Olen Kaisa ja opiskelen sosiaalitieteitä keskustakampuksella. Valtiotieteilijöillä on punaiset valtsikan haalarit.
Hain lukion jälkeen opiskelemaan psykologiaa ja silloin hain Jyväskylään. Kun päätin myöhemmin hakea sosiaalitieteitä, niin Helsinki oli aika selkeä valinta sijaintinsa puolesta sekä siksi että Helsingin yliopiston opintotarjonta sivuaineineen houkutti eniten. Pidin siitä, millainen sosiaalitieteiden kokonaisuus on Helsingin yliopistossa, koska siinä on hieman eroavaisuuksia eri yliopistojen välillä. Lisäksi viestintä sivuaineena kiinnosti lähes yhtä paljon ja se oli mielestäni hyvin erilainen muissa yliopistoissa. Myös kriminologia omana uniikkina opintokokonaisuutena Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden koulutusohjelmassa kiinnosti. Sinä vuonna, kun pääsin pääsykokeella sisään, niin hain kyllä myös avoimen papereilla muualle varavaihtoehtona, ja olisin päässyt myös Turkuun.
Riippuu varmasti alasta ja se, että on ”vaikea päästä” johonkin on myös melko suhteellinen ilmaisu. Sitä tunnutaan toistelevan aina vähän liikaakin, jos kertoo hakevansa johonkin suositulle alalle. Varmasti jos on aito kiinnostus alalle ja hyvät opiskelutaidot, niin kaikilla on mahdollisuus päästä. Kaikista tärkeintä on myös omaan osaamiseen luottaminen ja keskittyminen, mikä on toki monesti helpommin sanottu kuin tehty. Ihan tavallisia ihmisiä nekin ovat, ketä sinne sitten lopulta pääsee opiskelemaan. Toki Helsinkiin on varmaan yleensä kaikilla aloilla aina vaikeampi päästä, koska ihmiset haluavat yleensä suurimpiin kaupunkeihin, mutta ei missään nimessä mahdoton.
Sen, että sinne pääsee vain yli-ihmisiä. Näin ainakin itse luulin. Ja lopulta tuntuu, että kaikki ne ”yli-ihmiset”, ketä sinne lopulta pääsee, ovat vielä yliopistossakin melko epävarmoja itsestään ja omasta osaamisestaan.
Ensinnäkin lähtee vahva kirjasuositus Juha T. Hakalan ”Pääsykoeoppaalle”. Se alkaa hyvällä aivopesulla itseluottamuksen tärkeydestä ja käydään läpi hyvien opiskelutekniikoiden ja ajanhallinnan merkitystä. Mutta tiedän, ettei se ole helppoa. Itselläkin suurin kompastuskivi oli aina se, että oli tosi vaikea uskoa itseensä aina loppuun asti siinä paineistetussa tilanteessa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ollaan. Itse olen Hämeenlinnasta, joka on tunnin päässä Helsingistä, ja täällä oli muutenkin valmiiksi kavereita, joten muutos ei ollut suuri. Yliopistosta löytää kuitenkin varmasti kavereita, kun on vaan itse aktiivinen ja osallistuu erilaiseen toimintaan, nyt kun sitä taas saadaan järjestääkin.
Kun hain opiskelemaan sosiaalitieteitä, niin tiesin heti hakevani nimenomaan Helsingin yliopistoon edellä mainituista syistä. Pääsin kolmannella kerralla sisään. Minua auttoi huomattavasti sosiaalitieteiden pääsykokeen muuttuminen kurssimuotoiseksi, koska omaa tekemistä ei tarvinnut osata enää niin itsenäisesti suunnitella, vaikka toki jonkun verran.
Eniten minut ehkä yllätti positiivisesti se, kuinka tasavertainen suhde meillä opiskelijoilla on yliopiston opettajiin. Ajattelin suhteen olevan jotenkin etäisempi ja hierarkkisempi. Proffat ovat hirveän kannustavia ja aidosti kiinnostuneen oloisia opiskelijoista. Opinnot ovat vastanneet täysin odotuksiani, ja opintojen interaktiivisuus on yllättänyt minut.
Kurssialueet ovat laajempia kuin lukiossa, joten siinä on myös ollut opettelemista, ettei yritäkään osata kaikkea ulkoa, vaan hahmottaa kirjoista kokonaiskuvan.
Riippuu varmaan opiskelijasta ja kuinka kunnianhimoisesti haluaa suoriutua opinnoistaan. Itse koen pärjänneeni yleensä aika vähällä työllä, kun on tekniikka hallussa. En koe opintoja erityisen kuormittavina, mutta kaikki eivät ole ehkä siitä samaa mieltä. Yritän olla keskittymättä liikaa arvosanoihin ja nauttia enemmän siitä, että saan ”työkseni” lukea mielenkiintoisista aiheista. Tosin sillä tavalla saa kyllä yleensä ihan hyviä arvosanojakin.Haluaisin vielä osata paremmin suunnitella ajankäyttöäni. Jos aikansa käyttäisi tehokkaammin, niin varmasti vapaa-aikaakin jäisi ihan hyvin. Itselläni vähän tuppaa päivät välillä venymään.
Todellakin voi M:n ja 8:n oppilas pärjätä myös ihan hyvin yliopistossa. Itse olin ehkä M-E:n tai 8-9:n ylioppilas.
Koen, että erilaisia palveluita opiskelun tueksi on kyllä yllättävän paljonkin tarjolla. Että jos apua tarvitsee, niin sitä kyllä saa, kunhan vaan osaa pyytää. Itse kävin myös yhden kurssin, jossa keskityttiin hyvinvointitaitoihin, ajankäyttöön ja opiskelumenetelmiin, jonka koin erittäin hyödylliseksi.
Olen Tuuli Malava, opiskelen yhteiskuntapolitiikkaa sosiaalitieteiden maisteriohjelmassa. Meillä on punaiset haalarit niin kuin kaikilla valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoilla.
Olen päässyt jokaiseen opiskelupaikkaani sisään ensimmäisellä kerralla. Olin ennen nykyistä alaani opiskellut jo germaanista filologiaa, jonne pääsin myös valintakokeen kautta. Vaihtaessani pääainetta eri tiedekuntaan jouduin kuitenkin hakemaan uudelleen normaalissa haussa.
En tullut valituksi todistusvalinnan kautta, koska tuolloin, vuonna 2016, varsinainen todistusvalinta ei ollut vielä käytössä oman alani valinnoissa. Yo-todistuksella oli kuitenkin vaikutusta, sillä osa hakijoista valittiin ns. yhteispisteillä eli todistuksen ja valintakoepisteiden yhdistelmällä. Osa taas valittiin pelkästään koepisteillä. Muistaakseni minut valittiin yhteispisteillä.
Tämän jälkeen olen päässyt kertaalleen kokeilemaan myös uudistettua valintatapaa, kun hain uutta opiskeluoikeutta v. 2020 (tietojenkäsittelytieteen kandiohjelma). Jos minut olisi laskettu ensikertalaiseksi, olisin mahdollisesti päässyt sisään suoraan todistuksella, mutta omassa tapauksessani ei-ensikertalaisena pääsin valintakoepisteillä.
Eri ihmisille toimii toki erilaiset tavat, mutta tässä omia hyväksi kokemiani tapoja:
Tein varsinaisesti aika löyhän lukusuunnitelman. Otin yleistavoitteeksi sen, että luen valintakoekirjan yhteensä kolmeen kertaan: kerran vain lukien ja alleviivaten, toisen kerran tehden muistiinpanoja, ja kolmannella kerralla kertailin kirjan sisältöjä aiemmin tekemieni käsitekarttojen, harjoitusvastausten ym. avulla. Yhteensä käytin kokeeseen valmistautumiseen noin kolme kuukautta, mutta tein samaan aikaan myös opintoja yliopistolla, joten en lukenut valintakokeeseen joka päivä. Viikonloput pyrin jättämään vapaiksi, mutta silloin tällöin otin ne käyttöön, jos aikaa ei ollut arkena ollut tarpeeksi.
Aloita valmistautuminen ajoissa ja selvitä tarkasti, mitä kokeessa vaaditaan. Jos aiempien vuosien kokeet ovat samantyyppisiä, kannattaa tutustua niihin.
Jos valintakokeeseesi ei sisälly varsinaista ennakkomateriaalia, kannattaa tutustua monipuolisesti erilaisiin hakemaasi alaan liittyviin artikkeleihin ja kirjoihin ja miettiä, mitä opit niistä.
Tee itsellesi lukuaikataulu, mutta älä tee siitä liian tiukkaa (tämä tosin riippuu henkilöstä). Muista pitää taukoja opiskellessasi äläkä unohda pitää myös vapaa-aikaa!
Jos mahdollista, hanki opiskelukaveri tai -kavereita, joiden kanssa voitte valmistautua yhdessä. Jos tämä ei onnistu, kuka tahansa ”sparraaja” voi olla hyödyksi. Voit esim. sopia, että vanhempasi tai kaverisi kyselee sinulta säännöllisin väliajoin, mitä olet viimeksi oppinut.
Kokeile erilaisia opiskelutapoja, jotta löydät itsellesi sopivat. Ei kannata kuitenkaan jumittua vain yhteen tai kahteen tapaan!
Harjoittele lukemisen lisäksi myös kirjoittamista ja vastaustekniikkaa. Tässä voi olla apua esim. aiemmista valintakokeista. Kirjoita edes silloin tällöin ihan kokonaisia lauseita ja kappaleita lukemaasi liittyen, koska näitä lauseita voit mahdollisesti käyttää jopa suoraan valintakokeessa.
Kun hain ensimmäistä opiskelupaikkaani, minua jännitti enkä tiennyt mitä odottaa. Koepaikka oli minulle myös uusi, joten varasin aikaa sen löytämiseen. Koetilanne muistutti kuitenkin yo-koetta. Tuolloinen kielten valintakoe koostui suomenkielisestä kielitieteen osuudesta ja useammasta kohdekielen kielitaitoa mittaavasta osuudesta, joissa oli sekä luetunymmärtämistä, kirjoittamista että kielioppia.
Yhteiskuntapolitiikan valintakoetilanne oli samantyyppinen, mutta kerran jo hakeneena jännitin vähemmän. Valintakoe koostui ennakkomateriaaliin (kirja) perustuvasta osasta ja koetilanteessa jaettavaan materiaaliin perustuvasta osasta, johon sisältyi ainakin pitkä artikkeli ja lyhyempi tiedoteteksti. Kaikki vastaukset olivat avovastauksia, pituudeltaan noin puolesta sivusta monen sivun esseeseen, joten kirjoitettavaa oli paljon. Tämän vuoksi jouduin käyttämään koko koeajan, jotta ehdin vastata kaikkeen.
Selvitä koetilanteen ohjeistus (tarvittavat välineet ym.) etukäteen. Varaa tarpeeksi aikaa paikan löytämiseen, jos se on sinulle uusi.
Jos valintakoe on käsin kirjoitettava, älä aiheuta turhia kramppeja kirjoittamalla liikaa edellisinä päivinä.
Kertaaminen edellisinä päivinä on hyödyllistä, mutta uusien asioiden opettelua ei kannata jättää ihan viime hetkille.
Ota kaikki irti koeajasta: käy valintakoe ensin ajatuksella läpi, suunnittele vastausjärjestys ja arvioi, mitkä tehtävät ovat nopeampia ja mitkä vaativat enemmän aikaa. Kannattaa suunnitella ainakin pidempiä vastauksia ennen varsinaista kirjoittamista (koskee erityisesti käsin kirjoitettavia vastauksia). Jos johonkin tehtävään vastaaminen takkuaa, siirry hetkeksi toiseen tehtävään ja palaa myöhemmin takaisin.
Vastauksien ei tarvitse olla täydellisiä, vaan tärkeintä on saada mahdollisimman paljon oikeaa asiaa paperille. Hyvin epävarmojen tietojen kirjoittamista kannattaa kuitenkin välttää, koska joissain kokeissa virheistä saatetaan vähentää pisteitä.
Kaikkein eniten lukenut tai yksityiskohtia tarkimmin muistava ei välttämättä pärjää kokeessa parhaiten, vaan hyötyä on myös syvällisestä ymmärtämisestä ja kokonaisuuksien hallinnasta. Omia vahvuuksiaan oppijana kannattaa käyttää hyväksi!