Digitaalisen median kulutus mielletään usein analogista tai paperista mediaa ympäristöystävällisemmäksi, mutta silläkin on merkittävä hiilijalanjälki. Päästöjä aiheuttavat niin loppukäyttäjien laitteet, tiedonsiirto kuin palveluja tuottavien yritysten palvelimet ja datakeskuksetkin. Ympäristövaikutuksia tuottavat myös digitaalisten palveluiden käytöstä syntyvä elektroninen jäte ja laitteiden vaatimat mineraalivarannot.
Koko tieto- ja viestintätekniikan alan hiilidioksidipäästöjen osuus globaaleista päästöistä on suurempi kuin lentoliikenteen, ja sen odotetaan kasvavan lähivuosina. Ympäristövaikutukset eivät kuitenkaan konkretisoidu älypuhelintaan käyttävälle kuluttajalle. Digitaalisen median käyttöä luonnehtii laajeneva käyttö: suomalaisten ruutuaika kasvaa vuosi vuodelta ja palveluissa käytetään yhä enemmän multimediasisältöjä.
- Pohjoismaiset mediatoimijat ovat selvästi tunnistaneet digitaalisen median ympäristöseurausten olemassaolon, mutta alan muut trendit korostavat digitaalisen kulutuksen kasvua. Mediatoimijat näkevät, että niiden taloudellinen menestys perustuu juuri digitaalisen kulutuksen kasvulle ja digitaalisille innovaatioille, kertoo tutkijatohtori Meri Frig.
Tutkimus korostaa, että digitaalisen median ympäristövaikutusten arviointi on tärkeää mutta haastavaa. EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi CSRD pakottaa jatkossa myös mediayhtiöt raportoimaan palveluiden kulutuksesta aiheutuvat päästöt.
– Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua digitaalisen kuluttamisen kestävyydestä ja keinoista mitata siitä aiheutuvia päästöjä, korostaa dosentti Salla-Maaria Laaksonen.
Näitä tapoja voivat olla kestävyystutkimuksessa aiemmin tunnistetun logiikan mukaisesti paitsi kulutuksen vähentäminen, myös energiatehokkuuden parantaminen ja siirtyminen yhdenlaisesta kulutustavasta vähemmän resursseja kuluttavaan tapaan.
Samalla on hyvä muistaa, että mediatoimijoiden rooli kestävyyssiirtymässä on moninainen: Mediaorganisaatiot voivat myös edistää ympäristövastuullisuutta tuottamalla sisältöä, joka lisää ympäristötietoisuutta ja tukee kestäviä elämäntapoja. Medialla on siis myös merkittävä hiilikädenjälki.
ReDime-hankkeen raportissa kuvataan digitaalisen median ympäristökestävyyden arviointia, alan isoja kehitystrendejä sekä esitellään viisi skenaariota kohti ympäristöystävällisempää digitaalista mediaa. Hankkeessa kehitettiin myös simulaatiotyökalu, jonka avulla digitaalisen median hiilidioksidipäästöjä voi arvioida. Työkalu pohjautuu Suomen tietoverkkojen energiankulutustiedoille ja sähköntuotannon rakenteeseen.
Media-alan tutkimussäätiön rahoittama ReDime-tutkimushanke oli käynnissä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksella 2023-2024. Hankkeen johtajana toimi dosentti, yliopistotutkija Salla-Maaria Laaksonen.