Olen Pekka, 31. Teen töitä Helsingin Sanomilla, jossa olen ollut pian neljä vuotta. Tällä hetkellä olen kirjoittava toimittaja, mutta olen tehnyt paljon myös toimitussihteerin töitä sekä uutispäällikkövuoroja. Opiskelin valtsikassa pääaineenani viestintä. Lisäksi luin filosofiaa, valtio-oppia ja fysiikkaa.
Miksi päätit juuri opiskella valitsemaasi alaa?
Aloitin aikoinani fysiikan laitoksella, mutta tajusin noin puolen vuoden jälkeen, että ala ei ole sellainen, jolle haluan jäädä. Jokin kipinä puuttui. Yhteiskunta oli kiinnostanut jo pienestä pitäen, Alfred J. Kwak oli lapsuuden suuria suosikkeja. Aloin katsomaan, mitä valtsikassa voisi opiskella, ja viestintä kuulosti mielenkiintoiselta. En kiinnittänyt mitään huomiota sisäänpääsyprosentteihin tai muuhun vastaavaan: nehän ovat vain keskiarvoja, eivätkä kerro yksilösuorituksesta mitään!
Pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä ja pian havaitsin, että viestintä ei varsinaisesti ole sekään ala, jota haluaisin opiskella. Siirryin nopeasti filosofian luennoille. Pääaineeksi jäi kuitenkin viestintä, sillä aloin pitää siitä sen jälkeen, kun pääsin kandissani yhdistämään viestintää ja filosofiaa. Samalla linjalla jatkoin maisteriopinnoissani ja gradussani.
Mikä oli opinnoissasi parasta?
Varsinaisissa opinnoissani ilman muuta epistemologian ja ontologian massaluennot ja se tietty tunne, joka liittyy universumin salaisuuksiin ja tuhansia vuosia vanhoihin ajatuksiin: mikä etuoikeus saada pohtia näitä asioita, kun aurinko paistaa Siltavuorenpenkereellä ja salin hämyssä leijailee vanhojen kirjojen haju! Jos taas mietin opiskeluaikaani kokonaisuutena, parasta oli ylivoimaisesti kaikki opintojen ympärillä tapahtuva: osakunnan menot ja karkelot, ainejärjestön hallituksessa olo jne.
Miksi päätit tulla juuri Helsingin yliopistoon?
Suomen suurin ja paras yliopisto. En nähnyt muuta vaihtoehtoa, kun Joensuusta oli joka tapauksessa päästävä pois. Pääkaupunki ja kaunein oppilaitos, muuhun en tyydy.
Miten opintosi auttoivat sinua urallasi?
Tuskin olisin toimittaja, ellen olisi päätynyt valtsikkaan. Tähän työhön vain jotenkin ajautui. Kun en tiennyt, mikä minusta tulisi isona, aloin tehdä sitä, missä saa tutustua vähän ja melko pinnallisesti kaikkeen. Tätä tein jo opintojeni valinnan suhteen.
Helsingin Sanomiin taas tuskin olisin päätynyt ilman opiskelijajärjestöissä hankittuja kontakteja. Alun perin HS:ään minut rekrytoi ihminen, joka tunsi minut opiskelijapiireistä ja sitä kautta tiesi minusta enemmän kuin tavallisesti haastattelussa tiedetään.
Onko sinulla antaa neuvoja tälle alalle hakeville?
Jos haluaa toimittajaksi, reittejä on monia. Tärkeintä on olla kiinnostunut maailman menosta, lukea jatkuvasti ja käyttää Twitteriä liikaa.
Jos taas haluaa nimenomaan valtsikkaan ja viestintään eli nykyisin politiikan ja viestinnän koulutusohjelmaan, väittäisin, että kannattaa lukea pääsykoekirja vähintään kymmenen kertaa. Joka kerta suuremmalla ajatuksella. Tarttukaa myös pääsykoekirjassa viitattaviin kirjoihin ja lainatkaa ne kirjastosta. Mitä laajemman ymmärryksen hankkii, sitä helpompi soveltaviin tehtäviin on vastata.