Miksi halusit opiskella kasvatustieteen kandiohjelmassa erityispedagogiikkaa?
Tiina: Päädyin tähän ohjelmaan työelämän kautta. Olin koulussa töissä ja pääsin lopulta myös sijaistamaan erityisopettajaa. Huomasin, että työ on todella kivaa ja tämä on ala, joka minua todella kiinnostaa ja johon haluan sitoutua.
Erityispedagogiikassa minua kiehtoo erityisesti se, että on oma pieni opetusryhmä, jossa pystyy luomaan hyvän yhteyden oppilaisiin ja samalla muokkaamaan luokasta hyvän ja toimivan oppimisympäristön. Koen sen todella palkitsevaksi.
Kenelle ohjelma sopii?
Tiina: Ohjelma sopii mielestäni empaattisille ja neuvokkaille tyypeille, jotka haluavat ratkaista ongelmia. Tämä ala on aika ratkaisukeskeinen, ja opiskelijoilta vaaditaan kykyä ajatella luovasti ja kriittisesti.
Tärkeää on myös kiinnostus itsetutkiskeluun ja itsestä huolehtimiseen, koska työssä kohtaa väistämättä vaikeitakin tilanteita. Ei välttämättä tarvitse osata näitä taitoja ennen opintoja, mutta pitää olla valmiutta työstää ja oppia itsestään niiden aikana.
Millaista opiskelu on käytännössä?
Tiina: Opiskelu perustuu vahvasti tutkimukseen, luemme paljon tutkimusartikkeleita ja kirjoja, mutta käsittelemme toki myös käytännön asioita. Teemme ryhmätöitä, keskustelemme, sekä kokeilemme käytännössä erilaisia menetelmiä. Tämä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä tekee opiskelusta mielekästä ja antoisaa.
Kursseilla käsitellään muun muassa oppimisen prosesseja, oppimisen vaikeuksia ja sitä, miten voimme tukea erilaisia oppijoita koulussa. Erityisesti opimme siitä, miten voimme soveltaa teoreettista tietoa käytäntöön ja miten kehittää oppimisympäristöjä, jotka tukevat kaikkia oppilaita.
Onko sinulla ollut lempikurssia?
Tiina: Erityisesti kurssit, joissa opitaan, miten voi tukea ja motivoida oppilaita, ovat olleet innostavia ja antaneet konkreettisia välineitä opettamiseen. Matematiikan kurssit ovat myös jääneet mieleen, koska niissä käytetään konkreettisia välineitä matematiikan ymmärtämiseen ja opettamiseen, kuten kymmenjärjestelmävälineitä ja murtokakkuja. Tämä avaa matemaattista ajattelutapaa uudella tavalla ja tekee siitä hauskaa ja lähestyttävämpää.
Kuuluuko kandivaiheeseen harjoittelu?
Tiina: Kandivaiheeseen kuuluu perusopetuksen harjoittelu, jossa ollaan sekä alaluokilla ja yläluokilla. Harjoittelu kestää kuukauden kummassakin. Siinä sekä havainnoidaan opetusta ja opetetaan itse tietty määrä tunteja. Tämä käytännön kokemus on todella arvokasta.
Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukiosta?
Tiina: Yliopisto-opiskelu on paljon vapaampaa, kun lukio-opiskelu. Opiskelijat saavat itse määritellä, mitä tekevät ja milloin. Täällä pääsen myös opiskelemaan juuri niitä asioita, jotka kiinnostavat minua ja liittyvät omaan tulevaan työhön.
Minua jännitti etukäteen, minkälaista opiskelu olisi ja että pärjäänkö akateemisessa maailmassa. Mutta opiskeleminen on ylittänyt kaikki odotukseni, ja minulla on ollut todella mukavaa.
Mikä on ollut opintojesi läpimurto?
Tiina: Olen opiskeluni aikana kehittänyt ajatteluani niin, etten keskity arvosanoihin. Sen sijaan yritän kursseilla ajatella sitä, miten kyseisen kurssin aihe auttaa minua tulevaisuudessa ja minkälaista ammattitaitoa se minulle tuo. Arvosanat ovat siinä sivuseikka.
Valitettavasti koulujärjestelmämme on aika arvosanakeskeinen. Oman ajattelutavan muuttaminen on kuitenkin helpottanut oloani ja saanut minut nauttimaan itse oppimisprosessista enemmän.
Myös kandidaatintyön kirjoittaminen jännitti minua aluksi, mutta se meni hyvin ja olikin iso onnistumisen kokemus. Kirjoitin siitä, miten kannatta tukea sellaisten oppilaiden suomen kielen oppimista, jotka altistuvat kielelle vähän. Etsin keinoja, joilla voi lisätä altistusta ja vahvistaa kielen oppimista. Aihe oli minulle tärkeä, ja se avasi uusia näkökulmia kielen oppimiseen ja opettamiseen.
Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen?
Tiina: Haluaisin työskennellä erityisopettajana alaluokilla. Minua kiinnostaa erityisesti oppilaiden perustaitojen vahvistaminen ja tukeminen. Mahdollisesti voisin myös jossain vaiheessa työskennellä muilla koulutusasteilla, kuten yläkoulussa, lukiossa, ammattikoulussa tai aikuiskoulutuksessa. Erityisopettajiahan on joka paikassa.
Haluan tehdä merkityksellistä työtä ja vaikuttaa oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistossa?
Tiina: Täältä löytyy kaikkea! On monta eri kampusta, erilaisia aine- ja harrastusjärjestöjä ja kaikenlaisia tapahtumia, joihin osallistua.
Itse olen lähtenyt mukaan ainejärjestötoimintaan, mikä on antanut minulle uutta osaamista. Olen oppinut uusia asioita ja järjestömaailma on avautunut minulle uudella tavalla. Ainejärjestössä olen saanut uusia ystäviä ja osallistunut erilaisiin tapahtumiin, minulla on ollut siellä todella hauskaa!
Millainen Helsinki on opiskelukaupunkina?
Tiina: Olen itse Oulusta kotoisin, mutta halusin kokea jotain uutta ja siksi muutinkin tänne. Minusta Helsinki on kiva opiskelukaupunki, julkinen liikenne toimii ja aina on uusia paikkoja mihin mennä ja tutustua. Koko ajan löytyy tekemistä, jos sellaista kaipaa.
Onko sinulla neuvoja alaa harkitseville?
Tiina: Suosittelen etsimään tietoa siitä, millaista opettajuus on. Kysykää ihmisiltä, joilla on kokemusta, ja menkää sijaistamaan kouluihin, jos mahdollista. Sieltä saa hyvän kuvan kouluarjesta ja voi samalla miettiä, sopiiko työ itselle.
Suosittelen tätä opintosuuntaa vahvasti, meillä on vahva yhteisöllisyys, opettajat ovat mukavia ja ala on todella mielenkiintoinen!