeää saada tietokantaan ja antaa niille yksilölliset tunnisteet. Kun näyteyksilön lajimääritys ja keruutiedot, eli mistä näyte on kerätty ja milloin, on viety tietokantaan, tutkijan on helppo hakea muutamalla klikkauksella lista esimerkiksi kaikista Luomuksen kokoelmiin kuuluvista pistiäisistä, jotka on kerätty Helsingissä vuonna 1963 – pelkästään fyysisiä kokoelmia tutkimalla etsimiseen ja listaukseen kuluisi hyvin paljon aikaa. Tällainen ns. työpistedigitointi on linjastoihin verrattuna hidasta, mutta se mahdollistaa tarkemman työskentelyn, joten se soveltuu myös esimerkiksi tyyppiaineistolle.

Kuvantaminen

Tärkeimmistä näytteistä otetaan myös kuvat järjestelmäkameralla tai jopa hyvin yksityiskohtaisia kuvia kerroskuvaamalla. Tarvittaessa näytteitä voidaan kuvantaa myös mikro CT-skannerilla. 



 

Digitoidut kuvat Kuvat ovat tärkeitä, koska ne mahdollistavat näytteiden tutkimisen toiselta puolelta maailmaa ilman pääsyä itse näytteen ääreen. Aiemmin ulkomaalainen tutkija on joutunut joko matkustamaan Helsinkiin tutkimaan tarvitsemaansa näytettä tai Luomuksen on täytynyt postittaa näyte hänelle. Nyt tarkka lähikuva tietoineen usein riittää lajin tunnistamiseen ja sen ominaispiirteiden tutkimiseen. Näin säästetään tutkijoiden aikaa, vältetään turhaa matkustamista ja varjellaan näytteitä postimatkan rasituksilta.

Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi sivustolla voit tutustua digitoituihin hyönteisnäytteisiin. Esimerkkinä isojalokultiainen Hedychrum nobile.