FT, KM Maija Gellin on suomalaisen varhaiskasvatus- ja opetuskentän sovittelua edistävän VERSO-ohjelman johtaja. Hän on ollut keskeinen menetelmän kehittäjä ja kouluttaja yli 20 vuoden ajan. Hänen väitöskirjansa Restoratiivinen lähestymistapa ja sovittelu peruskoulukontekstissa. Kohti eheyttävä kohtaamisen toimintakulttuuria hyväksyttiin 2019. Gellin on Suomen Sovittelufoorumin (SSF) hallituksen jäsen ja hän on osallistunut mm. pohjoismaiseen sovittelun tutkimusryhmään, joka julkaisi vuonna 2018 teoksen Nordic Mediation Research (Springer).

Restoratiivisen lähestymistavan näkökulmasta anteeksiantoa ei pidetä automaationa vaan prosessina, joka voi käynnistyä restoratiivisessa sovittelussa. Restoratiivisessa lähestymistavassa tärkeintä ei ole löytää yhtä totuutta vaan saada eri näkökulmat esiin, jotta yhteisen reflektion kautta syntyy ymmärrys tapahtumista. Eri osapuolten rohkaistuessa sanoittamaan omat näkemyksensä ja tarpeensa, tulevat yksityiskohdatkin huomioiduksi ja osapuolet kuulluksi, mikä on konfliktin osapuolten eheytymisen kannalta välttämätöntä.

Ulkoministeri Pekka Haavisto valittiin ensimmäisen kerran kansanedustaksi vuonna 1983 ja hän on toiminut ympäristö- ja kehitysministerinä vuosina 1995-1999 ja 2013-2014. Hän myös toimi usean vuoden ajan Helsingin kaupunginvaltuustossa ja oli presidenttiehdokkaana vuosina 2012 ja 2018.

Haavistolla on laajaa ulkopoliittista kokemusta. Hän on toiminut YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n sotien ympäristövaikutusten selvitystyön puheenjohtajana Balkanilla, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Sudanissa. Tämän lisäksi Haavisto toimi Euroopan Unionin erityisedustajana Sudanissa, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa sekä ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä.

Lisäksi Haavisto on toiminut useissa luottamustehtävissä eri toimialoilla, kuten European Institute of Peace -organisaation hallituksen puheenjohtajana vuosina 2016–2019, Setlementtiliiton hallituksen puheenjohtajana 2014–2019 ja WWF:n hallintoneuvoston puheenjohtajana 2011–2013.

[Valokuvaaja: Laura Kotila/Valtioneuvoston kanslia]

Kaisa Huhtela työskentelee humanitaarisen työn ohjelmapäällikkönä lastenoikeusjärjestö Plan International Suomessa. Hän on työskennellyt, opiskellut ja asunut yli kymmenen vuotta itäisessä, eteläisessä ja pohjoisessa Afrikassa. Urallaan Huhtela on keskittynyt erityisesti koulutukseen kriiseissä, gender-kysymyksiin ja yhteisöjen resilienssin vahvistamiseen.

Hän puhuu Helena Ranta Forumissa tyttöjen asemasta ja erityisesti haasteista, jotka liittyvät perheiden ja yhteisöjen anteeksiantoon tapauksissa, joissa tytöt ovat palanneet yhteisöihinsä oltuaan siepattuina äärijärjestöihin. 

Toimitusjohtaja Gunvor Kronmanilla on pitkä kokemus johtamisesta ja kansainvälisistä tehtävistä. Yli 20 vuoden ajan hän on työskennellyt keskeisissä tehtävissä kansallisesti ja kansainvälisesti niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannella sektorillakin. Hän on toiminut Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen toimitusjohtajana vuodesta 2003 lähtien.

Gunvor Kronman on myös aktiivinen Kalevala Korun ja Konstsamfundetin hallituksen puheenjohtaja, Crisis Management Initiativen (CMI) ja Plan Internationalin varapuheenjohtaja sekä mm. RAND:in hallituksen jäsen. Johtajuus, strateginen suunnittelu, mentorointi ja alojen väliset verkostot ovat muutamia Gunvor Kronmanin erityisalueita. Hänelle on myös myönnetty useita kunniamainintoja Suomen ja Ruotsin välisten yhteyksien edistämisestä. Gunvor Kronman on filosofian maisteri Helsingin yliopistosta ja Eisenhower Fellow.

Petra Laiti on saamelainen aktivisti ja poliittinen vaikuttaja, joka on tullut tunnetuksi saamelaisasioiden peräänkuuluttajana. Laiti on kirjoittanut niin blogia kuin kolumnia saamelaisten äänen tärkeydestä, kulttuurisesta vuoropuhelusta sekä vähemmistöjen asemasta Suomessa. Laiti on toiminut mm. Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton varapuheenjohtajana. Järjestöuransa jälkeen Laiti on siirtynyt työskentelemään sisäministeri Maria Ohisalon poliittisena avustajana.

FT Satu Lidman on rikosoikeuden historian dosentti ja tietokirjailija. Tutkimuksessaan hän tarkastelee kipeitä aiheita, kuten häpeää ja väkivaltaa sekä niiden pitkää historiaa. Taakkasiirtymän käsite auttaa tiedostamaan väkivallan ylisukupolvisuutta niin kansallisella ja yhteiskunnallisella kuin yksilöllisellä tasolla. Puheenvuorossaan Lidman pohtii erityisesti sitä, miten syvälle kulttuuriin juurtuneet sukupuolittuneet oletukset tuottavat, ylläpitävät ja piilottavat haitallisia asenteita ja rakenteita. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen käsitteleminen on edellytys ajankohtaisten haasteiden yhä monipuolisemmalle ymmärtämiselle ja niihin puuttumiselle.

Toimin historiallis-yhteiskunnallisen kasvatuksen apulaisprofessorina Turun yliopistossa. Opetus- ja tutkimusalueitani ovat varsinkin historian ja yhteiskunnallisten aineiden opetus ja oppiminen, historian julkinen käyttö sekä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus.

Olen ollut kiinnostunut historiallisista hyvityksistä ja toimittanut aiheesta teoksen Voiko historiaa hyvittää? Historiallisten vääryyksien korjaaminen ja anteeksiantaminen (2012). Nuorten käsitykset historiallisten anteeksipyyntöjen mahdollisuudesta, motiiveista ja vaikutuksista ovat kiinnostaneet minua, koska ne avaavat näkymiä siihen, mitä nuoret ajattelevat vastuusta ja syyllisyyden, surun ja kaunan ylisukupolvisesta jatkuvuudesta sekä historian taakkojen käsittelyn keinoista ja rajoista.

VTT Kaari Mattila työskentelee Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä. Hän on toiminut ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta 25 vuoden ajan eri rooleissa: kansalaisjärjestöissä, ulkoministeriössä ja yliopistolla. Kaari on kansainvälisen FIDH:n (International Federation for Human Rights) johtokunnan jäsen ja Suomessa mm. eduskunnan ihmisoikeuskeskuksen valtuuskunnan jäsen.

Kaarin mielestä vähemmistöihin, alkuperäiskansoihin ja esim. lapsiin kohdistuneet historian vääryydet on käsiteltävä niin oikeudenmukaisuuden kuin taakkasiirtymien katkaisemisen takia. Aiempien vääryyksien nivoutuminen nykypäivän ihmisoikeusongelmiin on tärkeää tunnistaa, ja kertoa näistä esim. kouluopetuksessa. Ihmisoikeusliitto on ollut aloitteellinen Suomessa historian vääryyksien tutkimisen käynnistämiseksi. Kaari on mukana Kuurojen Liiton työryhmässä, joka osallistuu ja vaikuttaa kuuroihin ja viittomakielisiin kohdistuneiden vääryyksien selvittämisprosessiin. Valtioiden ja esim. vähemmistöjen tai alkuperäiskansojen välinen valtaepäsymmetria on oleellista huomioida vääryyksien ja totuuksien selvittämisessä. Ennen mahdollista sovintoa on tiedettävä, mitä kaikkea on tapahtunut ja miksi. Niillä, joihin vääryydet ovat kohdistuneet, on tärkeää olla keskeinen rooli totuus- ja sovintoprosesseissa.

Toimin Suomen ev.lut. kirkon arkkipiispana vuosina 2010-2018, Turun arkkihiippakunnan piispana vuosina 2006-2010 ja sitä ennen muissa kirkollisissa tehtävissä. Luottamustehtävänä toimin tällä hetkellä myös SOSTE – Suomen sosiaali- ja terveys ry:ssä.

Työssäni olen kohdannut sekä henkilökohtaisten että kollektiivisten taakkojen ja vaikenemisen monenlaisia painoja. Viime vuosina olen osallistunut vuoden 1918 sisällissodan perinnön sekä turvapaikanhakijoiden ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelun käsittelyyn niin kirkossa kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Varsinaisen työurani jälkeen olen toiminut mm. eri ministeriöiden asettaman vihapuheen vastaisia toimia kartoittavan työryhmän puheenjohtajana.

Rauno Merisaari toimii ulkoministeriössä ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläänä. Hänen tehtäväkuvaansa kuuluu muun muassa vastata valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon valmisteluista, edustaa Suomea tietyissä kansainvälisissä ihmisoikeus- ja demokratiajärjestöissä sekä kokouksissa, sekä edistää ihmisoikeusdiplomatiaa Suomessa ja kansainvälisesti. Temaattisesti ihmisoikeussuulähettilään toiminnassa painottuvat sanan- ja mediavapauteen liittyvät kysymykset, ihmisoikeuksien toteutuminen sähköisissä tietoverkoissa sekä romanien oikeudet. Merisaarella on pitkä työura kansainväliseen toimintaan ja tiedotukseen liittyvissä asioissa ulkoministeriössä ja sen ulkopuolella. Aiemmin hän on muun muassa toiminut kehitysyhteistyöministerin kabinetin johdossa sekä Suomen YK-liiton pääsihteerinä.

Lähes 50 v. psykiatrina, psykoterapeuttina, psykoanalyytikkona ja kouluttajana toimiessani olen havainnut, että jokaisella potilaalla ilmenee pitkässä analyyttisessa hoidossa pienempiä tai suurempia edellisiltä sukupolvilta peräisin olevia tiedostamattomia tai tietoisia taakkasiirtymiä. Olen perehtynyt erityisesti psyykkisten traumojen syntyyn ja niiden hoitamiseen ja sekä julkaissut, että kouluttanut tätä aihetta.
 
Esityksessäni käsittelen tiivistetysti mitä taakkasiirtymällä tarkoitetaan, miten taakka syntyy ja kuinka se siirtyy tai siirretään seuraavalle sukupolvelle. Kuvaan pääpirteittäin myös taakkasiirtymästä kärsivän potilaan hoitoperiaatetta siltä osin kuin se selventää taakkasiirtymän käsitettä.

Johanna Sumuvuori toimii ulkoministeriössä poliittisena valtiosihteerinä, toimien ulkoministerin apuna poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä sekä ministerin sijaistaminen erilaisissa kansainvälisissä kokouksissa. Sumuvuoren tehtäviin kuuluu myös sidosryhmäsuhteet, Suomen Afrikka-strategiaprosessin vetäminen sekä parlamentaarisen kriisinhallintakomitean työn johtaminen. Sumuvuori on aiemmin toiminut mm. kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna, kansalaisjärjestöjen johtotehtävissä sekä erilaisissa luottamustehtävissä. Ennen nimitystään poliittiseksi valtiosihteeriksi hän työskenteli lehdistöneuvoksena Suomen suurlähetystössä Lontoossa ja yhteiskuntaohjelman päällikkönä Suomen Lontoon-instituutissa. Koulutukseltaan Sumuvuori on valtiotieteiden maisteri ja Master of Arts.

Olen Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksessa toimivan Sotatraumatisoituneiden kuntoutus- hankkeen projektipäällikkö. Aloitin työskentelyn Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa sosiaalityöntekijänä sekä psykoterapeuttina vuonna 2016. 

Terapiassa pyrimme löytämään lähestymistapoja sellaisen luottamuksellisen suhteen luomiseen, jossa kidutetun ja vaikeasti traumatisoituneen ihmisen on mahdollista sietää menneisyyden taakkaansa, mutta myös kyetä elämään nykyhetkessä ja saamaan omia voimavaroja käyttöönsä. Terapeutti asettuu tarvittaessa kiinnekohdaksi ihmiselle, joka tarvitsee sitä toipumisensa prosessin mahdollistamiseen. Kidutetun ihmisen hoidossa toivon merkitys on suuri, ja sen on mahdollista syntyä kannattelun, läsnäolon ja luottamuksen kautta. 

Professori Erkki Vuori hoiti vuosina 1981-1991 useita pitkiä jaksoja virkaa tekevänä oikeuskemian apulaisprofessorin virkaa, johon virkaan sai nimityksen 1991. Tehtävä muutettiin professorin viraksi 1998, josta pääsi täysin palvelleena eläkkeelle 2011. Vuosina 2004-2011 professori Vuori toimi Oikeuslääketieteen laitoksen johtajana.

Hän osallistui aktiivisesti ylioppilaspolitiikkaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja kahdessa hallituksessa. Professori Vuori on ollut aktiivinen eri vapaissa kansalaisjärjestöissä ja toimi mm. 10 vuotta Suomen Voimisteluliiton (SVL) puheenjohtajana.

Professori Vuoren kirjallinen tuotanto käsittää yli 200 tieteellistä alkuperäisjulkaisua ja katsausta. Tutkimuksen kohteena ovat olleet myrkytykset ja niiden toteaminen sekä ympäristötoksikologia ja äidinmaito.  Professori Vuori on EU-rekisteröity toksikologi. Hän on edelleen aktiivisesti mukana työelämässä toimimalla oikeustoksikologian asiantuntijatehtävissä ja osallistumalla alansa opetus- ja tutkimustyöhön.