Sosiaalitieteiden maisteriohjelma valmistaa yhteiskuntatieteiden yleisosaajia. Ohjelma sisältää seitsemän opintosuuntaa: kriminologia, kulutus yhteiskunnassa, sosiaalipsykologia, sosiaalityö, sosiologia, väestötiede ja yhteiskuntapolitiikka.
Maarja Tuovinen opiskelee sosiologian opintosuunnassa, Liinu Yli-Hongisto sosiaalipsykologian opintosuunnassa ja Elise Tenhonen yhteiskuntapolitiikan opintosuunnassa.
Miksi halusit opiskella sosiaalitieteiden maisteriohjelmassa?
Maarja: Jatkoin maisteriohjelmaan suoraan kandiohjelmasta, sillä koin, että sosiologian opintosuunta antaa parhaat valmiudet siihen mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Haluisin myös syventää osaamistani ja laajentaa sitä mitä jo kandiohjelmassa oli opittu.
Liinu: Myös minä jatkoin kandivaiheen opinnoista. Syy miksi alun perin päädyin valitsemaan sosiaalipsykologian oli, että minua kiinnosti psykologia, mutta en halunnut psykologiksi vaan tavoittelen jotain laajempaa työuraltani.
Elise: Jatkoin myös suoraan kandidaatin opinnoista. Hain tänne alun perin Helsingin yliopistoon sosiaalipsykologia mielessä, mutta kandiohjelman aikana yhteiskuntapolitiikka alkoi tuntua enemmän omalta. Valinta opintosuunnasta tehdään kandivaiheen puolivälissä. Olin tosi tyytyväinen yhteiskuntapolitiikan opintoihin, joten jatkoin niiden parissa myös maisterivaiheeseen. Koin, että tästä tulee parhaat valmiudet omiin mielenkiinnon kohteisiini.
Kenelle maisteriohjelma sopii?
Elise: Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneelle ja kriittisesti ajattelevalle ihmiselle. Yhteiskuntapolitiikasta ei niin paljon tiedetä, ehkä politiikan tutkimus on ihmisille tutumpaa.
Maarja: Kaikkien meidän opintosuuntien puitteissa on mahdollista syventyä niin moneen eri aiheeseen, sosiaalisiin rakenteisiin, instituutioihin, on valtavasti mahdollisuuksia. Sosiologiassa olen kokenut rikkautena sen, että sosiologia voi koskea niin monta asiaa. Vaikka meillä on tietyt opinnot yhdessä, voimme tuoda mukaan omia mielenkiinnon kohteita ja näkemyksiä.
Liinu: Sosiaalipsykologian kohdalla tarjoutuu tosiaan mahdollisuuksia tehdä muutakin kuin psykologin töitä valmistumisen jälkeen, jos psykologia kiinnostaa. Sosiaalipsykologiassa korostuu, että tässä on yhteiskunnallinen ulottuvuus, mutta myös ihminen yksilönä. Käytännön opiskelussa pitää toki olla valmis kirjoittamaan ja lukemaan, sillä sitä on opinnoissa paljon.
Voitko antaa esimerkkejä siitä, mitä kursseilla käsitellään?
Liinu: Kandiohjelmassa oli vielä paljon sosiaalitieteiden yhteisiä kursseja, mutta maisterivaiheessa sellaisia on enää vain muutama. Nyt on paljon enemmän valinnaisuutta ja opintosuuntiemme omia kursseja.
Tutkimuksen tekemisen teoria on läsnä kaikilla kursseilla, mutta lisäksi meillä on todella laajasti erilaisia sisältökursseja, esimerkiksi käyttäytymiseen ja poliittiseen psykologiaan, organisaatioihin, ryhmäilmiöihin ja työelämään liittyviä kursseja.
Maarja: Sosiologian opintosuunnassa maisterivaiheessa on paljon tutkimusmenetelmiin, metodeihin ja teorioihin keskittyviä kursseja. Opintoihin kuuluu paljon tutkimuksen tekemisen harjoittelua ja oman mielensä avaamista siten, että pystyy näkemään asioita eri kannoilta ja kriittisesti arvioimaan omaa prosessiaan. Maisterivaiheessa meillä on laajat mahdollisuudet valita omien kiinnostuksenkohteiden mukaan syventäviä ja vapaavalintaisia kursseja.
Elise: Maisterivaiheessa on todella hyvin menty syvemmälle niihin asioihin mitä yhteiskuntapolitiikan perusopinnoissa käsiteltiin, lisäksi on ollut menetelmäkursseja. Yhteiskuntapolitikan syventävissä opinnoissa on pystynyt valitsemaan teemoja oman mielenkiinnon mukaan.
Millaisia opinnot ovat käytännössä?
Elise: On ollut tutkimuksellisia ryhmätöitä, joissa vastuu aikataulutuksesta ja suunnittelemista on meillä opiskelijoilla. Kursseja voi myös tenttiä, mutta minulle se ei ole tuntunut omalta.
Liinu: Minä olen kirjoittanut myös paljon esseitä. Tenttejä ei ole ollut pitkään aikaan, esimerkiksi luentokurssit suoritetaan usein esseenä tai opintopäiväkirjana. Itsenäinen opiskelu painottuu nyt maisterivaiheessa, luentoja voi olla esimerkiksi kaksi tai kolme viikossa ja muu aika on itsenäistä opiskelua.
Esimerkiksi Kriittiset ja intersektionaaliset sukupuolen sosiaalipsykologiat -kurssi oli todella mielenkiintoinen ja sain paljon uudenlaisia näkökulmia arkipäivän ilmiöihin.
Maarja: Meilläkin on harvemmin tenttejä sosiologiassa. Olemme tehneet minitutkimuksia ryhmissä ja oppimispäiväkirjoja. Joillakin kursseilla on lukupiirejä. Esseetyöskentely ja itsenäinen työskentely sekä oma halukkuus syventyä aiheisiin korostuu.
Tein keväällä Sociology of Health, Illness and Medicine -kurssin, joka oli seminaarimuotoinen kurssi, jonka suorituksena kirjoitettiin omaan mielenkiinnon mukainen essee. Nautin siitä, että kurssilla luettiin paljon, luimme jokaiselle luennolle jotakin ja niistä keskusteltiin yhdessä.
Entä maisterintutkielma - millaista tukea tarjotaan sen kirjoittamiseen?
Liinu: Suoritin keväällä ensimmäisen seminaarin, jonka aikana tein tutkimussuunnitelman tutkielmaa varten. Nyt prosessi on työharjoitteluni ajan tauolla, jonka jälkeen on tarkoitus alkaa toteuttamaan tutkimussuunnitelmaa. Seminaarissa omasta prosessista pääsi juttelemaan hyvin. Toiseen seminaarin mennään, kun tutkimusta on jo tehty ja ollaan analyysivaiheessa.
Maarja: Olen aloittanut tutkielmaprosessin tänä keväänä seminaarissa, jossa on viikoittaisia tapaamisia. Koen, että olen saanut tosi hyvin palautetta ja apua, keskusteluyhteys opettajien kanssa on hyvä. Seminaarityöskentelyn lisäksi jokaisella on tutkielmatyön ohjaaja.
Elise: Aloitin vuosi sitten ensimmäisen seminaarin, ja työskentely eteni samalla tavalla. Kevään puolella teimme teoriaosaa ja tutkimusta, ja ehdin saada jo alustavia tuloksia. Syksyn puolella taas esitellään tuloksia, kun työssä ollaan jo pidemmällä. Pidin siitä, että aikataulusuunnitelma oli selkeä ja sain hyvin ohjausta. Seminaarin aikana keskusteltiin yhdessä muiden kanssa, mistä sai tukea prosessiin.
Sisältyykö maisteriohjelmaan pakollinen harjoittelu?
Elise: Meillä työelämäopinnot tulee suorittaa joko harjoitteluna, työkokemuksen hyväksilukuna tai työelämäkurssina. Olen suorittanut kaksi harjoittelua, Helsingin yliopistossa ja sitten Helsingin kaupungilla. Nyt teen harjoittelua sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta se ei enää sisälly opintoihini.
Liinu: Suoritan myös parhaillaan harjoittelua, joka tulee osaksi tuota kokonaisuutta. Saan kolmen kuukauden harjoittelusta 15 opintopistettä.
Maarja: Meillä moni myös suorittaa harjoittelun. Teen parhaillaan itse tutkimusavustajan töitä täällä yliopistolla, jotka tulen todennäköisesti sisällyttämään opintoihin.
Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen?
Liinu: Sosiaalitieteilijälle on varmaan aika tyypillinen tilanne, että ei osaa suoraan vastata kysymykseen mikä sinusta tulee isona. Haluaisin tehdä jotain yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, esimerkiksi ympäristöön liittyvien asioiden parissa. Kiinnostaa myös viestintä ja markkinointi, ja kirjoittaminen on lähellä sydäntä. Olen myös pyöritellyt mielessä jatko-opintojen vaihtoehtoa, mutta katson ensin, miten maisterintutkielman tekeminen sujuu.
Elise: Minulla on vaihtoehtona hakea jatko-opiskelijaksi valmistumisen jälkeen. Tutkimuksen tekeminen kiinnostaa. Toisaalta kiinnostaisi päästä tekemään alan töitä, esimerkiksi analyyttisempää asiantuntijatyötä. Työharjoitteluissa olen tehnyt erilaisia selvityksiä.
Maarja: Haluan edetä jatko-opintoihin ja ne varmaan määrittelevät, mitä sitten tapahtuu. Haluan jatkaa näiden aiheiden parissa työskentelyä ja tutkimuksen tekemistä.
Millainen Helsinki on opiskelukaupunkina?
Elise: Helsinki ei ole ehkä opiskelijakaupunki stereotyyppisessä mielessä, kun täällä on niin paljon muuta ja kampuksetkin ovat monessa eri paikassa. Täällä on kyllä paljon opiskelijakulttuuria, mutta mukaan pitää itse osata mennä.
Maarja: Olen tullut Helsinkiin vanhempana opiskelijana. Jos ei kaipaa tyypillistä opiskelijakulttuuria niin täällä on myös paljon muuta. Kaupunki tarjoaa hyvät mahdollisuudet siihen, että voi tehdä mikä tuntuu itsestä hyvältä. Vapaa-ajan ja opiskelun yhdistäminen on helppoa.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistossa?
Liinu: Olen tykännyt siitä, että täällä on valtava määrä erilaisia aloja ja aika vapaasti voi valita kursseja, myös muista tiedekunnista. Olen suorittanut laajasti erilaisia opintoja oman opintosuunnan ulkopuoleltakin, esimerkiksi käynyt monitieteisiä ympäristöopintoja ja kotimaista kirjallisuutta.
Maarja: Täällä on paljon mahdollisuuksia ja omat opinnot voi rakentaa oman kiinnostuksen mukaan. Opetus on laadukasta ja meillä on tiivistä yhteistyötä henkilökunnan kanssa ainakin täällä sosiaalitieteissä. Moni kiinnostunut on työllistynyt täällä esimerkiksi tutkimusavustajan töihin.
Elise: Tutkimuksellisesta puolesta kiinnostuneena olen arvostanut sitä, että kursseilla on käsitelty professorien omia tutkimuksia ja on ollut mahdollista suorittaa paljon tutkimusmenetelmäkursseja. Henkilöstö kertoo omasta työstään, esimerkiksi erilaisista hankkeista, ja tekemiseen voi päästä mukaan.
Mitä haluaisit sanoa ohjelmaan hakevalle?
Liinu: Jos kiinnostaa yhteiskunta, mutta myös ihmiset yksilötasolla, niin suosittelen. Nykyään sosiaalipsykologiaan pitää kandivaiheessa hakea erikseen. Kannattaa tiedostaa, että kandivaiheeseen tullessa pääsy sosiaalipsykologiaan ei ole siis heti taattu, mutta ei mahdotonta! Jos jostain syystä ei pääsisikään, täällä on myös paljon muita kiinnostavia opintosuuntia.
Maarja: Jos valitsee sosiologian, on mahdollisuus tehdä opinnoista tosi oman näköisiä. Opinnot kehittyvät aina ja tulee muutoksia, on vuoropuhelua opiskelijoiden ja henkilöstön välillä. Voimme myös ottaa toistemme kursseja eri opintosuunnista ja pääsee näkemään vivahde-eroja tieteenalojen välillä.
Elise: Haluaisin kovasti kannustaa hakemaan Helsingin yliopistoon! Toivoisin lisää näkyvyyttä yhteiskuntapolitiikan alalle. Jos kiinnostaa poliittiset asiat, kannustan rohkeasti tutustumaan.