Juttelimme kahden entisen opiskelijan, Fabio Tuccillon ja Aino Siitosen, kanssa elintarviketieteiden opinnoista. Valmistuneet voivat työskennellä esimerkiksi elintarviketeollisuuden, lainsäädännön tai kansanterveysjärjestöjen asiantuntijoina. Tai he voivat ryhtyä yrittäjäksi ja kehittää omia tuotteitaan. Tutkinto avaa ovet myös tutkijanuralle.
Millaista elintarviketieteiden opiskelu Helsingin yliopistolla on?
Fabio: Opinnot olivat täydellinen yhdistelmä käytäntöä ja teoriaa. Joillain kursseilla kirjoitimme pidempiä aineita ja toisilla teimme ryhmätöitä. Kurssit oli järjestetty hyvin, ja pidin erityisesti siitä, miten opiskelijat ja opettajat kävivät vuoropuhelua luennoilla. Opinnot sisälsivät myös paljon vapautta. Ainoa miinuspuoli on, että mielenkiintoisia kursseja on tarjolla niin paljon, että jonkinlaista karsintaa joutuu tekemään – kaikkea ei vaan ehdi!
Aino: Opinnot olivat todella mielenkiintoisia, ja niissä pääsi sukeltamaan syvälle itseä kiinnostaviin aiheisiin. Löysin hyvin kurssitarjontaa itseäni eniten kiinnostavista aiheista ja teemoista.
Minkälaista opintoihin liittyvää työkokemusta sinulla on?
Fabio: Olen tehnyt ainoastaan tutkimustyötä – se on minun kutsumukseni. Työskentelin tutkimusapulaisena maisteriopintojeni aikana. Nyt olen suunnilleen puolessa välissä väitöskirjani tekoa.
Aino: Kilpailin aiemmin ammattimaisesti seiväshypyssä, joten en voinut työskennellä kesäisin kilpailujen aikana. Työskentelin kuitenkin tutkimusassistenttina valmistumiseni jälkeen. Assistentin työn löysin kysymällä opinnäytetyöni ohjaajilta eri mahdollisuuksista. Kokemus vahvisti päätöstäni suorittaa tohtorin tutkinto yliopistolla.
Oletko aina tiennyt mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Fabio: Tiesin haluavani suorittaa tohtorintutkinnon, ja valitsin tämän ohjelman sen vahvan tutkimuspainotteisuuden vuoksi.
Tärkein motivaatio tutkimuksen tekemiseen? Se antaa elämälleni merkityksen. Annan panokseni johonkin itseäni suurempaan ja vaikutan sitä kautta maailmaan. Se on myös tapa tulla muistetuksi, ja tuntuu hyvältä auttaa muita tutkijoita ja tulevia sukupolvia. Työskentelen viljojen ja viljapohjaisten tuotteiden parissa ja teen tutkimusta ympäristön kannalta kestävämmän ruokavalion mahdollistamiseksi. Tutkimukseni koskee palkokasvien, erityisesti härkäpavun, makua ja sitä, miten bioprosessoinnilla voidaan parantaa makua. Aisti- ja kuluttajatieteet ovat intohimoni, joten koen olevani hyvin onnekas saadessani tehdä niiden parissa tutkimusta.
Aino: Olin jo lukiossa kiinnostunut kemiasta ja terveystieteistä, ja sitä kautta löysin elintarviketieteet. Opiskelin pääaineenani elintarvikekemiaa. Minulla ei ollut selkeää suuntaa uralleni – se muotoutui matkan varrella ihan vain kokeilemalla eri asioita.
Heti elintarviketieteiden opintojen alussa tiesin, että ohjelma on minulle oikea. Tohtorintutkintointo tuli vasta myöhemmin. Olen aina ollut utelias ja halukas oppimaan.
Teen väitöskirjaa palkokasveista ja olen kiinnostunut kasvipohjaisista tuotteista. Tarvitsemme ratkaisuja kestävään elintarviketuotantoon, ja näiden aiheiden parissa työskentely on palkitsevaa. Teen tutkimusta aiheesta, joka vastaa arvojani: kestävyys ja terveys.
Kenelle elintarviketieteiden ohjelma ja sen tarjoamat uramahdollisuudet sopivat?
Aino: Sanoisin, että opinnot sopivat ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ruuasta. Opintoja voi räätälöidä todella vapaasti, ja niissä yhdistyy hienosti käytäntö ja teoria. Kun aloitin opinnot, mietin vähän aikaa ravitsemustieteisiin keskittymistä. Aika nopeasti kuitenkin päätin, että elintarviketieteet ovat sopiva kotipesä.
Mitkä asiat tai kurssit opintojesi aikana ovat auttaneet sinua eniten urallasi?
Aino: Se, että olen voinut keskittyä minua eniten kiinnostaviin aiheisiin ja että opinnot ovat olleet niin monipuolisia. Verkostot ovat tärkeitä. En ollut itse aktiivinen opiskelijajärjestöissä, mutta tapasin ihmisiä kursseilla ja tapahtumissa.
Kävin monta elintarviketurvallisuuden kurssia, vaikka jotkut muut kurssit olisivat ehkä voineet olla hyödyllisempiä. En kuitenkaan usko, että asiasta tarvitsee stressata. Opinnoissa on tärkeää kuunnella sydäntään ja opiskella niitä asioita, jotka herättävät uteliaisuuden kipinän!
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Fabio: Haluan jatkaa tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Pidän Helsingin yliopistosta – täällä työskentelevät ihmiset ovat huippututkijoita, jotka jakavat osaamistaan mielellään. He sekä haastavat näkemyksiäsi että antavat haastaa omiaan. Näen itseni Helsingin yliopistolla myös tulevaisuudessa.
Aino: Olen nyt tutkimukseni alkuvaiheessa, ja se tulee olemaan polkuni seuraavat neljä vuotta. En vielä osaa sanoa tulevasta. Olen kiinnostunut yksityisestä sektorista, mutta voi olla, että jatkan tutkimustyötä. Siinä tapauksessa haluaisin tutkimukseen liittyvän työn, esimerkiksi tuotekehityksen parissa.