FI
Työryhmän vetäjät:
Johannes Kananen, Turun yliopisto, johannes.kananen@utu.fi
Työryhmän kuvaus:
Monet kriisit koettelevat yhteiskuntiamme tässä ajassa, liittyen esimerkiksi talouteen, sosiaalisiin ongelmiin, politiikkaan, ympäristöön, terveyteen ja luottamukseen. Useat sosiaalipolitiikan tutkijat ovat havahtuneet siihen, että sosiaalipoliittisten rakenteiden, käytäntöjen ja ajattelutapojen on muututtava radikaalisti, jotta sosiaalipolitiikka voisi olla osa siirtymää kohti tasapainoista, kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskunnallista kehitystä. Samalla uudistusten täytyy kuitenkin rakentua olemassa olevien käytäntöjen ja perinteiden varaan. Moderni yhteiskuntamme on niin monimutkainen, että ei ole mahdollista ajatella, että uusia käytäntöjä ja uutta lainsäädäntöä lähdettäisiin luomaan ikään kuin tyhjästä.
Tässä työryhmässä keskustellaan siitä, mitä uudet, radikaalit muutokset voisivat olla sekä sovitetaan uudistuksia osaksi olemassa olevaa sosiaalipolitiikkaa – miten siirtymä tasapainoiseen, kestävään ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan tapahtuu orgaanisesti, rauhanomaisesti, demokraattisesti ja kaikkien kansalaisten tarpeet sekä planetaariset rajat huomioivalla tavalla? Työryhmään toivotaan kaikenlaisia sosiaalipolitiikan uudistamiseen liittyviä alustuksia – empiirisiä, teoreettisia, valmiita johtopäätöksiä ja alustavia suunnitelmia. Alustukset voivat liittyä mihin tahansa sosiaalipolitiikan osa-alueeseen, mukaan lukien sosiaaliturva ja sosiaali- ja terveyspalvelut.
Alustusten aiheet voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
EN
Chairs:
Johannes Kananen, University of Turku, johannes.kananen@utu.fi
Description:
Our societies are currently facing multiple crises, including in areas such as the economy, social relations, politics, environment, health and international relations. Several social policy scholars have realized that social policies must be radically reformed so they could contribute to a transition to a balanced, sustainable and secure society. At the same time, reforms must build on existing policies and traditions.
This working group discusses radical social policy reform and how such reform can be integrated with existing structures: how does a transition to a balanced, sustainable and secure society happen organically, peacefully, democratically in a way that respects the needs of all citizens as well as planetary boundaries? The working group welcomes all kinds of contributions - empirical, theoretical, solid conclusions and preliminary ideas. Contributions may be related to any area of social policy.
Contributions may address, for example, the following topics:
FI
Työryhmän vetäjät:
Pasi Moisio, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), pasi.moisio@thl.fi
Minna van Gerven, Helsingin yliopisto
Työryhmän kuvaus:
Suomessa on parhaillaan käynnissä suurimmat sosiaaliturvan uudistukset vuosikymmeniin. Yleisen asumistuen, toimeentulotuen ja perusturvan rakenteita koskevat muutokset, samoin kuin uuden yleistuen suunnittelu ja toteutus, ovat esimerkkejä laajamittaisista uudistuksista, jotka muovaavat koko suomalaista hyvinvointivaltiota. Yhdessä ja erikseen nämä uudistukset määrittävät, millaisella hyvinvointimallilla Suomi vastaa väestön ikääntymisen ja julkisen talouden niukkuuden asettamiin haasteisiin. Ne luovat uutta suuntaa myös tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen, työelämän murros, digitalisaatio ja julkisen talouden kestävyysvaje asettavat perustavanlaatuisia haasteita sosiaalipolitiikalle.
Uudistusten arviointi on yhteiskuntapoliittisesti äärimmäisen tärkeää. Se on keskeistä niin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, kansalaisten luottamuksen, poliittisen legitimiteetin kuin hallinnon tehokkuuden näkökulmasta. Lisäksi on syytä pohtia, miten uudistukset vaikuttavat sosiaalipolitiikan arvolähtökohtiin, kuten yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja osallistavuuteen. Niiden tarkastelu on tärkeää myös sosiaalipolitiikan oikeutuksen, poliittisen päätöksenteon ja lainvalmistelun kehittämisen kannalta.
Työryhmä kokoaa yhteen tutkimuksia ja selvityksiä, jotka tarkastelevat sosiaaliturvan ja siihen liittyvien palvelujen uudistuksia eri lähestymistavoista käsin. Uudistukset voivat olla nykyisen hallituksen käynnistämiä, aikaisempien hallitusten jättämiä perintöjä tai jo toteutuneita historiallisia kehityskulkuja luotaavat esitykset. Toivotamme tervetulleiksi sekä empiiriset että teoreettiset analyysit. Kiinnostuksen kohteina ovat esimerkiksi uudistusten taloudelliset ja tulonjakovaikutukset, perus- ja ihmisoikeudelliset ulottuvuudet, teknologian murrokset ja hallinnollinen tehokkuus, käyttäjäkokemukset sekä uudistusten poliittiset ja moraalifilosofiset taustat.
EN
Chairs:
Pasi Moisio, Finnish Institute for Health and Welfare, pasi.moisio@thl.fi
Minna van Gerven, University of Helsinki
Description:
Finland is currently undergoing the most extensive social security reforms in decades. Reforms to housing allowance, social assistance, and basic benefits—as well as the design and implementation of a new general social security benefit—are examples of large-scale reforms reshaping the Finnish welfare state. These reforms, both individually and collectively, define the model of welfare through which Finland responds to the challenges posed by an ageing population and tightening public finances. At the same time, they set a course for social policy in a context of major structural changes in the labour market, rapid digital transformation, and growing fiscal pressures.
Evaluating these reforms is of utmost socio-political importance. It is essential from the perspectives of social justice, public trust, political legitimacy, and administrative efficiency. Furthermore, it is crucial to consider how these reforms influence the core values of social policy, such as equality, fairness, and inclusiveness. Examining them is also key to developing the justification for social policy, improving political decision-making, and enhancing legislative processes.
This working group brings together research and analysis on reforms to social security and related services from various disciplinary and methodological perspectives. The reforms under scrutiny may originate from the current government, stem from policy legacies of previous administrations, or represent already implemented historical shifts. We welcome both empirical and theoretical contributions. Areas of interest include, but are not limited to, the economic and redistributive effects of reforms, their implications for basic and human rights, the role of technological change, administrative performance, user experiences, and the political or moral-philosophical foundations underlying the reforms.
FI
Työryhmän vetäjät:
Tuija Korpela, Kelan tutkimusyksikkö, tuija.korpela@kela.fi
Lauri Mäkinen, Kelan tutkimusyksikkö, lauri.makinen@kela.fi
Työryhmän kuvaus:
Sosiaaliturva koostuu erilaisista etuuksista ja palveluista, joiden tarkoituksena on turvata ihmisten toimeentulo ja muut perustarpeet niissä tilanteissa, kun ihminen ei siihen itse pysty. Sosiaaliturva on lähes jatkuvasti muutoksessa, mutta erityisen paljon muutoksia on vireillä nyt 2020-luvulla. Muutokset herättävätkin kysymyksiä. Mikä on sosiaaliturvan rooli eri elämäntilanteissa nyt ja tekeillä olevien uudistusten jälkeen? Miten muutokset heijastuvat ihmisten asenteisiin ja kokemuksiin sosiaaliturvasta? Luottavatko ihmiset siihen, että sosiaaliturva turvaa heidän toimeentulonsa tarvittaessa?
Vuosiksi 2020–27 asetetun parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean pohjatöiden perusteella vuonna 2023 aloittanut Petteri Orpon hallitus on valinnut yhdeksi suunnaksi perusturvaetuuksia yhdistävän yleistuen. Ensimmäisenä kahtena vuotenaan hallitus myös kohdisti leikkauksia moniin sosiaaliturvaetuuksiin ja palveluihin. Keväällä 2025 se antoi myös esityksen toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta.
Lisäksi 2020-luvun alkua ovat leimanneet koronapandemian ja korkean inflaation vuoksi tehdyt väliaikaiset muutokset sosiaaliturvaetuuksiin sekä palvelujärjestelmiin jo tehdyt tai suunnitellut muutokset. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät kuntien vastuulta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa ja vuoden 2025 alussa työllisyyspalvelut siirtyivät valtiolta kuntien vastuulle.
Tähän työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tavalla tai toisella tarkastellaan sosiaaliturvaan kohdistuneita tai kohdistuvia uudistuksia ja muutoksia tai muutoksia ihmisten asenteissa tai kokemuksissa sosiaaliturvaan liittyen. Esitykset voivat pohjautua empiirisiin, teoreettisiin, laadullisiin, määrällisiin, valmiisiin tai vasta suunnitteluvaiheessa oleviin tutkimuksiin. Esityksissä voidaan tarkastella uudistusten vaikutuksia tiettyjen etuuksien saajiin tai palveluiden käyttäjiin, heidän kokemuksiinsa, kustannuksiin tai laajentaa tarkastelu koskemaan koko sosiaaliturvajärjestelmän toimintaa tai oikeutusta muutosten keskellä. Abstraktit ja esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.
EN
Chairs:
Tuija Korpela, Research unit of Kela, tuija.korpela@kela.fi
Lauri Mäkinen, Research unit of Kela, lauri.makinen@kela.fi
Description:
Social security encompasses a range of benefits and services designed to safeguard individuals' income and well-being when they are unable to do so themselves. In Finland, the social security system is currently undergoing significant reform through various government initiatives and the work of the Social Security Committee. These reforms include the consolidation of multiple existing benefits into a single, general social security benefit, as well as changes to the social assistance system. Since 2023, the government has also implemented several cuts to social security benefits.
This stream focuses on the ongoing changes and reforms within the social security system. These developments raise several important questions: What role does social security play in people’s lives today and in the future? How do these changes influence public attitudes and experiences regarding social security? Have these attitudes and experiences shifted over time? Do people still trust that the system will provide adequate support when needed?
We welcome presentations that are empirical or theoretical, quantitative or qualitative, completed or in progress. Topics may include the impact of reforms on beneficiaries or service users, their experiences, associated costs, or the broader implications for the system as a whole. Abstracts and presentations may be submitted in either Finnish or English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Heikki Ervasti, UTU, heikki.ervasti@utu.fi
Antti-Jussi Kouvo, UTU, UEF
Työryhmän kuvaus:
Luottamus eri muotoineen ja yksilöiden kokema hyvinvointi vaihtelevat kansainvälisesti. Vaikka ilmiöiden keskinäissuhteet ovat epäselviä, kaiken tutkimusnäytön perusteella luottamus ja hyvinvointi tukevat toisiaan. Hyvinvointivaltion menestyminen ja kestävyys riippuvat pitkälti siitä, säilyykö luottamus yhteiskunnan instituutioita ja toisia ihmisiä kohtaan nykyisellä tasolla. Maiden erilaiset institutionaaliset rakenteet ja muut erot voivat kuitenkin ratkaisevasti vaikuttaa siihen, minkälaiseksi ilmiöiden keskinäissuhteet muotoutuvat. Työryhmässä näitä mekanismeja tarkastellaan vertailevan tutkimuksen ja vertailevien tutkimusaineistojen näkökulmasta. Myös teoreettisia keskusteluavauksia ja historiallisia analyysejä toivotaan työryhmään. Esitykset voivat perustua alku- tai työstövaiheessa oleviin tai jo valmistuneisiin tutkimuksiin.
EN
Chairs:
Heikki Ervasti, UTU, heikki.ervasti@utu.fi
Antti-Jussi Kouvo, UTU, UEF
Description:
Trust, in its various forms, and the well-being experienced by individuals vary internationally. Although the relationships between the phenomena are unclear, all the research evidence suggests that trust and well-being are mutually supportive. The success and sustainability of the welfare state depends to a large extent on whether trust in society's institutions and in other people is maintained at current levels. However, the different institutional structures and other differences between countries can have a decisive influence on the way in which these phenomena are interrelated. This workshop will examine these mechanisms from the perspective of comparative research and comparative research data. Theoretical contributions and historical analyses are also welcome. Presentations may be based on studies in their early or working stages or on completed studies.
FI
Työryhmän vetäjä:
Liselott Sundbäck, postdoctoral researcher, social policy
Mobile Futures- project, Åbo Akademi University
liselott.sundback@abo.fi
Työryhmän kuvaus:
Työpajaan kutsutaan esityksiä, jotka tarkastelevat luottamusta ja epäluottamusta maahanmuuttajien arjessa. Luottaminen on ymmärretty haavoittuvaan asemaan asettumisena, joka perustuu myönteisiin odotuksiin toisen toiminnasta. Maahanmuuton kontekstissa luottamisen arviointi on osa jokapäiväistä elämää, sillä maahanmuuttajien on arvioitava, voivatko he luottaa esimerkiksi saamaansa tietoon, instituutioihin, ystäviin tai perheeseen sekä lähtö- että asettumisvaiheessa uudessa maassa. Luottamuksen polut voivat siis kulkea moniin suuntiin (sosiaalinen tai institutionaalinen luottamus) ja muuttua dynaamisesti kontekstin mukaan.
Työpajaan kutsumme esityksiä, jotka tarkastelevat (epä)luottamuksen dynaamista, monimutkaista ja moniulotteista luonnetta maahanmuuton kontekstissa. Toivotamme tervetulleiksi esitykset, jotka käsittelevät esimerkiksi Suomessa tai muussa maassa asettuvia maahanmuuttajia, matkaa kohdemaahan tai luottamuksen polkuja lähtö- tai kauttakulkumaissa. Mitä luottamus tai luottaminen merkitsee maahanmuuttajille uudessa maassa? Miten erilaiset toimijat luottamusmaisemassa vaikuttavat luottamuksen kehittymiseen? Mitkä tekijät ovat keskeisiä luottamuksen ymmärtämisessä? Vaikka luottamusta usein pidetään normatiivisesti myönteisenä ilmiönä, toivotamme erityisesti tervetulleiksi esitykset, jotka laajentavat ymmärrystämme luottamuksen kielteisistä puolista (kuten haavoittuvuus, riippuvuus tai hyväksikäyttö) tai tarkastelevat epäluottamusta selviytymisstrategiana.
Kutsumme työpajaan sekä käsitteellisiä, empiirisiä, teoreettisia että metodologisia esityksiä, jotka tarkastelevat (epä)luottamuksen polkuja maahanmuuttajien arjessa. Esitykset voi pitää suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi.
EN
Chair:
Liselott Sundbäck, postdoctoral researcher, social policy
Mobile Futures- project, Åbo Akademi University
liselott.sundback@abo.fi
Description:
This workshop invites presentations exploring trust and distrust in everyday life of migrants. Trusting has been understood as putting oneself in a vulnerable position based on positive expectations towards the action of another. In a migration context, evaluating whether or not to trust is part of everyday life, as migrants need to evaluate whether or not to trust information, institutions, friends or family when leaving and when settling in a new country. Hence, trusting trajectories can take many directions (among other social or institutional) and change in a dynamic way depending on context.
In this workshop we invite presentations exploring the dynamic, complex and multifaceted nature of (dis)trust in a migration context. We invite presentations exploring various context, such as research on/with migrants settling in Finland or another country, about the journey to the country of destination or about trusting trajectories in countries of departure/transit. What does trust or trusting entail for migrants settling in a new country? How do various actors in the trusting landscape impact trusting trajectories? What antecedents are central for understanding trust? Amid the discussions on the normatively positive notion around trust, we especially welcome presentations broadening our knowledge about negative aspects of trust (such as vulnerability, dependency or exploitation) or exploring distrust as a coping strategy.
We invite both conceptual, empirical, theoretical and methodological contributions exploring (dis)trusting trajectories in the everyday life of migrants. Presentations can be held in Finnish, English or Swedish.
FI
Työryhmän vetäjät:
Merja Tarvainen, University of Eastern Finland, merja.tarvainen@uef.fi
Pauli Rautiainen, University of Eastern Finland, pauli.rautiainen@uef.fi
Karoliina Ahonen, Finnish Institute for Health and Welfare, karoliina.ahonen@thl.fi
Hisayo Katsui, University of Helsinki, hisayo.katsui@helsinki.fi
Työryhmän kuvaus:
Työryhmässä keskustellaan vammaisuudesta ja luottamuksesta yhteiskunnassa. Vammaisuus viittaa yksilön ja yhteiskunnan suhteeseen, jossa kohtaavat yksilön toimintavalmiudet ja yhteiskunnan toimintaympäristöt sekä vammaisuuden määritelmät. Vammaisuutta lähestytään yksilön ominaisuuksiksi lukittujen määritelmien sijaan yhteiskunnallisena kysymyksenä. Vammaisuuden ja luottamuksen suhde yhteiskunnassa voi avautua esimerkiksi elämänlaadun, osallisuuden (inclusion) tai toimintamahdollisuuksien näkökulmasta.
Vammaisuutta ja luottamusta yhteiskunnassa voidaan tarkastella monitasoisesti ja -näkökulmaisesti huomioiden asianmukaisia paikallisia, valtiotasoisia ja globaaleja yhteyksiä. Luottamuksen rakentumista voidaan lähestyä esimerkiksi vammaispoliittisesti tai osana julkisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toimintaa. Institutionaalisten suhteiden lisäksi eräs keskeinen ulottuvuus luottamuksen tarkasteluun avautuu eletystä arjesta ja sen erilaista sosiaalista suhteista ja kohtaamisista. Esimerkiksi julkisesta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmästä avautuu näkymiä luottamuksen arkiseen ja yhteiskunnalliseen rakentumiseen niin palvelujen käyttäjien kuin palvelujärjestelmän ammattitoimijoidenkin kannalta. Kaikki vammaiset ihmiset eivät asioi esimerkiksi vammaispalveluissa, mutta palvelujen käyttäjien osalta suhde julkiseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään on eräs yhteiskunnallisen luottamuksen rakentumisen paikka. Lisäksi erilaiset arjen elämisen ehdot, kuten elettävät tilat ja niiden esteet tai esteettömyys voivat punoutua osaksi luottamuksen rakentumista tai sen murenemista.
Työryhmäesityksissä vammaisuutta ja luottamusta voidaan lähestyä erilaisista näkökulmista, kuten esimerkiksi vammaispolitiikan, koulutus- ja työllisyyspolitiikan, palvelujärjestelmän tai vammaisten ihmisten kokemusten näkökulmasta. Lisäksi vammaisuutta ja luottamusta voidaan tarkastella erilaisissa toimintaympäristöissä, kuten esimerkiksi koulussa, työelämässä tai ihmissuhteissa. Kutsumme työryhmään puheenvuoroja vammaisuudesta ja luottamuksesta yhteiskunnassa niin institutionaalisissa kuin monenlaisissa arkisissa kohtaamisissa. Työryhmään ovat tervetulleita niin määrällisiin kuin laadullisiin aineistoihin perustuvat esitykset. Kannustamme erityisesti jatko-opiskelijoita esittelemään omaa tutkimustaan.
Työryhmän kielet ovat suomi ja englanti.
EN
Chairs:
Merja Tarvainen, University of Eastern Finland, merja.tarvainen@uef.fi
Pauli Rautiainen, University of Eastern Finland, pauli.rautiainen@uef.fi
Karoliina Ahonen, Finnish Institute for Health and Welfare, karoliina.ahonen@thl.fi
Hisayo Katsui, University of Helsinki, hisayo.katsui@helsinki.fi
Description:
The workshop discusses disability and trust in society. Disability refers to the relationship between the person with disability and society, where the person’s capacities and societal environments intersect. Rather than being defined solely by characteristics attributed to the person, disability is approached as a societal phenomenon. The relationship between disability and trust in society can be examined, for instance, through the lenses of quality of life, inclusion, or opportunities for action. Moreover, the definition of disability itself is an important matter of trust.
Disability and trust in society can be examined from multiple levels and perspectives, taking into account relevant local, national, and global contexts. The development of trust can be approached, for example, through disability policy or as part of the functioning of the public social and healthcare system. In addition to institutional relationships, another key dimension for exploring trust arises from lived everyday life and its various social relationships and encounters. For example, the public social and healthcare system offers insight into the everyday and societal construction of trust from the perspective of both service users and professionals within the system. Not all persons with disabilities receive disability services, but for those who do use services, their relationship with the public social and healthcare system represents one site where societal trust is built. Furthermore, various conditions of everyday life—such as the accessibility or inaccessibility of spaces—can contribute to either the building or erosion of trust.
In the workshop presentations, disability and trust can be approached from various perspectives, such as disability policy, education and employment policy, the service system, or the experiences of persons with disabilities. Additionally, disability and trust can be examined in various environments, such as in schools, workplaces, or interpersonal relationships. We invite contributions to the working group on disability and trust in society, considering both institutional contexts and a wide range of everyday encounters. Contributions based on both quantitative and qualitative data are most welcome. In particular, we encourage doctoral students to present their research.
The workshop is held in English and Finnish.
FI
Työryhmän vetäjät:
Niko Eskelinen, Turun yliopisto, INVEST Research Flagship Centre (niko.s.eskelinen@utu.fi)
Sanni Kotimäki, Turun yliopisto, INVEST Research Flagship Centre (sanni.kotimaki@utu.fi)
Maria Vaalavuo, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (maria.vaalavuo@thl.fi)
Työryhmän kuvaus:
Väestöryhmien ja ihmisten väliset terveyserot sekä niiden syntymekanismit ovat sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta olennainen tutkimuskohde. Yleisesti ongelmallisena pidetään terveysongelmien systemaattisesta epätasaista jakautumista eri väestöryhmien välillä. Rakenteiden lisäksi monet yksilölliset ominaisuudet, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät sekä näiden yhteisvaikutukset määrittävät terveyttä ja hyvinvointia. Tiedetään myös, että terveyden ja sosiaalisten tekijöiden yhteys on kaksisuuntainen: esimerkiksi korkeampi sosiaalinen asema saattaa parantaa terveyttä, ja toisaalta terveysongelmat voivat määrittää sosiaalista asemaa.
Tässä työryhmässä keskitytään käsittelemään terveyseroja ja niihin vaikuttavia tekijöitä sosiaaliterveystieteellistä ja sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta. Työryhmässä käsiteltäviä teemoja voivat olla esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteys hyvinvointiin tai sosioekonomisten tekijöiden ja sosiaalisen ympäristön yhteys erilaisiin fyysisen ja psyykkisen terveyden indikaattoreihin.
Toivomme työryhmään esityksiä, joissa terveyttä tarkastellaan sosiaalitieteellisesti tai poikkitieteellisesti. Toivomme ryhmään tutkimuksia, joissa terveyserot olisivat esillä hyvinvointivaltion kontekstissa. Erityisesti toivomme empiirisiä ja määrällisiä menetelmiä hyödyntäviä tutkimusasetelmia, mutta näitä ei edellytetä. Voit esitellä ryhmässä joko alkuvaiheen tai valmiimman tutkimuksen. Työryhmä kokoontuu ainoastaan torstaina. Tervetuloa!
EN
Chairs:
Niko Eskelinen, University of Turku, INVEST Research Flagship Centre (niko.s.eskelinen@utu.fi)
Sanni Kotimäki, University of Turku, INVEST Research Flagship Centre (sanni.kotimaki@utu.fi)
Maria Vaalavuo, Finnish Institute for Health and Welfare (maria.vaalavuo@thl.fi)
Description:
The causes and mechanisms behind health disparities continue to be a relevant research topic in social and public health sciences. It is particularly problematic to have systematic disparities in the distribution of health problems between different population groups. It is known that in addition to structures, various individual characteristics, social factors, and their interactions determine health and well-being. The connection between health and social factors is also twofold: for example, a higher social status may improve one’s health and on the other hand, health problems can determine one’s social status.
This working group focuses on examining health inequalities and their determinants from a social health science and social and health policy perspective. Typical research questions in the stream may include, for example, the relationship between the use of social and health services and well-being, or the relationship between socioeconomic factors or social environment and various physical and psychological health indicators.
We hope to receive presentations in which health is examined from the social science or multidisciplinary perspective. The presentations should analyse health disparities in the welfare state context. Especially we hope for empirical and quantitative research methods, but these are not required. Working group meets only on Thursday. Welcome!
FI
Työryhmän vetäjät:
Laura Kihlström, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, laura.kihlstrom@thl.fi
Kaisa Kurkela, Vaasan yliopisto, kaisa.kurkela@uwasa.fi
Patrik Nordin, Vaasan yliopisto, patrik.nordin@uwasa.fi
Henna Paananen, Tampereen yliopisto, henna.paananen@tuni.fi
Aino Rantamäki, Vaasan yliopisto, aino.rantamaki@uwasa.fi
Työryhmän kuvaus:
Luottamus voidaan määritellä demokratioiden näkymättömäksi instituutioksi, joka auttaa lujittamaan valtaapitävien ja kansan välistä suhdetta ja legitimoimaan vallankäyttöä (Rosanvallon 2013). Luottamus on herkkä indikaattori yhteiskunnan poliittisille odotuksille ja niihin vastaamisen tavoille, ja sen rapautumista yhteiskunnassa pidetään haitallisena.
Tässä työryhmässä lähestymme luottamusta siihen liittyvien paradoksien kautta. Suomessa tällaisia paradokseja ovat esimerkiksi kansalaisten korkea luottamus julkisiin instituutioihin ja demokratiaan, mutta ei omaan osallisuuteen tai kykyyn vaikuttaa poliittisiin prosesseihin tai julkiseen päätöksentekoon. Luottamuksen tulisi myös olla vastavuoroista, mutta luottavatko päättäjät kansalaisten kykyyn tuottaa päätöksenteon kannalta merkittävää tietoa? Luottamuksen paradoksit heijastuvat lisäksi käynnissä olevaan teknologiseen siirtymään ja julkisen hallinnon muutokseen: siirtymä digipalveluihin sosiaali- ja terveydenhuollossa toisaalta nojaa luottamukseen, mutta myös rapauttaa sitä lisäämällä etäisyyttä julkisen vallan ja kansalaisten välillä (Rosanvallon 2013). Luottamus voidaan liittää myös ontologisen turvallisuuden käsitteeseen, mikä korostaa turvallisuuden muodostamaa vakautta ja luottamusta ympäristöön (Giddens 1984; 1991).
Työryhmässä tarkastelemme yllä mainittujen – tai muiden – luottamuksen paradoksien ilmentymiä, toisintamisia ja haastamisia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Toivomme työryhmään menetelmällisiä, teoreettisia ja analyyttisiä esitelmiä luottamuksesta, joilla on kytkös sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ja joissa pohditaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Kuka on ”me”, kun puhumme luottamuksesta? Onko luottamuksesta tullut pohjoismaisessa keskustelussa eräänlainen ”maaginen käsite”, ja mitä seuraamuksia tällä on (Bentzen ym. 2024)? Millä tavoin kansalaisten terve epäluottamus valtaa ja hallintoa kohtaan voi synnyttää myös uudenlaisia osallistumisen muotoja ja kansalaisaktivismia? Minkälaisin menetelmin ja käytäntein voidaan lisätä kansalaisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ja minkälaisia rajoitteita tällainen työ kohtaa? Miten luottamuksen ”kriisi” on yhteydessä demokratian kriisiin ja millä tavoin se näyttäytyy sosiaali- ja terveydenhuollossa?
Kannustamme työryhmän esittäjiä miettimään luottamusta laajasti; ei vain automaattisesti positiivisena asiana vaan myös tasapainoa edellyttävänä ilmiönä. Ryhmän kielinä ovat suomi, ruotsi ja englanti.
EN
Chairs:
Laura Kihlström, Finnish Institute for Health and Welfare, laura.kihlstrom@thl.fi
Kaisa Kurkela, University of Vaasa, kaisa.kurkela@uwasa.fi
Patrik Nordin, University of Vaasa, patrik.nordin@uwasa.fi
Henna Paananen, Tampere University, henna.paananen@tuni.fi
Aino Rantamäki, University of Vaasa, aino.rantamaki@uwasa.fi
Description:
Trust can be understood as an invisible institution within democracies—an essential element that strengthens the relationship between those in power and the people. Trust serves to legitimize the exercise of power (Rosanvallon, 2013) and is an indicator of political expectations and their fulfillment. The erosion of trust is widely regarded as detrimental to societal cohesion.
In this working group, we explore trust through the lens of its inherent paradoxes. In the context of Finland, for example, one such paradox is the coexistence of citizens’ high trust in public institutions and democracy, alongside a lack of confidence in their own participation or ability to influence political processes. While trust is ideally reciprocal, we must also ask: do decision-makers trust citizens’ capacity to generate knowledge that is meaningful for policymaking? These paradoxes are further complicated by ongoing technological transformations and the evolution of public administration. For instance, the digitalization of social and healthcare services both depends on trust and simultaneously risks undermining it by increasing the perceived distance between authorities and citizens (Rosanvallon, 2013). Trust is also closely tied to the concept of ontological security, which emphasizes the sense of stability and trust in one’s environment (Giddens, 1984; 1991).
This group will examine how such paradoxes of trust manifest, are reproduced, and are challenged—particularly in the context of social and healthcare services. We welcome methodological, theoretical, and analytical contributions that engage with trust, especially in relation to questions such as: Who constitutes the “we” when we speak of trust? Has trust become a “magic concept,” and what are the implications of this (Bentzen et al., 2024)? How might citizens’ distrust in power and administration give rise to new forms of participation and civic activism? What methods and practices can foster trust in social and healthcare services, and what are their limitations? How is the so-called “crisis of trust” linked to the broader crisis of democracy, and how does this connection manifest in the realm of social and healthcare?
We encourage presenters to approach trust not merely as an inherently positive phenomenon, but as one that requires careful balance and critical reflection. The working group will accept presentations in Finnish, Swedish, and English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Jyri Liukko, Eläketurvakeskus
Jarkko Salminen, Tampereen yliopisto, jarkko.salminen@tuni.fi
Työryhmän kuvaus:
Kuntoutuksen rooli yhteiskunnassa on kasvussa muun muassa nuorten työkykyhaasteiden ja väestön ikääntymisen vuoksi. Samalla viimeaikaiset ilmiöt, kuten koronapandemia ja työelämän nopea muutos, ovat lisänneet epävarmuutta ja pakottaneet kuntoutuskäytäntöjä mukautumaan uudenlaisiin olosuhteisiin. Myös kuntoutukseen ja kuntoutusetuuksiin kohdistuvat leikkaukset ja niiden uhka ovat lisänneet epävarmuutta.
Tutkimuksissa on tuotu esiin osallisuuden keskeinen rooli kuntoutuksessa. Osallisuus voi merkitä monia asioita, kuten sosiaalista kuulumisen tunnetta tai taloudellista turvaa. Kuntoutuksen onnistumisen kannalta on myös tärkeää, että kuntoutujat voivat osallistua ja vaikuttaa omaan prosessiinsa sekä laajemmin yhteisöjen toimintaan. Osallisuuden kannalta keskeistä on luottamus – sekä kuntoutujan ja ammattilaisten välisessä yhteistyössä että siinä, että järjestelmä toimii luotettavasti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palvelut ovat saatavilla ja taloudellinen tuki on turvattu erilaisissa tilanteissa.
Viimeaikaiset kehityskulut ovat haastaneet osallisuuden edellytyksiä kuntoutuksessa samaan aikaan kun osallisuus nähdään yhä enemmän kuntoutumisen ehtona. Viime vuosina uudenlaiset käytännöt ja lähestymistavat, kuten kokemusasiantuntijuus, toipumisorientaatio ja erilaiset osallisuushankkeet sekä yhä yksilöllisempi näkökulma kuntoutusprosessiin, ovat pyrkineet vastaamaan kuntoutumisen haasteisiin ja tukeneet kuntoutujien voimavarojen vahvistumista. Kun kuntoutujat kokevat tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, heidän motivaationsa ja luottamuksensa prosessiin kasvavat.
Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka tarkastelevat kuntoutusta ja siihen liittyviä kysymyksiä osallisuuden, terveyden, työ- ja toimintakyvyn tai työhön paluun näkökulmista. Sekä kuntoutus että osallisuus ymmärretään työryhmässä laajasti. Kuntoutus voi tarkoittaa niin toimintakykyä kuin työhön osallistumista tukevia käytäntöjä. Osallisuuteen liittyviä käsitteitä ovat muun muassa toimijuus, vaikutusmahdollisuudet ja voimaantuminen. Myös muut kuin osallisuutta sivuavat näkökulmat kuntoutukseen ovat tervetulleita. Esitykset voivat olla empiirisiä, teoreettisia tai käytännön toimintamalleja esitteleviä. Työryhmässä pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten osallisuus rakentuu kuntoutuksessa? Millaiset fyysiset ja sosiaaliset ympäristöt tukevat osallisuutta kuntoutumisen prosessissa? Kuinka turvata riittävät palvelut ja tulonsiirrot säästötoimien keskellä? Miten kuntoutus vastaa terveyshaasteisiin ja työelämän muutoksiin? Millaisia tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia liittyy kuntoutuspalveluihin ja -etuuksiin?
EN
Chairs:
Jyri Liukko, Finnish Centre for Pensions
Jarkko Salminen, Tampere University, jarkko.salminen@tuni.fi
Description:
The role of rehabilitation in society is growing, partly due to challenges related to young people’s ability to work and an aging population. At the same time, recent phenomena such as the COVID-19 pandemic and the rapid transformation of working life have increased uncertainty and forced rehabilitation practices to adapt to new circumstances. Cuts and threats of cuts to rehabilitation services and benefits have further contributed to this uncertainty.
Research has highlighted the central role of inclusion in rehabilitation. Inclusion can mean many things, such as a sense of social belonging or economic security. For rehabilitation to be successful, it is also important that rehabilitees are able to participate in and influence their own process as well as engage more broadly in the activities of their communities. Trust is a key element of inclusion—both in the cooperation between the rehabilitee and professionals and in the reliable functioning of the system. This includes, for example, the availability of services and the assurance of financial support in various situations.
Recent developments have challenged the conditions for inclusion in rehabilitation, even as inclusion is increasingly seen as a prerequisite for recovery. In recent years, new practices and approaches—such as experiential expertise, recovery orientation, various inclusion projects, and a more individualized perspective on the rehabilitation process—have sought to address the challenges of rehabilitation and support the strengthening of rehabilitees’ resources. When rehabilitees feel heard and seen, their motivation and trust in the process grow.
The working group welcomes presentations that explore rehabilitation and related issues from the perspectives of inclusion, health, work and functional capacity, or return to work. Both rehabilitation and inclusion are understood broadly within the group. Rehabilitation can refer to practices that support functional capacity as well as participation in working life. Concepts related to inclusion include agency, empowerment, and the ability to influence. Other perspectives on rehabilitation, even if not directly focused on inclusion, are also welcome. Presentations may be empirical, theoretical, or demonstrate practical models of action. The working group will consider questions such as: How is inclusion constructed in rehabilitation? What kinds of physical and social environments support inclusion in the rehabilitation process? How can sufficient services and income transfers be secured amid cost-saving measures? How does rehabilitation respond to health challenges and changes in working life? What future challenges and opportunities are associated with rehabilitation services and benefits?
FI
Työryhmän vetäjät:
Karoliina Majamaa, Helsingin yliopisto, karoliina.majamaa@helsinki.fi
Laura Sarasoja, Helsingin yliopisto
Työryhmän kuvaus:
Yksityishenkilöiden velkaantuminen on kasvanut Suomessa merkittävästi 1980-luvun puolivälin jälkeen rahamarkkinoiden vapautumisen, velkarahaan nojautuvan kulutuksen, luottoistumisen ja kulutuskulttuurin vahvistumisen myötä. Perinteisesti velkaongelmat on liitetty pienituloisuuteen ja köyhyyteen, mikä antaa ilmiölle vahvan sosiaalipoliittisen ulottuvuuden. Viime vuosikymmeninä yksityishenkilöiden velkaantumista on kuitenkin tarkasteltu myös osana laajempaa taloudellista ja yhteiskunnallista dynamiikkaa, jonka ulottuvuudet kytkeytyvät taloudelliseen eriarvoisuuteen, hyvinvointivaltion muutoksiin ja yksilön asemaan markkinaehtoistuneessa yhteiskunnassa. Velkaongelmat eivät ole vain yksilöihin kytkeytyviä talousvaikeuksia, vaan ne heijastavat laajempia yhteiskunnallisia ja institutionaalisia kehityskulkuja, jotka muovaavat luottamuksen ehtoja yhteiskunnassa.
Työryhmässä tarkastelemme yksilöiden velkaantumista ja velkaongelmia sekä niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia luottamuksen käsitteen kautta. Luottamus on keskeinen sosiaalinen ja institutionaalinen voimavara, joka mahdollistaa taloudelliset vaihdantasuhteet, ylläpitää yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja legitimoi valtarakenteita. Velka perustuu oletukseen tulevasta maksukyvystä, mutta samalla velkaantuminen voi vaikuttaa luottamukseen yksilöiden, yhteisöjen ja instituutioiden välillä. Taloudelliset kriisit, ylivelkaantumisen arkipäiväistyminen ja palvelujärjestelmien eriytyminen voivat horjuttaa kansalaisten luottamusta niin hyvinvointivaltioon, oikeusjärjestelmään kuin talouden rakenteisiin.
Työryhmä kutsuu monitieteisiä avauksia, jotka tarkastelevat velan, velkaongelmien, taloudellisen toimijuuden ja luottamuksen kytkeytymistä yksilö- ja yhteiskuntatasoilla. Tervetulleita ovat sekä empiiriset että teoreettiset tarkastelut. Työryhmä tarjoaa foorumin poikkitieteiselle keskustelulle velkaantumisen, velkaongelmien yhteiskunnallisista ulottuvuuksista pyrkien edistämään laaja-alaista keskustelua aiheesta.
EN
Chairs:
Karoliina Majamaa, University of Helsinki, karoliina.majamaa@helsinki.fi
Laura Sarasoja, University of Helsinki
Description:
Since the mid-1980s, individual indebtedness in Finland has risen significantly due to the liberalization of financial markets, consumption based on borrowed money, financialization, and the strengthening of consumer culture. Traditionally, debt problems have been linked to low income and poverty, giving the issue a strong social policy dimension. In recent decades, however, individual indebtedness has also been viewed as part of a broader economic and societal dynamic, with connections to economic inequality, changes in the welfare state, and the individual's role in a market-driven society. Debt problems are not just personal financial difficulties; they reflect wider societal and institutional developments that shape the conditions of trust within society.
Our working group examines the societal impacts of individual indebtedness and debt problems through the lens of trust. Trust is a crucial social and institutional resource that facilitates economic exchanges, maintains societal cohesion, and legitimizes power structures. Debt relies on the assumption of future repayment capacity, yet indebtedness can influence trust between individuals, communities, and institutions. Economic crises, the normalization of over-indebtedness, and the fragmentation of public service systems can undermine citizens' trust in the welfare state, the legal system, and economic structures.
We invite multidisciplinary contributions that explore the intersections of debt, debt problems, economic agency, and trust at both individual and societal levels. Both empirical and theoretical perspectives are welcome. Our working group offers a forum for interdisciplinary discussion on the societal dimensions of indebtedness and debt problems, aiming to foster a broad dialogue on the subject.
FI
Työryhmän vetäjät:
Tuomo Laihiala, Helsingin yliopisto, tuomo.laihiala@helsinki.fi
Anna Sofia Salonen, Itä-Suomen yliopisto, anna.salonen@uef.fi
Työryhmän kuvaus:
Työryhmä kutsuu mukaan ruoka-avun nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevää tutkimusta Suomesta ja kansainvälisesti. Ruoka-avun vakiintuminen heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa olevien pärjäämistä tukevaksi järjestelmäksi heijastaa rakenteellisia ongelmia, kuten hyvinvointiyhteiskunnan puutteellista kantokykyä, ja paljastaa yhteiskunnallisia paradokseja, kuten ruoan ylijäämän ja puutteen samanaikaisuuden. Ruoka-apua tarvitsevien määrä kertoo eriarvoisuudesta ja ruokaturvan puutteesta.
Työryhmä liittyy akateemisen tutkimuksen tulevaisuuteen suuntautuvaan käänteeseen, jossa sosiaalipolitiikan tutkimus ei ainoastaan analysoi menneisyyttä tai nykyisyyttä, vaan suuntaa kriittisen katseen myös tulevaisuuteen. Kokoamalla yhteen ajankohtaista ruoka-apututkimusta avaamme samalla keskustelua siitä, miten tulevaisuuden sosiaalipolitiikan tutkimus voi ymmärtää yhteiskunnallista muutosta.
Ruoka-apu ilmaantui Suomeen tilapäisenä hätäapuna 1990-luvun laman jälkeen. 2000-luvulla ruoka-apu on muuttunut väliaikaisesta pysyväksi, institutionalisoiduksi avuksi, joka saa sekä suoraa että epäsuoraa tukea yhteiskunnan virallisilta instituutioilta. Samalla avun jakaminen on jätetty kansalaisjärjestöjen, seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Rakenteellisesti ruoka-apu on siis ambivalenttia: sen ytimessä ovat kolmannen sektorin toimijat, jotka osallistuvat ruoka-avun kautta hyvinvointiyhteiskunnan toimintaan, ja jotka voidaan ylijäämäruoan jakamisen kautta nähdä myös osana ruokasektoria ja hyväntekeväisyystaloutta.
Ruoka-apu herättää edelleen sosiaalipoliittisia kysymyksiä köyhyydestä, ylijäämästä, hyväntekeväisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Viime vuosina sodan, pandemian, energiakriisin, nousevien ruoan hintojen ja sosiaaliturvan leikkausten seuraukset ovat korostaneet ruoka-avun tarvetta. Samalla ajankohtaiset kehityskulut ovat alkaneet heikentää ylijäämäruokaan nojaavan ruoka-apujärjestelmän kapasiteettia. Paradoksaalisesti, kun elintarvikejärjestelmän toimijat parantavat hävikkiin liittyviä käytäntöjään, ylijäämäruokaa ei välttämättä riitä kaikille ruoka-apua tarvitseville. Viime vuosikymmenen aikana ruoka-apu on yleistynyt myös muissa Pohjoismaissa, nostaen esiin uusia kysymyksiä ruuan, eriarvoisuuden ja hyvinvointiyhteiskuntien tulevaisuudesta.
Kutsumme työryhmään esitelmiä, jotka tarkastelevat ruoka-apua ja sen mahdollisia tulevaisuuksia jakajien, saajien ja yhteiskunnallisten rakenteiden näkökulmista, sekä sosiaalipolitiikan ja elintarvikejärjestelmän viitekehyksistä. Toivotamme tervetulleiksi myös kansainväliset ja vertailevat näkökulmat, jotka sitovat suomalaisen ruoka-avun kehityksen osaksi globaaleja trendejä ja megatrendejä.
Työskentelykieli
suomi, englanti
EN
Chairs:
Tuomo Laihiala, University of Helsinki, tuomo.laihiala@helsinki.fi
Anna Sofia Salonen, University of Eastern Finland, anna.salonen@uef.fi
Description:
The working group invites studies on the current state and future of food assistance, both in Finland and internationally. The institutionalization of food assistance reflects structural problems, such as the insufficient resilience of the welfare state, and reveals societal paradoxes, such as the simultaneous existence of food surplus and scarcity. The growing number of people in need of food assistance highlights issues of inequality and food insecurity.
The working group aligns with the future-oriented turn in academic research, where the focus extends beyond analyzing the past and present to critically examining the future. By bringing together current research on food assistance, we also open a dialogue on how future social policy research can better understand societal change.
Food assistance emerged in Finland as a temporary emergency measure after the recession of the 1990s. In the 2000s, it evolved into a permanent, institutionalized form of aid, receiving both direct and indirect support from public institutions. At the same time, the responsibility for distributing aid has been left to non-governmental organizations, parishes, and religious communities. Structurally, food assistance is therefore ambivalent: at its core are third-sector actors who, through the distribution of surplus food, participate in the functioning of the welfare state and can also be seen as part of the food sector and the charity economy.
Food assistance continues to raise socially and politically relevant questions about poverty, surplus, charity, and justice. In recent years, the consequences of war, the pandemic, the energy crisis, rising food prices, and cuts to social security have increased the need for food assistance. At the same time, recent developments have begun to weaken the capacity of a food assistance system that relies on surplus food. Paradoxically, as food system actors improve their practices regarding food waste, there may not be enough surplus food available for all those in need. Over the past decade, food assistance has also become more common in other Nordic countries, raising new questions about food, inequality, and the future of welfare societies.
We invite presentations that explore food assistance and its possible futures from the perspectives of distributors, recipients, and societal structures, as well as within the frameworks of social policy and the food system. We also welcome international and comparative perspectives that situate the development of Finnish food assistance within broader global trends.
FI
Työryhmän vetäjät:
Maria Heiskanen, maria.heiskanen@thl.fi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kristiina Kuussaari, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Minna Kesänen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jenna Grundström, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työryhmän kuvaus:
Suomessa on tapahtumassa samanaikaisia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa päihde- ja riippuvuuspalveluihin ja niiden asiakkaisiin:
Muutosten ja leikkausten yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Kestääkö sosiaali- ja terveydenhuolto lisääntyvää päihde- ja riippuvuusongelmien kuormitusta? Miten yhteisvaikutukset näkyvät päihde- ja riippuvuusongelmia kokevien elämässä? Myös sote-uudistuksen ja mielenterveys- ja päihdepalvelujen lainsäädännön muutosten vaikutusten arviointi päihde- ja riippuvuuspalveluihin on kesken.
Toivomme työryhmään esityksiä päihde- ja riippuvuuspalveluista, näiden palvelujen asiakkaiden tai niitä tarvitsevien ihmisten tilanteista, palvelujen haasteista ja kehittämiskohteista sekä onnistumisista ja hyvistä käytännöistä.
Monimutkaisissa elämäntilanteissa tarvitaan sote-palvelujen yhteensovittamista ja yhteistyötä. Toivomme erityisesti esityksiä, joissa tarkastellaan palvelujärjestelmää ja sen vaikuttavuutta kokonaisuutena. Tervetulleita ovat eri vaiheissa olevat tutkimukset ja myös kansainväliset kokemukset.
EN
Chairs:
Maria Heiskanen, maria.heiskanen@thl.fi, Finnish Institute for Health and Welfare
Kristiina Kuussaari, Finnish Institute for Health and Welfare
Minna Kesänen, Finnish Institute for Health and Welfare
Jenna Grundström, Finnish Institute for Health and Welfare
Description:
Finland is currently undergoing several simultaneous changes that may significantly impact substance abuse and addiction services, as well as the individuals who rely on them:
The combined effects of these changes and cuts have not yet been thoroughly assessed. Can the social and healthcare system withstand the increasing burden of substance use and addiction-related issues? How will these combined impacts manifest in the lives of those experiencing such problems?
Furthermore, the evaluation of the effects of the health and social services reform, as well as the legislative changes concerning mental health and substance abuse services, remains incomplete.
We invite proposals for the working group that address substance use and addiction services, the situations of service users or those in need, challenges and areas for development within the services, as well as successful practices and examples of what works well.
In complex life situations, coordination and collaboration across health and social services are essential. We especially welcome presentations that examine the service system and its overall effectiveness. Research at various stages of progress, as well as international experiences, are also encouraged.
FI
Työryhmän vetäjät:
Paula Rautoja, Helsingin yliopisto, paula.rautoja@helsinki.fi
Veera Kankainen, Helsingin yliopisto
Riippuvuuksien, yhteiskunnallisen sääntelyn ja hallinnan tutkimuskeskus CEACG
Työryhmän kuvaus:
Työryhmä tarkastelee suomalaista addiktiopolitiikkaa, jossa tutkittu tieto ja kansainvälisten asiantuntijaorganisaatioiden suositukset jäävät yhä useammin puoluepoliittisten tavoitteiden jalkoihin. Meneillään oleva hallituskausi on osoittanut alkoholin, rahapelien ja nikotiinituotteiden sääntelyä koskevassa päätöksenteossa taloudellisten intressien korostumisen haittojen ehkäisyn ja kansanterveyden priorisoinnin sijaan. Eduskunta myös torppasi kansalaisaloitteen valvotuista huumeidenkäyttötiloista, vaikka huumekuolemat ovat olleet huolestuttavassa kasvussa jo pitkään.
Työryhmässä pohdimme, miten luottamus hyvinvointivaltion instituutioihin rakentuu ja murenee nykyisessä addiktiopolitiikassa. Kuka lopulta ottaa vastuun addiktioiden aiheuttamista yhteiskunnallisista haitoista ja kenen huoleksi riippuvuuksia kokevien kansalaisten hyvinvointi jää: valtion, yritysten, asiantuntijoiden, järjestöjen vai yksilöiden itsensä?
Työryhmä toivottaa tervetulleeksi kaikki alkoholia, huumausaineita, rahapelaamista, nikotiinituotteita tai muuta potentiaalisesti addiktioivaa kulutusta käsittelevät yhteiskuntatieteelliset tutkimukset. Esitys on mahdollista pitää suomeksi tai englanniksi.
EN
Chairs:
Paula Rautoja, University of Helsinki, paula.rautoja@helsinki.fi
Veera Kankainen, University of Helsinki
Centre for Research on Addiction, Control, and Governance CEACG
Description:
This working group explores the current Finnish addiction policies and their contradictions. Although evidence-based policymaking is emphasized in government programs, political will often overrides the recommendations of researchers and international public health agencies. In the regulation of alcohol, nicotine products, and gambling, the recent policies have emphasized economic interests over harm prevention and public health. Moreover, the Finnish parliament rejected the civic initiative for supervised drug consumption rooms despite the persistent increase in drug-related deaths.
This group examines how trust in the welfare state is built or eroded in current addiction policies. Who ultimately bears the costs of addiction-related harms in society and who is responsible for the welfare of the people experiencing harms: state, corporations, experts, civic organizations or the affected individuals themselves?
The working group welcomes scholarly presentations engaging with the socio-political dimensions of alcohol, drugs, gambling, nicotine products, or other potentially addictive forms of consumption (e.g., shopping, food, digital products, or online environments). Presentations may be delivered in either Finnish or English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Enna Toikka, Turun yliopisto, enna.toikka@utu.fi
Anne-Mari Jaakola, Turun yliopisto, anne-mari.jaakola@utu.fi
Eveliina Heino, Helsingin yliopisto, eveliina.heino@helsinki.fi
Tuuli Lamponen, Tampereen yliopisto, tuuli.lamponen@tuni.fi
Työryhmän kuvaus:
Luottamuksen roolin voi ajatella olevan erityisen tärkeää lasten, nuorten ja perheiden palveluissa, koska toimiva yhteistyösuhde voi ennaltaehkäistä myöhempien kehitysvaiheiden ongelmia. Luottamuksen tiedetään olevan yleisesti tärkeää onnistuneen yhteistyösuhteen muodostamisessa; toimivan ja luottamukseen perustuvan suhteen nähdään esimerkiksi tukevan muutostyötä. Myös moniammatillisten yhteistyösuhteiden toimivuus edellyttää usein luottamusta muiden ammattilaisten osaamiseen ja ammattitaitoon. Moniammatillisen yhteistyön toimivuus on kriittistä samasta syystä. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja sivistystoimen yhteiskunnallinen, lainsäädännöllinen ja organisaatiokohtainen konteksti vaikuttaa siihen, minkälainen vuorovaikutus on arjen työssä mahdollista. Luottamuksellisen yhteistyösuhteen luomista haastavat muun muassa kansalaisten laskusuuntainen luottamus sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä muuttuvat yhteistyön rakenteet hyvinvointialueilla. Instituutioiden legitimiteetti riippuu kansalaisten luottamuksesta näihin instituutioihin sekä niiden työntekijöihin.
Olemme kiinnostuneita luottamuksen roolista laajasti osana sosiaali- ja terveyspalveluja sekä sivistystoimen toimintaa. Määrittelemme luottamuksen odotukseksi siitä, että luotettu henkilö ei tarkoituksellisesti vahingoita luottajaa ja toimii hyväntahtoisesti luottajaa kohtaan. Luottajan näkökulmasta luottamus siis vähentää epävarmuudesta johtuvaa huolta ja vapauttaa resursseja yhteistyöhön ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yhteistyössä on samanaikaisesti myös riski luottamuksen menettämiseen. Tämän työryhmän näkökulma on luottamuksessa niin asiakassuhteissa kuin moniammatillisissa suhteissa eri konteksteissa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.
Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, jotka nostavat esille luottamusta eri tavoin ja eri osapuolten näkökulmista lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Toivomme niin teoreettisia, metodologisia kuin empiirisiä puheenvuoroja ja esityksiä. Kiinnostavia kysymyksiä ovat esimerkiksi: Mitä luottamus on lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluissa tai sivistystoimen työssä, miten sitä voidaan rakentaa ja mitä siitä seuraa? Millaiset tekijät haastavat luottamusta? Mitä hyviä käytäntöjä luottamuksen rakentamiseen on jo kehitetty? Entä miten luottamusta voidaan tutkia? Työryhmän tavoitteena on tarjota foorumi näistä kysymyksistä keskustelemiseksi.
EN
Chairs:
Enna Toikka, University of Turku, enna.toikka@utu.fi
Anne-Mari Jaakola, University of Turku, anne-mari.jaakola@utu.fi
Eveliina Heino, University of Helsinki, eveliina.heino@helsinki.fi
Tuuli Lamponen, Tampere University, tuuli.lamponen@tuni.fi
Description:
The role of trust can be considered particularly important in services for children, youth, and families, as a well-functioning collaborative relationship can help prevent problems in later stages of development. Trust is generally known to be essential in forming successful collaborative relationship; a functional and trust-based relationship is seen, for example, as supporting social change. The effectiveness of multi-professional collaboration also often requires trust in the competence and professionalism of other professionals. The functionality of multi-professional cooperation is critical for the same reason. At the same time, the societal, legislative, and organizational context of social and health care and educational services influences the kind of interaction that is possible in everyday work. The creation of a trust-based collaborative relationship is challenged by, among other things, the declining public trust in social and health care services and the changing structures of cooperation within wellbeing services counties. The legitimacy of institutions depends on citizens’ trust in these institutions and their employees.
We are broadly interested in the role of trust as part of social and health services as well as educational services. We define trust as the expectation that the trusted person will not intentionally harm the trustor and will act benevolently toward them. From the trustor’s perspective, trust reduces anxiety caused by uncertainty and frees up resources for collaboration and achieving shared goals. At the same time, collaboration also carries the risk of losing trust. This working group’s perspective on trust includes both client relationships and multi-professional relationships in various contexts within services for children, youth, and families.
We welcome presentations that highlight trust in various ways and from different stakeholders’ perspectives in services for children, youth, and families. We encourage theoretical, methodological, and empirical contributions. Interesting questions include: What is trust in the context of social and health services or educational work with children, youth, and families? How can it be built, and what are its outcomes? What factors challenge trust? What good practices have already been developed for building trust? And how can trust be studied? The aim of the working group is to provide a forum for discussing these questions.
FI
Työryhmän vetäjät:
Marja Lönnroth, Jyväskylän yliopisto, marja.k.lonnrotholin@jyu.fi
Ulla Halonen, Jyväskylän yliopisto
Työryhmän kuvaus:
Hoivavastuu siirtyy palvelujen ehtojen kiristyessä ja hoivan kattavuuden laskiessa yhä enemmän omaisille. Tämän lisäksi epävirallinen omaishoito lisääntyy vaativissakin hoivatilanteissa, kun hyvinvointialueet ovat kiristäneet myös sopimusomaishoidon tuen kriteereitä. Lisäksi iäkkäiden palveluntarpeessa olevien ihmisten asema lainsäädännössä on ristiriitainen ja epäselvä, kun subjektiivista oikeutta palveluihin ei ole olemassa. Miten nämä ja muut yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat iäkkäisiin ihmisiin, heidän läheisiinsä ja ihmisten luottamukseen palvelujärjestelmän kykyyn vastata avun ja tuen tarpeisiin?
Tässä työryhmässä tarkastelemme ikääntyneiden hoivan kysymyksiä laajasti palvelujärjestelmän, vanhuspalvelujen, omaishoidon ja omaisten tekemän epävirallisen auttamisen ja hoivan näkökulmista. Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi palvelujen ehtojen muuttumista, hoivasuhteiden dynamiikkaa sekä arjen kokemuksia muuttuvassa yhteiskuntapoliittisessa kontekstissa. Esityksissä voidaan käsitellä hoivaan perustavana elementtinä kuuluvaa luottamusta kuten esimerkiksi sitä, miten luottamusta rakennetaan ja vaalitaan yksilöiden, palveluiden ja yhteiskunnan kesken ja välillä sekä sitä, miten luottamus kytkeytyy autonomiaan ja osallisuuteen.
Työryhmään kutsutaan sekä empiirisiä että teoreettisia näkökulmia, jotka koskettavat iäkkäiden hoivaa. Ryhmässä voi esitellä valmiiden ja työnalla olevien tutkimusten lisäksi myös tutkimus- ja projektisuunnitelmia. Työryhmään voi laittaa ehdotuksia sekä suomeksi että englanniksi.
EN
Chairs:
Marja Lönnroth, University of Jyväskylä, marja.k.lonnrotholin@jyu.fi
Ulla Halonen, University of Jyväskylä
Description:
The responsibility of caring for older people has increasingly shifted to families and will continue to do so in the future. The care provided by families is increasingly done without formal care agreements, as the welfare service counties have tightened the criteria for informal care support. The position of older people in legislation is unclear, as there is no subjective right to services. How does this and other societal changes affect people and their trust in the service system's ability to meet the needs for help and support?
In this working group we focus on elderly care from a broad perspective including the care service system, services for older people, informal care, and care and assistance provided by families. We call for presentations that touch upon themes such as the changing prerequisites and conditions of care, the dynamics of care relationships, as well as everyday experiences of care in the changing sociopolitical context. The presentations can touch upon trust as the foundational element of care, for example how trust can be accomplished and maintained between individuals, services and society, as well as how trust is linked to autonomy and participation/inclusion.
We invite both empirical and theoretical perspectives that discuss the theme of care for older people. The presentations can be completed or ongoing research, as well as research and project plans. Suggestions for the working group can be made in both Finnish and English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Ilkka Pietilä, Helsingin yliopisto, ilkka.pietila@helsinki.fi
Tiina Valkendorff, Helsingin yliopisto, tiina.valkendorff@helsinki.fi
Työryhmän kuvaus:
Kansainväliset onnellisuusmittaukset ovat osoittaneet, että suomalaisten onnellisuuden taustalla on vankka luottamus yhteiskuntaan, sen instituutioihin sekä toisiin ihmisiin. Tässä työryhmässä käsitellään luottamusta, sen taustatekijöitä ja ilmenemisen muotoja eri ikäryhmien ja elämänkulun näkökulmasta. Luottamus ilmenee monin tavoin: teorioina, ajatuksina, kokemuksina, tunteina, suhteina ja erilaisina mitattavissa olevina ilmiöinä. Työryhmässä pohditaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Millaiset asiat ovat luottamuksen osalta keskeisiä lapsille, nuorille, työikäisille ja ikääntyneille? Millaista luottamusta eri ikäiset ja eri sukupolvet kokevat ja miten heidän luottamuksensa/suhteensa yhteiskuntaan, yhteisöihin, organisaatioihin ja ihmisiin muodostuu? Millaisia suhteita ja luottamusta eri ikäisten ja eri sukupolvien välillä ilmenee? Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka perustuvat sekä valmiisiin että tekeillä oleviin tutkimuksiin. Tervetulleita ovat niin laadulliset ja määrälliset kuin empiiriset ja teoreettisetkin tutkimukset.
EN
Chairs:
Ilkka Pietilä, University of Helsinki, ilkka.pietila@helsinki.fi
Tiina Valkendorff, University of Helsinki, tiina.valkendorff@helsinki.fi
Description:
International indicators and surveys of happiness have demonstrated that the well-being of Finnish people is underpinned by a strong sense of trust in society, its institutions, and in fellow citizens. This working group seeks to examine the concept of trust, its underlying determinants, and its various manifestations across different age groups and life stages. Trust is understood as a multifaceted phenomenon that can be expressed through theoretical frameworks, cognitive perceptions, lived experiences, emotional responses, interpersonal relationships, and empirically measurable indicators.
The group invites scholarly contributions that address, among others, the following questions: What dimensions of trust are particularly salient for children, adolescents, working-age adults, and older populations? How do individuals across age cohorts and generations perceive and construct trust in relation to society, communities, institutions, and other individuals? What forms of intergenerational trust and relational dynamics can be observed between different age groups? We welcome presentations based on both completed and ongoing research. Submissions may employ qualitative, quantitative, empirical, or theoretical approaches.
Työryhmä pidetään englanniksi. / This working group is held in English.
Chairs:
Federica Previtali, University of Helsinki, federica.previtali@helsinki.fi
Virpi Timonen, University of Helsinki
Tuuli Hirvilammi, Tampere University
Alisa Rannikko, Tampere University
Description:
In the context of accelerating ecological degradation, climate change, and widening social inequalities, the question of trust emerges as a central concern. Trust is the foundation upon which alliances are built between individuals, communities, institutions, and across generations. Currently, this trust between citizens and policymakers, as well as across generations, seems to be under increasing strain.
Environmental and intergenerational justice are inherently linked. Younger generations may feel disenfranchised and burdened by the ecological and social consequences of past decisions. Older generations may feel ambivalent about the environmental legacies they leave behind and their responsibility in contributing to solutions. While future generations are increasingly referenced in political discourse, their interests remain largely unrepresented in formal policy processes.
Public confidence in institutions’ ability to deliver policies that address environmental sustainability, social justice, and intergenerational equity is being challenged. This erosion of trust raises concerns about the capacity of current democratic systems and welfare mechanisms to meet both present and future generations’ needs and rights. The result is a prevailing sense of uncertainty, which can foster negative visions of the future.
This working group invites presentations that explore the role of social policy research in addressing intergenerational relations and ecological sustainability. Contributions might consider but are not limited to: the dynamics between individual, generational, and institutional agency and responsibility in environmental matters; orientations to the future in policymaking and planning; understandings and conceptions of intergenerational fairness; public support for transformative policy ideas; and negotiations between competing or aligning priorities in social and environmental policies.
We welcome both theoretical/conceptual analyses and empirical papers drawing on different methodologies and referring to a variety of contexts. The working language for this group is English.
Tämä työryhmä pidetään englanniksi. / This workshop is held in English.
Chairs:
Dr Patricia Kennedy, Lecturer in Social Policy, School of Applied Social Studies, University College Cork, Ireland. patricia.kennedy@ucc.ie
Doç. Dr./Associate Professor Atakan Durmaz, Department of Economics and Finances, Faculty of Political Sciences, Samsun University, Turkey. atakan.durmaz@samsun.edu.tr
Description:
Transnational families are defined as: ‘…families that live some or most of the time separated from each other yet hold together and create something that can be seen as a feeling of collective welfare and unity, namely familyhood, even across national borders’ (Bryceson and Vuorela 2002, 18). Such families can meet challenges when accessing health, education, accommodation and social services. It is important to develop evidence based social policies to ensure their rights and needs are met. Participatory research enables researchers and service users to co-create knowledge and this in turn both requires and develops trust. Participatory action research (PAR) has been defined as: ‘…an approach to research that prioritizes the value of experiential knowledge for tackling problems caused by unequal and harmful social systems, and for envisioning and implementing alternatives. PAR involves the participation and leadership of those people experiencing issues, who take action to produce emancipatory social change, through conducting systematic research to generate new knowledge (Cornish et al, 2023).
This workshop is facilitated by members of CA21143 - Transnational Family Dynamics in Europe (TraFaDy) which from 2022 -2026 is bringing together researchers and stakeholders from different disciplines and countries to address the need for transnational insights and to formulate policy and practice-oriented recommendations with an impact on international, national, sub-local and local practices, with the shared goal of deepening and broadening the scientific and policy understanding of TNF.
This workshop explores the meaning of trust for transnational families in the context of uncertainty, attitudes towards migrants, and the complexities associated with exercising rights when belonging to a family spread across two or more countries. Drawing on examples from a range of countries, it explores the huge potential of participatory research to facilitate dialogue, break down barriers, challenge and change perceptions/ misperceptions and distrust and effectively co-create knowledge to shape and influence social policies.
Bryceson, D. and U. Vuorela (2002), ‘Transnational families in the twenty first century’, in D. Bryceson and U. Vuorela (eds), The Transnational Family: New European Frontiers and Global Networks, New York: Berg, pp. 3–30
Cornish, F., Breton, N., Moreno-Tabarez, U. et al. Participatory action research. Nat Rev Methods Primers 3, 34 (2023). https://doi.org/10.1038/s43586-023-00214-1
FI
Työryhmän vetäjät:
Marja Lindberg, Åbo Akademi, marja.lindberg@abo.fi
Mikael Nygård, Åbo Akademi
Työryhmän kuvaus:
Pohjoismaat ovat tunnettuja paitsi korkeasta hyvinvoinnistaan myös siitä, että ne ottavat lasten hyvinvoinnin ja suojelun huomioon päätöksenteossa. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklassa korostetaan lapsen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa ja tämän perusteella on olennaista ottaa huomioon lasten osallistuminen päätöksentekoon. Kun keskustelemme kriisinhallinnasta ja lasten hyvinvointiin liittyvistä toimenpiteistä, on tärkeää ottaa huomioon lasten osallisuus. Tutkimukset osoittavat, että osallisuus antaa lapsille tunteen, että he ovat mukana ja sitoutuneita tehtyihin päätöksiin, mikä puolestaan vaikuttaa todennäköisesti heidän itsetuntoonsa. Lisäksi lasten mielipiteiden huomioon ottaminen voi edistää tehokkaampia interventioita.
Riskienhallintastrategiat puolestaan voidaan nähdä keinona, joilla viranomaiset ja politiikka voivat puuttua ongelmiin ja ehkäistä niitä. Euroopan sosiaalipolitiikassa voidaan tunnistaa neljä erilaista tapaa reagoida kriiseihin, kuten talouskriiseihin. Näitä ovat selviytyminen, sosiaalinen suojelu, säästötoimet ja hyvinvointivaltion rakenneuudistus. Selviytymisstrategiat ovat sopiva käsite ongelmanratkaisuun, jossa on useita vaikeita ongelmia tai tilanteissa, joissa aiemmat ongelmanratkaisut eivät välttämättä toimi, kuten Covid-19-pandemiassa. Tiedämme myös, että esimerkiksi säästötoimenpiteillä on yhteys kansalaisten luottamukseen yhteiskuntaa ja valtiota kohtaan.
Voidaan kysyä, miten viimevuosien aikaisessa kriisinhallinnassa, Covid-19-pandemian, Venäjän hyökkäyssodan ja esimerkiksi energiakriisin aikana pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa kriisinhallinnassa otettiin huomioon lapsen edut ja osallisuus. Pohjoismaissa esimerkiksi pandemian aikana toteutettiin merkittäviä uudistuksia, jotka vahvistivat ja täydensivät pandemian aiheuttamia taloudellisia haasteita, mutta eivät välttämättä suosineet kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä, kuten lapsia ja lapsiperheitä.
Löytyykö lasten ja nuorten auttamiseen tähtäävässä sosiaalipolitiikassa jotain tiettyjä malleja? Miten nämä toimenpiteet liittyivät lapsen oikeuksiin? Työryhmän tavoitteena on koota yhteen sekä sosiaalipolitiikan että muita aiheesta kiinnostuneita tutkijoita seuraamaan, vertailemaan ja analysoimaan Euroopan ja pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden erilaisia tapoja reagoida kriiseihin ja niiden seurauksiin keskittymällä erityisesti lapsiperheisiin suunnattuun sosiaalipolitiikkaan. Toivomme artikkeleita, jotka käsittelevät kriisienaikaisen sosiaalipolitiikan taustatekijöitä, malleja ja vaikutuksia. Erityisen tervetulleita ovat vertailevat artikkelit, mutta myös kansalliset tutkimukset huomioidaan. Esitykset voivat olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
EN
Chairs:
Marja Lindberg, Åbo Akademi University, marja.lindberg@abo.fi
Mikael Nygård, Åbo Akademi University
Description:
The Nordic countries are known not only for their high level of welfare, but also for taking children's welfare and protection into account in decision-making. Article 12 of the United Nations Convention on the Rights of the Child emphasizes the right of children to be heard in matters affecting them, and on this basis it is essential to take children's participation in decision-making into account. When discussing crisis management and measures related to children's well-being, it is important to take children's participation into account. Studies show that participation gives children a sense of involvement and commitment to the decisions made, which in turn is likely to affect their self-esteem. Furthermore, taking children's opinions into account can contribute to more effective interventions.
Risk management strategies, in turn, can be seen as a means for authorities and policymakers to address and prevent problems. European social policy identifies four different ways of responding to crises, such as economic crises. These are survival, social protection, austerity measures, and welfare state restructuring. Coping strategies are a suitable concept for problem solving where there are multiple difficult problems or in situations where previous problem-solving approaches may not work, such as in the COVID-19 pandemic. We also know that austerity measures, for example, are linked to citizens' trust in society and the state.
The question arises as to how the interests and participation of children were taken into account in crisis management in recent years, during the COVID-19 pandemic, Russia's war of aggression, and the energy crisis, for example, in Nordic and European crisis management. In the Nordic countries, for example, significant reforms were implemented during the pandemic that strengthened and complemented the economic challenges caused by the pandemic, but did not necessarily favor the most vulnerable groups, such as children and families with children.
Are there any specific models for social policy aimed at helping children and young people? How did these measures relate to children's rights? The aim of the working group is to bring together researchers from social policy and other fields to monitor, compare and analyze the different ways in which European and Nordic welfare states have responded to crises and their consequences, with a particular focus on social policy aimed at families with children. We welcome articles that address the background factors, models, and impacts of social policy in times of crisis. Comparative articles are particularly welcome, but national studies will also be considered. Submissions may be in Finnish, Swedish, or English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Johanna Närvi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, johanna.narvi@thl.fi
Johanna Lammi-Taskula, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työryhmän kuvaus:
Pohjoismaissa luottamus eri elämäntilanteissa kannattelevaan hyvinvointivaltion turvaverkkoon on turvannut edellytyksiä perheellistymiselle, työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksille pikkulapsivaiheessa sekä sukupuolten tasa-arvolle. Lapsiperheiden etuudet, perhevapaat ja varhaiskasvatus ovat osaltaan mahdollistaneet sen, että sekä naiset että miehet uskaltavat haaveilla ja saada lapsia ilman kohtuuttomia seurauksia omalle työuralle tai toimeentulolle. Myös työelämässä on kehitetty käytäntöjä, jotka helpottavat ansiotyön ja muun elämän yhteensovittamista.
2010-luvulta alkaen syntyvyys on kuitenkin laskenut pohjoismaissa, etenkin Suomessa. Perinteiset sosiaalipolitiikan keinot tai työelämän perheystävälliset käytännöt eivät enää yksinään riitä tukemaan nuorten aikuisten lapsitoiveita. Laskevan syntyvyyden taustalla näkyykin myös kulttuurisia tekijöitä, muutoksia arvoissa ja ihanteissa. Nuoret toivovat elämältä muita asioita kuin lapsiperhe-elämää, mutta myös nuorten luottamus tulevaisuuteen on koetuksella. Suuret kriisit kuten sodat, ilmastokriisi ja maailmantalouden heilahtelut mutta myös Suomessa heikennykset opiskelijoiden ja lapsiperheiden sosiaaliturvaan rapauttavat luottamusta hyvän elämän edellytyksiin.
Toisaalta samaan aikaan viime vuosina perhevapaajärjestelmää on uudistettu lähtökohtana lapsiperheiden hyvinvointi, varhaiskasvatuksen laatuun ja maksuttomuuteen on panostettu, työelämä on muuttunut työntekijän kannalta joustavammaksi, ja perheiden käytännöt ovat vähitellen muuttuneet yhä tasa-arvoisempaan suuntaan: pienten lasten äidit ovat yhä useammin ansiotyössä ja isät taas osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin. Suomi on edelleen yksi maailman parhaista paikoista saada lapsi, ja valtaosa vanhemmista kokee työn ja perheen yhteensovittamisen helpoksi.
Onko nuorilla aikuisilla, vanhemmuutta harkitsevilla tai lapsiperheiden vanhemmilla vielä syytä luottaa hyvinvointivaltion turvaverkkoihin ja mahdollisuuksiin rakentaa toivomansa laista arkea? Entä kohtuulliseen toimeentuloon ja sukupuolten tasa-arvoa tukevaan, syrjimättömään työelämään, jossa tuetaan työn ja muun elämän yhteensovittamista? Muuttuvatko vanhempien käytännöt tai ihanteet ja odotukset yhteiskunnan muuttuessa ja suurten kriisien aikana? Toivomme työryhmään sekä empiirisiä että teoreettisia papereita, joissa käsitellään työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Kiinnostus voi olla luottamuksessa tai sen vajeissa, mutta kaikenlaiset näkökulmat ovat lämpimästi tervetulleita. Ryhmässä voi esittää valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia. Työryhmäesityksen kielenä voi olla suomi, ruotsi tai englanti.
EN
Chairs:
Johanna Närvi, Finnish Institute for Health and Welfare, johanna.narvi@thl.fi
Johanna Lammi-Taskula, Finnish Institute for Health and Welfare
Description:
In the Nordic countries, trust in the welfare state’s safety net across different life situations has supported the conditions for starting a family, reconciling work and family life during early childhood, and promoting gender equality. Family benefits, parental leaves, and early childhood education have enabled both women and men to dream of and have children without facing excessive consequences for their careers or financial stability. The labor market has also developed practices that facilitate the reconciliation of paid work and other aspects of life.
Since the 2010s, however, fertility rates have declined in the Nordic countries, especially in Finland. Traditional social policy measures and family-friendly workplace practices are no longer sufficient to support young adults’ desires to have children. Cultural factors, shifting values, and changing ideals also play a role in the declining birth rate. Young people increasingly seek other forms of fulfillment beyond family life, and their trust in the future is being tested. Major crises—such as wars, the climate crisis, and global economic instability—as well as cuts to student and family benefits in Finland, are eroding trust in the conditions for a good life.
At the same time, recent years have seen a reform to the parental leave system aimed at improving family well-being, investments in the quality and affordability of early childhood education, and a shift toward more flexible working conditions. Family practices are gradually becoming more gender-equal: mothers of young children are increasingly in paid employment, and fathers are more involved in childcare and domestic work. Finland remains one of the best places in the world to have a child, and most parents find it relatively easy to balance work and family life.
Do young adults, prospective parents, or current parents still have reason to trust in the welfare state’s safety nets and in the possibility of building the kind of everyday life they hope for? What about trust in a fair income, a non-discriminatory labor market that supports gender equality, and the reconciliation of work and other aspects of life? How do parental practices, ideals, and expectations shift in times of societal change and major crises? We welcome both empirical and theoretical papers that address questions related to the reconciliation of work, family, and other aspects of life. Contributions may conceptually focus on trust or mistrust, but all perspectives are warmly welcomed. In addition to completed research, the session is open to presentations of research plans. Presentations may be given in Finnish, Swedish, or English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Simo Aho, Tampereen yliopisto, simo.aho@tuni.fi
Sanna Blomgren, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Peppi Saikku, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työryhmän kuvaus:
Ekosysteemin käsitettä on viime vuosina tuotu enenevässä määrin työllisyyttä edistävän toimijakentän tarkasteluun. Ekosysteemitarkastelu korostaa toiminnan eri tasoja sekä toimijoiden välisten suhteiden dynamiikkaa ja keskinäisriippuvuutta (Mars ym. 2012). Työllisyyden edistämisen ekosysteemiä voidaan lähestyä kokonaisuutena, johon kuuluvat valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden instituutiot, kolmannen sektorin toimijat ja työelämätoimijat: työnantajat ja yritykset. Toimijoiden tehtävät suhteessa työllisyyden edistämiseen vaihtelevat ja ekosysteemi rakentuu niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla.
Useat merkittävät kansalliset uudistukset vaikuttavat työllisyyden edistämisen toimijakenttään niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti: TE-palvelut ovat siirtyneet kuntien järjestämisvastuulle uusien työllisyysalueiden toteuttamiksi vuoden 2025 alusta ja hyvinvointialueiden rooli työttömien sotepalveluiden toteuttajana on vasta muotoutumassa. Palvelujärjestelmän lisäksi myös sosiaaliturvaa leikataan ja uudistetaan.
Muutoksessa oleva palvelu- ja etuusjärjestelmä haastaa luottamusta yhteiskuntaan ja järjestelmien toimivuuteen. Työllisyyden edistämisen kohderyhmänä korostuvat usein eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten pitkittyneesti työttömät, nuoret, maahanmuuttajat ja osatyökykyiset henkilöt. Tutkimusten mukaan juuri heikoimmassa asemassa olevat ryhmät luottavat muita vähemmän yhteiskunnan instituutioihin (OECD 2024, THL 2025) ja sosiaaliturvan ja palveluiden muutokset voivat heikentää luottamusta entisestään. Samalla muutokset haastavat ammattilaisten monialaista yhteistyötä työllisyyden ekosysteemissä. Toimiva monialainen yhteistyö edellyttää toimijoiden välistä luottamusta, mutta palvelujärjestelmän murros voi heikentää sitä toimijoiden vaihtuessa.
Tässä työryhmässä avaamme näkökulmia työllisyyden edistämisen ekosysteemiin sekä eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien että osaavan työvoiman tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta sekä käymme keskustelua siitä, millainen työllisyyden ekosysteemi nyt meneillään olevien uudistusten myötä on muotoutumassa.
Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa pohditaan, mikä on luottamuksen merkitys työllisyyden ekosysteemissä, ja miten käynnissä olevat muutokset vaikuttavat sen rakentumiseen ja ylläpitämiseen? Tervetulleita ovat myös esitykset, joissa käsitellään työllisyyttä edistävien hankkeiden ja toimien empiirisiä tuloksia tai aihepiiriin liittyviä teoreettisia avauksia. Myös kansainväliset vertailut ja suunnitteilla olevia tutkimuksia tarkastelevat esitykset ovat tervetulleita.
Työryhmä on jatkoa vuodesta 2022 vuorovuosin työelämän tutkimuspäivillä ja sosiaalipolitiikan päivillä pidetylle työryhmälle, mutta avoin kaikille.
EN
Chairs:
Simo Aho, Tampere University, simo.aho@tuni.fi
Sanna Blomgren, Finnish Institute for Health and Welfare
Peppi Saikku, Finnish Institute for Health and Welfare
Description:
In recent years, ecosystem has been a concept increasingly used to examine the field of actors promoting employment. An ecosystem analysis emphasizes the different levels of action and the dynamic relations and interdependences between actors (Mars et al. 2012). The ecosystem of employment promotion can be approached as a whole, which includes institutions of the state, municipalities and wellbeing services counties, as well as third sector actors and labour market actors: employers and companies. The tasks of actors in relation to employment promotion vary and the ecosystem is built at both national and regional levels.
Several significant national reforms affect the field of actors promoting employment both nationally and regionally: Provision of TE services has been transferred under municipal responsibility by the introduction of new employment areas from the beginning of 2025, and the role of wellbeing services counties as the implementer of social and health services for the unemployed is only just taking shape. In addition to the service system, social security is also being cut and reformed.
The changing service and benefit system challenges trust in society and the functionality of the systems. Among the target group for employment promotion many are in various vulnerable positions, such as the long-term unemployed, young people, immigrants and people with partial work capacity. According to research, it is precisely the groups in the weakest position that trust society's institutions less than others (OECD 2024, THL 2025), and changes in social security and services can weaken trust even further. At the same time, the changes challenge multidisciplinary cooperation between professionals in the employment ecosystem. Effective multidisciplinary cooperation requires trust between actors, but the transformation of the service system can weaken it when actors change.
In this working group, we will open perspectives on the employment promotion ecosystem from the perspectives of meeting the needs of both vulnerable groups and skilled workforce, and we will discuss what kind of employment ecosystem is taking shape as a result of the reforms currently underway.
The working group is looking for presentations that consider the importance of trust in the employment ecosystem, and how the ongoing changes affect its construction and maintenance? Presentations that discuss the empirical results of projects and actions that promote employment or theoretical insights related to the topic are also welcome. International comparisons and presentations examining planned studies are also welcome.
The working group is a continuation of the working group that has been arranged since 2022, but is open to everyone.
FI
Työryhmän vetäjät:
Elisabeth Wide, University of Helsinki (elisabeth.wide@helsinki.fi)
Mikko Jakonen, University of Eastern Finland (mikko.jakonen@uef.fi)
Satu Ojala, Tampere University (satu.ojala@tuni.fi)
Työryhmän kuvaus:
Työn järjestämisen tavoissa on tapahtunut 2000-luvulla merkittäviä globaaleja ja kansallisia muutoksia, kun työtä on joustavoitettu ja mukautettu vastaamaan pääoman kasautumisen uusia vaatimuksia. Nykykapitalismin muutokset näkyvät myös suomalaisessa hyvinvointivaltiossa ja sen perinteisesti kolmikantaan perustuneessa työmarkkinajärjestelmässä. Postfordistisen työn reformoidut rakenteet muistuttavat jo osin vuosisadan takaista työelämää, jolloin työ oli informaalia ja pirstaloitunutta. 2020-luvulla työmarkkinainstituutiomme onkin alkanut jälleen lievittämisen sijaan syventää työmarkkinoiden jakoja ja siten se tuottaa segmentoituneempaa työelämää kuin hyvinvointivaltion kukoistuskaudella. Työtä teetetään yhtäältä kokoaikaisessa, jatkuvassa palkkatyösuhteessa, johon sovelletaan työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, ja toisaalta prekaareissa eli väliaikaisissa ja epävarmoissa palkkatyön ja yrittäjyyden muodoissa, joissa työehtojen soveltaminen ei ole taattua, ansiokehitys jää heikoksi ja työn ja työttömyyden jaksot vuorottelevat. Työn prekarisaatio koskettaa erityisesti matalapalkkaisia ammatteja ja itsensä työllistäjiä mutta myös joitakin asiantuntijatehtäviä, joihin reformit ja tekoälyn kehitys vaikuttavat.
Työn joustavuutta ja pirstaleisuutta lisäävät viimeaikaiset sosiaaliturvan ja työlainsäädännön samoin kuin tulopoliittiset sekä työehtosopimista ja yleissitovuutta uhmaavat muutokset. Samaan aikaan erilaiset työn järjestelyyn liittyvät toimenpiteet, kuten kilpailutus, ulkoistaminen ja alihankinta, määrittävät tehostamisen merkittäväksi osaksi työmarkkinoita ja arjen työntekoa. Työtä voi myös teettää algoritmien välityksellä alustatyönä, mikä muodostaa uuden mittavan sääntelyn kysymyksen. Maahanmuuttolainsäädännön työperäinen oleskelulupa luo luokkasidonnaisia rajoituksia EU:n ulkopuolelta tuleville siirtolaistyöntekijöille sitoessaan heidät tietylle ammattialalle. Näihin työn teettämisen kysymyksiin liittyy epäselviä oikeustulkintoja, joiden ratkaisut vaikuttavat suoraan siihen, miten segmentoituneiksi työmarkkinamme kehittyvät. Kaikkiaan työn poliittisen talouden radikaalin uudelleenmuotoilun seuraukset näkyvät kasautuvasti erityisesti naisille, nuorille ja siirtolaistyöntekijöille, jotka useammin työllistyvät matalapalkkaisiin ja prekaareihin töihin.
Kutsumme työryhmään alustuksia, jotka pohtivat työn poliittista taloutta erilaisin laadullisin ja määrällisin tutkimusasetelmin. Uudessa tilanteessa kaikella työllä ei tule toimeen, jolloin työssäkäyvien köyhyys tulee osaksi suomalaista työelämää. Työelämän muutosten seuraukset ulottuvat myös laaja-alaisesti ihmisten arkeen ja hyvinvointivaltion toimintaan. Mikäli riittävää toimeentuloa tuottavan, työsuhteisen työn teettämistä tukevat institutionaaliset rakenteet murtuvat ja työmarkkinoiden segmentaation annetaan syventyä, myös sosiaalisen uusintamisen edellytykset ja asumisen järjestäminen muuttuvat. Lopulta muutoksessa ovat myös väestöryhmien väliset sosiaaliset suhteet, luottamus ja hyvinvointivaltion fiskaalinen perusta.
EN
Chairs:
Elisabeth Wide, University of Helsinki (elisabeth.wide@helsinki.fi)
Mikko Jakonen, University of Eastern Finland (mikko.jakonen@uef.fi)
Satu Ojala, Tampere University (satu.ojala@tuni.fi)
Description:
In the 21st century, significant global changes have occurred in the ways of organising work, as work has been made more flexible and adapted to meet the new demands of capital accumulation. The changes in contemporary capitalism are also evident in the Finnish welfare state and its traditionally tripartite-based labour market system. The reformed, post-Fordist structures of work partly resemble the labour market of a century ago, when work was informal and fragmented.
In the 2020s, labour market institution has again begun to deepen divisions within the
labour market rather than alleviate them, thereby creating a more segmented working life compared to the heyday of the welfare state. On one hand, work is conducted in full-time, continuous employment relationships where labour legislation and collective agreements are applied. On the other hand, there are precarious forms of temporary and uncertain wage labour and entrepreneurship, where the application of collective agreements is not guaranteed, income growth remains weak, and periods of employment and unemployment alternate. The precarisation of work particularly affects low-wage professions and self-employed individuals, but also some expert roles influenced by the development of artificial intelligence.
Recent changes in social security, labour legislation, income policies, and collective bargaining further increase the flexibility and fragmentation of work. Simultaneously, various measures related to work organisation, such as outsourcing, and subcontracting, define efficiency as a significant part of the labour market and everyday work practices. Work can also be conducted through algorithms as platform work, which poses new regulatory challenges. Immigration legislation related to work permits creates class-bound restrictions for migrant workers coming from outside the EU. These issues related to work organisation involve ambiguous legal interpretations, the resolutions of which directly affect how segmented our labour markets become. Overall, the consequences of the radical reshaping of the political economy of work are increasingly visible, particularly for women, young people, and migrant workers, who are more often employed in low-wage and precarious jobs.
We invite proposals that explore the political economy of work through various qualitative and quantitative research frameworks. In this new situation, not all work provides a sufficient livelihood, leading to in-work poverty becoming part of Finnish working life. The consequences of changes in working life also broadly affect people's daily lives and the functioning of the welfare state. If the institutional structures supporting employment that provides adequate income break down and labour market segmentation is allowed to deepen, the conditions for social reproduction and housing arrangements will also change. Ultimately, the social relationships between population groups, trust, and the fiscal foundation of the welfare state are in flux.
FI
Työryhmän vetäjät:
Laura Salonen, Työterveyslaitos, laura.salonen@ttl.fi
Aart-Jan Riekhoff, Eläketurvakeskus
Työryhmän kuvaus:
Työ ja työmarkkinat ovat muutoksen ristiaallokossa. Lisääntynyt työn epävarmuus ja epätyypilliset työsuhteet, uudet työn muodot – kuten alustatyö ja keikkatyö – sekä teknologiat, jotka vaativat uusia taitoja, ovat vain esimerkkejä viimeaikaisimmista ilmiöistä, jotka muokkaavat työelämää. Samanaikaisesti maailmanpoliittiset myllerrykset ja väestömuutos, kuten väestön ikääntyminen ja maahanmuutto, lisäävät työmarkkinoiden epävarmuutta. Näillä muutoksilla voi olla laajoja seurauksia paitsi työelämään ja työuriin, myös työntekijöiden (mielen)terveyteen, sosiaaliturvaan ja perheen perustamisaikeisiin.
Työelämän on sopeuduttava muuttuvaan ympäristöön ja työntekijöiden on sopeuduttava muuttuvaan työelämään. Muutokset kuitenkin vaikuttavat eri väestöryhmiin epätasaisesti. Tämä asettaa sosiaalipolitiikalle erityisiä haasteita innovatiivisten ratkaisujen kehittämiselle, muutosten tehokkaalle hallinnalle ja luottamuksen luomisesta toimivaan ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen työmarkkinaan.
Tässä työryhmässä tutkimme nykyisiä työelämän muutoksia ja haasteita, joita ne aiheuttavat yksilöille, työpaikoille ja yhteiskunnalle. Tarkastelemme myös, kuinka nämä muutokset vaikuttavat kasvavaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Keitä muutokset koskevat eniten ja mitä sosiaalipolitiikka – kuten työmarkkina-, koulutus-, terveys-, eläke- ja perhepolitiikka – voi tehdä taloudellisen hyvinvoinnin ja terveyden suojelemiseksi erityisesti kaikkein haavoittuvimmille ryhmille?
Kutsumme ryhmäämme esityksiä, jotka tutkivat ja analysoivat viimeaikaisia ja meneillään olevia muutoksia työelämässä ja työmarkkinoilla sekä niiden seurauksia ja niihin vaikuttavia sosiaalipoliittisia toimia. Toivotamme tervetulleeksi sekä teoreettisia että empiirisiä tutkimuksia eri aloilta. Esitykset voidaan pitää suomeksi tai englanniksi.
EN
Chairs:
Laura Salonen, Finnish Institute of Occupational Health, laura.salonen@ttl.fi
Aart-Jan Riekhoff, Finnish Centre for Pensions
Description:
Work and the labour market are in the crosswind of change. Increased job insecurity and non-standard employment relations, new forms of work – such as platform and gig work– and emerging new technologies with requirement for new skills, are just some of the currently driving trends that are reshaping working life. At the same time, global turmoil and demographic changes, such as population ageing and immigration, add to uncertainties in the labour market. These changes may have wide-reaching consequences not only for work and careers, but also, for example, for workers’ (mental) health, social security, and intentions to start a family.
Working life needs to adapt to a changing environment and employees need to adapt to a changing working life. However, changes affect different population groups unequally. Altogether, this poses particular challenges for social policy to design innovative solutions, to manage change effectively, and establish trust in a functional and socially just labour market.
In this session, we will explore the current changes in working life and the challenges it poses to individuals, workplaces and society. We will examine how these changes contribute to growing social inequalities. Who are the most affected and what can social policy - including labour market, education, health, pension, and family policies - do to protect the economic wellbeing and health especially of the most vulnerable groups?
We invite presentations that explore and analyse recent and ongoing changes in working lives and labour markets, as well as their consequences and the policies to address them. We welcome both theoretical and empirical studies across disciplinaries.
Presentations can be held in Finnish or in English.
FI
Työryhmän vetäjät:
Tutkimusprofessori Sakari Karvonen, sakari.karvonen@thl.fi
Johtava tutkija Laura Kestilä
THL, Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta SKY
Työryhmän kuvaus:
Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta yhteiskunnan kriisinkestävyys rakentuu laajalle yhteistyölle, jossa viranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja yksilöt toimivat yhdessä kriiseihin varautumisessa, niiden hallinnassa ja niistä toipumisessa. Viime vuosina on yhä paremmin ymmärretty, kuinka tärkeä rooli on väestön hyvinvoinnilla, yhteisöllisyydellä ja niitä tukevilla yhteiskunnallisilla rakenteilla osana tätä kokonaisuutta.
Tässä työryhmässä tarkastellaan erityisesti väestön henkistä kriisinkestävyyttä ja luottamusta kokonaisturvallisuuden kannalta keskeisinä tekijöinä.
Henkinen kriisinkestävyys tarkoittaa yksilöiden ja yhteisöjen kykyä kohdata, selvitä ja toipua erilaisista uhka- ja kriisitilanteista. Luottamus viranomaisiin, instituutioihin, mediaan ja kanssaihmisiin on olennainen osa tätä kriisinkestävyyttä, mutta myös sisäistä turvallisuutta. Luottamus luo perustan yhteiskunnan vakaudelle ja tehokkaalle kriisinhallinnalle.
Sosiaalipolitiikka tukee näitä tavoitteita esimerkiksi palvelu- ja etuusjärjestelmien sekä osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisen kautta. Näillä osa-alueilla on huomattava merkitys kokonaisturvallisuuden rakentamisessa ja ylläpitämisessä.
Työryhmään kutsutaan esityksiä, jotka voivat tarkastella esimerkiksi seuraavia teemoja:
Työryhmä on monitieteinen ja toivottaa tervetulleeksi sekä teoreettiset että empiiriset esitykset, jotka valottavat henkisen kriisinkestävyyden ja luottamuksen yhteyksiä kokonaisturvallisuuteen yhteiskunnallisena, järjestelmä- tai yhteisötason kysymyksenä.
EN
Chairs:
Research professor Sakari Karvonen, sakari.karvonen@thl.fi
Chief Researcher Laura Kestilä
Finnish Institute for Health and Welfare, Socially Sustainable Society
Description:
From the perspective of comprehensive security, the crisis resilience of society is built on extensive cooperation in which the authorities, civil society and individuals work together to prepare for crises, manage them and recover from them. In recent years, there has been a growing understanding of the importance of the population's well-being, sense of community and the social structures that support them as part of this whole.
This working group examines in particular the population's mental resilience to crises and trust as key factors in terms of comprehensive security.
Mental crisis resilience refers to the ability of individuals and communities to face, survive and recover from various threat and crisis situations. Trust in authorities, institutions, the media and fellow human beings is an essential part of this crisis resilience, but also of internal security. Trust lays the foundation for the stability of society and effective crisis management.
Social policy supports these goals through, for example, service and benefit systems and the promotion of inclusion and justice. These areas are of considerable importance in building and maintaining comprehensive security.
Presentations are invited to the working group, which can look at themes such as:
The working group is multidisciplinary and welcomes both theoretical and empirical presentations that shed light on the links between mental crisis resilience and trust and comprehensive security as a societal, systemic or community-level issue.
FI
Työryhmän vetäjät:
Marita Husso, TAU, marita.husso@tuni.fi
Johanna Hietamäki, THL
Anniina Kaittila, UTU
Leo Nyqvist, UTU
Työryhmän kuvaus:
Väkivalta demokratian haasteena ja luottamuksen kyseenalaistajana on noussut näkyväksi keskustelunaiheeksi sotien, ympäristöongelmien ja globaalien poliittisten muutosten myötä. Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset velvoittavat väkivaltaan puuttumiseen myös lähisuhteissa, arjessa ja instituutioissa. Tästä huolimatta väkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa esimerkiksi palvelujärjestelmissä on edelleen merkittäviä haasteita. Myös sote-uudistus on lisännyt huolta väkivallan ja hoivan laiminlyöntien katveeseen jäämisestä sekä luottamuksen murenemisesta palvelujärjestelmään ja avun saamiseen.
Työryhmässä pohdimme, miten 2020-luvulla jäsennetään väkivaltaa yhteiskuntapoliittisena ja
-teoreettisena kysymyksenä. Miten eri väkivallan muotoja käsitteellistetään ja määritellään, ja miten esimerkiksi digitalisaation, luottamuksen ja kestävän hyvinvoinnin näkökulmia on hyödynnetty väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa? Miten väkivallan eri muotojen yhteyksiä on mahdollista tunnistaa ja millaisia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä luottamuksen vahvistaminen ja väkivallan vastainen työ edellyttää? Työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa käsitellään väkivallan eri muotoja ja niiden tutkimisen tapoja sekä väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia arjessa, instituutioissa ja ideologioissa. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.
EN
Chairs:
Marita Husso, TAU, marita.husso@tuni.fi
Johanna Hietamäki, THL
Anniina Kaittila, UTU
Leo Nyqvist, UTU
Description:
In the wake of wars, environmental problems and global political changes, violence has become a prominent topic of debate, challenging democracy and trust. Legislation and international treaties impose obligations to address violence in intimate relationships, everyday life and institutions. Nevertheless, significant challenges remain in identifying and addressing violence, particularly within service systems. Reform of the social welfare system has also raised concerns about violence and neglect going unreported, and about the erosion of trust in the system, the welfare state, and access to help.
In the working group, we are considering how to address violence as a socio-political and theoretical issue in the 2020s. How are different forms of violence conceptualised and defined, and how have perspectives such as digitalisation, trust, and sustainable well-being been incorporated into studies on violence? How can we identify and explore the links between different forms of violence? What measures are needed to strengthen trust and combat violence? The working group invites contributions on the various types of violence, how they are studied, and the challenges and opportunities of addressing violence in everyday life, institutions, and ideologies. We welcome presentations that discuss theoretical, methodological and empirical issues.
FI
Työryhmän vetäjät:
Visa Rantanen, LUT University, visa.rantanen@lut.fi
Marta Choroszewicz, University of Eastern Finland, marta.choroszewicz@uef.fi
Zhen Im, LUT University, zhen.im@lut.fi
Työryhmän kuvaus:
Generatiiviset tekoälyteknologiat pystyvät augmentoimaan ja jopa automatisoimaan työtehtäviä ennennäkemättömällä tavalla jopa sellaisissa ammateissa, joissa automatisaation uhka on aiemmin nähty olemattomaksi. Generatiiviset tekoälyt muokkaavat työelämää ja taitojen kysyntää työmarkkinoilla. Organisaatiot navigoivat tekoälykokeiluja ja joutuvat kohtaamaan muutoksen hallinnan dilemmoja ja tekoälyassistenttien käytön oikeudellisia ja eettisiä reunaehtoja. Julkisten hyvinvointipalvelujen ja esimerkiksi koulutuslaitosten sisällä joudutaan miettimään, miten tekoälyä voidaan tai tulisi käyttää, missä määrin tekoälyn avulla tuotettuihin ratkaisuihin voidaan luottaa ja kuka kantaa tekoälyvälitteisistä ratkaisuista vastuun. Näin ollen generatiivisiin tekoälyihin voi liittyä yhteiskuntapoliittisia haasteita. Voi olla, että seisomme generatiivisien tekoälyjen tuoman kiihtyvän muutoksen suhteen vasta jyrkänteen reunalla, mutta toisaalta näiden muutosten konkreettisia seurauksia ei vielä tarkkaan tunneta, eikä myöskään sitä, että miten tekoälyn tuoma muutos vaikuttaa yhteiskunnallisiin eriarvoisuuksiin ja minkälaisia keskinäisriippuvuuksia sillä on muihin rakenteellisiin muutoksiin, kuten vihreään siirtymään tai väestön ikääntymiseen. On siis järkevää tarkastella ihmisten kokemuksia, ajatuksia ja tulevaisuuskuvia suhteessa tähän aluillaan olevaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Tämä työryhmä kutsuu ehdotuksia esitelmistä, joissa tarkastellaan esimerkiksi, miten ihmiset, organisaatiot ja julkiset palvelut navigoivat generatiivisten tekoälyjen tuomia muutoksia, miten tekoälyä koskevat käsitykset vaikuttavat luottamukseen työelämää ja/tai sosioekonomista turvaa kohtaan tai toisaalta, missä määrin työ- ja elämäntapoja muovaavat generatiiviset tekoälyt itsessään koetaan luotettavina työvälineinä. Kutsumme abstrakteja laadullisista, määrällisistä ja käsitteellisistä tutkimuksista liittyen siis (mutta ei välttämättä rajoittuen) aiheisiin kuten:
EN
Chairs:
Visa Rantanen, LUT University, visa.rantanen@lut.fi
Marta Choroszewicz, University of Eastern Finland, marta.choroszewicz@uef.fi
Zhen Im, LUT University, zhen.im@lut.fi
Description:
Generative AIs hold unprecedented potential in augmenting or even automating work tasks, including in jobs traditionally unaffected by automation. Generative AIs are changing how jobs are done and what kind of skills are being sought. Organizations navigate change management and legislative landscape as they experiment with and integrate AI assistants. Welfare services and educational institutions may face complex dilemmas in how AI can or should be used and to what extend outputs created by AI can be trusted or who carries responsibility for them. Generative AIs may pose challenges for social policy. We may be standing on the precipice of accelerated change from generative AIs but so far, not a lot is known about the consequences of this change and how it interacts with existing social cleavages and with other major societal transformations, like the green transition or population ageing. It makes sense to look at how people imagine, think of and experience emerging trajectories. This working group welcomes proposals exploring how people, organizations and public services navigate changes posed by generative AIs, how perceptions about AI affect people’s sense of trust in relation to working life and socioeconomic security, and in turn, to what extend generative AIs are trusted as tools for remaking previous ways of working and living. We invite abstracts on qualitative, quantitative and conceptual studies on topics including, but not limited to:
FI
Työryhmän vetäjät:
Sandra Mäkinen, SoPop, sandra.makinen@tuni.fi
Hanna Ikonen, Stigma ry, hanna.e.ikonen@helsinki.fi
Työryhmän kuvaus:
Opiskelijatyöryhmä toteutetaan opinnäytetyöpajana, jossa sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan opiskelijat esittelevät omia kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmiaan muille opiskelijoille. Työpajassa käsitellään muutama opinnäytetyö, jotka voivat olla missä vain vaiheessa. Työpajatyöskentelyyn liittyy oman opinnäytetyön esittely sekä siihen liittyvä keskustelu. Työryhmässä on mahdollisuus jakaa ajatuksia esimerkiksi opinnäytetyöprosessista, työn aiheuttamista haasteista, mutta myös oivalluksista. Sen tarkoitus on tarjota opiskelijoille mahdollisuus vertaistukeen ja keskusteluun opinnäyteprosessin eri vaiheissa.
Työryhmässä käsitellään sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaan liittyviä opinnäytetöitä, mutta niiden teemaa ei ole rajoitettu. Sen rakenne pitää sisällään opinnäytetöiden esittelyn, mutta sen keskustelullisen ja vertaistuellisen luonteen vuoksi työryhmä on tarkoitus pitää suhteellisen vapaamuotoisena. Tilaisuuden tarkoitus on myös tarjota opiskelijoille verkostoitumisen mahdollisuus.
EN
Chairs:
Sandra Mäkinen, SoPop, sandra.makinen@tuni.fi
Hanna Ikonen, Stigma ry, hanna.e.ikonen@helsinki.fi
Description:
The student working group is implemented as a thesis workshop, where social policy students present their own bachelor's and master's theses to other students. The workshop will discuss a few theses, which can be at any stage. It involves presenting one's own thesis and discussing it. There is opportunity, for example, to share thoughts about the thesis process and the challenges caused by the work, but also share insights. The purpose of the working group is to offer students the opportunity for peer support and discussion at different stages of the thesis process.
The working group discusses theses related to social policy, but their themes are not limited. The structure of the working group includes the presentation of theses, but due to its conversational and peer-support nature, we consider the event to be relatively free-form. The purpose of the event is also to provide students an opportunity to network.