Tutkimus
Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on Suomen johtava humanistisen tutkimuksen keskus.

Kulttuuriperinnön maisteriohjelma tarjoaa ainutlaatuisen monitieteellisen oppimis- ja tutkimusympäristön, jossa opiskelijat ovat osa tutkijayhteisöä. Kaikkia tieteenalojamme luonnehtii vahva teoreettinen ja oppihistoriallinen ote yhdistyneenä empiirisen tutkimuksen käytäntöihin. Kansainvälisen merkityksensä lisäksi ohjelman tutkimusaloilla on tärkeä tehtävä myös suomalaisen kulttuurin ymmärtämisen kehittämisessä ja vaalimisessa. Suomen tiedemaailmassa maisteriohjelmamme tieteenaloilla on omat erikoispiirteensä ja tutkimukselliset vahvuusalueensa.

Alla on lueteltuna muutamia käynnissä olevia tutkimusprojekteja. Lisätietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.
Tut­ki­muk­sen pain­opis­tei­tä

Ar­keo­lo­gia

Kenttätutkimusmenetelmät, ympäristötutkimus, luonnontieteellinen arkeologia, muiden maanosien (esim. Lähi-itä, Välimeren alue, Etelä-Amerikka) arkeologia, meriarkeologia, muinainen maailmankuva

Folklo­ris­tiik­ka

Muistitieto, suullinen kerronta, suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus, suullinen runous, Kalevala, kansanusko, mytologia, perinne, nationalismi

Kan­sa­tie­de

Kulttuurianalyysi, etnografia, liikkuvuus, arjen käytännöt, materiaalinen kulttuuri, museotutkimus, kaupunkitutkimus, ammattiryhmätutkimus

Tai­de­his­to­ria

Keskiaika, rakennettu ympäristö, maisema, nykytaide, kaupunki ja kaupunkiluonnon estetiikka, museot ja kokoelmat, sukupuoli, 1800–1900 -luvun maalaustaide, professiotutkimus

Us­kon­to­tie­de

Uskontoperinteiden ja katsomusten monimuotoisuus, muutos ja vuorovaikutus, uskonnon suhde kulttuuriin ja yhteiskuntaan, rituaalit, kansanomainen uskonnollisuus, uskonto ja uskonnottomuus
Mui­nai­sen Lähi-idän im­pe­riu­mit -huip­pu­yk­sik­kö

Imperiumit muovaavat yhteiskuntia ja niiden perintö vaikuttaa vielä paljon sen jälkeen, kun itse imperiumia ei enää ole. Sosiaalisten ryhmien identiteetit ja elämäntavat niin muinaisessa kuin modernissa maailmassa ovat erottamattomia siitä kontekstista, jossa ne ovat imperiumien alaisuudessa muodostuneet. Muinainen Lähi-itä on maailman ensimmäisten imperiumien ja kirjallisten lähteiden syntysija, ja tarjoaa siksi ainutlaatuisen lähdeaineiston näiden prosessien ymmärtämiseen.

Muinaisen Lähi-Idän imperiumit -huippuyksikkö tutkii dialektisia identiteetin muodostumisen prosesseja. Se käyttää monipuolisesti erilaisia menetelmiä ja teorioita, muun muassa sosiologiaa, digitaalisia työkaluja, arkeologiaa ja kulttuuriperinnön menetelmiä. Erityisesti se pyrkii ymmärtämään imperiumien vaikutuksia sosiaalisten ryhmien muodostumiseen ja toimintaan ja varsinkin paikallisten ja vähemmistöidentiteettien muodostumista. Huippuyksikkö keskittyy muinaisen Lähi-idän suurten poliittisten muutosten aikaan ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Se toteuttaa tavoitteensa tutkimalla Lähi-idän uusassyrialaista, uusbabylonialaista, persialaista, kreikkalaista ja roomalaista kautta useiden poikkitieteellisten metodien avulla. Samalla se pyrkii rakentamaan siltoja ja dialogia historian, arkeologian ja sosiaalitieteiden välille.

Muinaisen Lähi-idän imperiumit on Suomen Akatemian huippuyksikkö 2018–2025.

Lue lisää yksikön verkkosivuilta!
Jaet­tu kau­pun­ki – Kau­pun­ki­ti­la kos­mo­po­liit­ti­se­na suo­ja­na

Jaettu kaupunki -hanke selvittää etnografisen kenttätyön avulla kulttuurien kohtaamisen arkisia muotoja metropolialueen kaupunkitiloissa. Hankkeen tutkijat tarkastelevat tilallisia kohtaamisia niin asuinympäristöissä kuin kaupallisissa tiloissa. Keskeistä on myös julkisen tai julkiseksi koetun tilan ja etnisten kohtaamisten välisen vuorovaikutuksen analyysi. Hankkeessa kehitetään käytäntöjä, joilla tilallisten ratkaisujen kautta voidaan tukea myönteisiä arjen monikulttuurisia kohtaamisia ja kaupunkilaisten ympäristönsä haltuunottoa. Hankkeen aikana kehitetään kulttuurisen tiedon ja etnografisten menetelmien hyödyntämistä osana kaupunkiuudistushankkeita.

Lue lisää hankkeen blogista!
La­pin synk­kä kult­tuu­ri­pe­rin­tö

Lapin synkkä kulttuuriperintö -hankkeessa tutkitaan Lapissa toisen maailmansodan aikana toimineiden saksalaisjoukkojen aineellisen kulttuuriperinnön arvoja ja merkityksiä. Tutkimuksessa tulkitaan tämän vaikean kulttuuriperinnön merkityksellistämistä ja hyödyntämistä sodan jälkeen. Tutkimuksen piiriin kuuluvat myös kulttuuriperinnön ”vaihtoehtoiset” hyödyntämistavat, esimerkiksi saksalaiskohteiden kartoittaminen sekä sotaan liittyvien muistoesineiden keräily ja etsintä.

Lapin ”synkän kulttuuriperinnön” merkitystä tarkastellaan suhteessa Lapin historiaan, kulttuuriin ja ympäristöön liittyviin laajempiin kysymyksiin. Kenttätyöt keskittyvät Rovaniemen ja Inarin alueille.
Luon­to tai­tees­sa, kult­tuu­ris­sa ja his­to­rias­sa – Mai­se­man ker­ros­tu­nei­suus ja luon­non mo­ni­nai­suus

Suomen Akatemian rahoittama monitieteellinen tutkimushanke kehittää uusia näkökulmia ja menetelmiä ihmisten ja ympäristön sekä luonnon, taiteiden ja kulttuurin vuorovaikutuksen tutkimukseen. Hankkeen keskiössä on luonto aktiivisena toimijana moninaisissa taiteenlajeissa, kulttuurisissa teksteissä ja käytännöissä. Hankkeessa pohditaan 

  • miten luonnolliset ja kulttuuriset tekijät vuorovaikuttavat urbaaneissa ja erämaatiloissa, ja
  • miten taideteokset esittävät luonnon, luovat uusia käsityksiä ja esittävät väitteitä luonnosta sen sijaan että vain kuvailisivat sitä.

Hanke keskittyy molemminpuolisiin suhteisiin taiteiden, kulttuurin ja luonnon välillä niin nykyaikaisista kuin pitkistä historiallisista näkökulmista. Tarkastelun alla on myös maisemien ajalliset kerrostumat ja luonnon monimuotoisuus kahdessa eri kontekstissa: urbaani luonto ja erämaa. Molemmat nähdään inhimillisen ja epäinhimillisen toiminnan ja prosessien kerrostuneina tuotoksina. Esimerkiksi kaupunki edustaa usein luonnon ulkopuolista tilaa, vaikka luonto on aina läsnä kaupungissa sään, kasvillisuuden ja eläinten muodossa. Niin ikään erämaa-alueet voivat olla pitkäaikaisen ihmisen toiminnan muovaamia.

Lue lisää hankkeen verkkosivuilta!
Mui­nai­se­si­neet ja kä­si­kir­joi­tuk­set kau­pan ja tut­ki­muk­sen koh­tee­na – Al­ku­pe­rä, lail­li­suus ja vas­tuul­li­suus

Syyrian sisällissota ja Isisin kaltaisten terroristijärjestöjen nousu eri puolilla Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa ovat valtava humanitaarinen katastrofi. Niiden myötä esiin on noussut myös muinaisiin, kulttuurihistoriallisesti merkittäviin esineisiin ja rakennuksiin kohdistuneita rikoksia. Media on paljastanut kulttuuriperinnön tuhoamista samoin kuin ryöstelyä, varastamista ja laitonta kauppaa, jota käydään muinaisesineillä. Usein oletetaan, että laittoman kaupan ongelmat rajautuvat alkuperämaihin tai Brysselin, Lontoon ja New Yorkin kaltaisiin kansainvälisiin antiikkikaupan keskuksiin. Pohjoismaiden asema on keskustelussa saanut vain vähän huomiota.

Jos alkuperältään epämääräistä materiaalia ei tutkita tieteellisesti, menetetäänkö sen sisältämä informaatio lopullisesti? Tekeekö alkuperältään epäselvän esineen tai aineiston julkaiseminen ryöstelystä ja laittomasta kaupasta hyväksyttävämpää? Nostavatko tutkimus ja julkaiseminen tahattomasti tutkimuksen kohteena olevan aineiston myyntiarvoa? Onko tutkijan vastuulla esittää kysymyksiä tutkitun aineiston alkuperästä? Onko olemassa jonkinlainen harmaa alue, jolla tutkimus pyhittää keinot ja oikeuttaa mahdollisesti laittoman kaupan seurauksena saadun materiaalin tutkimisen?

Lisätietoa hankkeesta löydät täältä!
Omis­ta­juus, kie­li ja kult­tuu­ri­pe­rin­tö – Kan­san­ru­nousi­deo­lo­giat Suo­men, Kar­ja­lan ta­sa­val­lan ja Vi­ron alueil­la

Monitieteisessä hankkeessa tarkastellaan kalevalamittaista kansanrunoutta ja Kalevalaa ajankohtaisesta näkökulmasta, joka purkaa kansanrunouteen liittyviä kansallisuuden ja omistajuuden asetelmia. Hankkeessa tuodaan näkyviksi ristiriitaiset valta-asetelmat, jotka ovat sävyttäneet kalevalamittaisen runon vastaanottoa ja käyttöä Suomessa, Karjalan tasavallassa ja Virossa. Omistajuudella tarkoitetaan tässä arvokkaaksi ymmärretyn perinteen ja kulttuuriperinnön nimeämistä tietyn etnisen ryhmän omaisuudeksi. Omaksi tekemisen prosesseissa on kyse valtasuhteista: kenellä on oikeus rakentaa omistajuutta ja kenen ääni jää varjoon? Kuka määrittää omistuksen arvon ja millä ideologisilla traditioilla tällaiset arvot perustellaan?

Lue lisää hankkeesta Tuhat-tutkimustietokannassa!
Py­hien paik­ko­jen akus­tiik­ka

Suomessa on runsaasti vanhojen vesireittien varrella sijaitsevia jyrkkiä kalliomuodostelmia. Näistä on löytynyt monia kalliomaalauksia tai uhripaikkoja, jotka viittaavat muinaisiin ääntä ja musiikkia sisältäviin rituaalimenoihin. Pyhien paikkojen akustiikka -hankkeessa arkeologit ja musiikkitieteilijät tekivät vuosien 2013 ja 2016 välillä mittauksia, joiden avulla voitiin tutkia tällaisten pyhien paikkojen akustisia ominaisuuksia.

Mittausten perusteella voitiin todeta että uhripaikkojen kalliot heijastavat ääntä voimakkaasti luoden erityisen akustisen tilan, joka poikkeaa lähiympäristöstä merkittävästi. Korkeat, suoraan veteen päättyvät kallioseinämät aiheuttavat useita erilaisia kaikuja, erityisesti kesäaikaan. Voimakkaimmat kaiut heijastuvat maalatuista ja uhrimenoihin käytetyistä kallioista, jotka aiheuttavat todellisten kaikujen ohella muun muassa auditiivisia illuusioita sekä äänien haamulähteitä. Yhdessä Värikallion kalliomaalauksesta löytyneiden rummuttaja-hahmojen kanssa mittaustulokset viittaavat äänen tärkeyteen näiden pyhien paikkojen rituaaleissa. Mittauksissa havaitut akustiset ominaisuudet olisivat antaneet hyvät lähtökohdat rituaaliseen kommunikaatioon kallioiden kanssa, tai henkien kanssa joiden ajateltiin kallioissa asuvan.
Suo­men ar­keo­lo­gis­ten löy­tö­jen lin­ki­tet­ty avoin tie­to­kan­ta (SuALT)

Suomen Akatemian rahoittama Suomen arkeologisten löytöjen linkitetty avoin tietokanta (SuALT) on monitieteinen hanke. Hankkeessa kehitetään innovatiivisia palveluita metallinetsijöille ja muille arkeologian harrastajille soveltamalla semanttisia teknologioita kansalaistieteeseen (citizen science). Arkeologisten löytöjen määrän kasvu tuo haasteita tutkijoille ja kokoelmien ylläpitäjille, eikä metallinetsinnän suosion kasvaessa löytöjen luettelointia voida jättää viranomaisten vastuulle.

Metallinetsijät tarvitsevat tietoa lainsäädännöstä ja arkeologiasta, sekä helppokäyttöisiä työkaluja löytöjen ilmoittamiseen ja rakenteisen metatiedon tuottamiseen. Viranomaiset, tutkijat ja ansalaiset tarvitsevat työkaluja tiedon hakuun ja analysointiin hyödyntääkseen sitä. Hankkeessa huomioidaan eri kokoelmatietojen välinen yhteentoimivuus, koska löytöihin liittyvää aineistoa on saatavilla olemassa olevissa kokoelmissa. Kehitettäviä menetelmiä ja open source -ohjelmistoja voidaan hyödyntää muillakin kulttuurialan kansalaistieteen alueilla.
Tie­teel­li­siä seu­ro­ja
Tie­tee­na­lo­jen jul­kai­su­ja