Mikä motivoi hakeutumaan kasvatustieteen opintoihin?
Mua kiinnosti yleisesti oppiminen, ihmiset, kasvu ja kehitys. Etsin tietoa netistä eri koulutusmahdollisuuksista ja sitten tuli tämä yleinen ja aikuiskasvatustiede vastaan, ja mikä siinä sai mut kiinnostumaan, oli monipuoliset eri näkökulmat ihmisten, organisaatioiden ja yhteiskunnan kehittymiseen liittyen ja tutkinnon muokkaamismahdollisuudet.
Millaisia muistoja sinulle tulee mieleen opiskeluajoilta?
Tulee mieleen kaikki ystävyyssuhteet, joita pääsi luomaan silloin opintojen aikana – ne on semmoisia, jotka kantaa edelleen arjessa, mistä saa inspiraatiota omaan elämään, työhön, uraan ja muihin juttuihin.
Miten ylläpidät motivaatiota työelämässä?
Ensinnäkin työarjessa sillä, että huolehdin itsestäni, sillä se edistää sitä, että jaksan innostua asioista. Toisena se, että etsiydyn sellaisten ihmisten pariin, jotka inspiroivat mua ja joilla on tietoa ja jotka haluavat myös jakaa sitä.
Millaisilla asioilla on ollut merkitystä työhistoriasi muotoutumisessa?
Tutkintomme hyvä ja huono puoli on, että kasvatustieteilijöinä meillä on mahdollisuus muokata tutkintoa paljon, omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, mutta se vaatii myös tosi paljon reflektointia ja pohtimista opintojen aikana. Se on myös sellainen kysymys, jonka parissa moni kamppailee, että tästä ei valmistu mihinkään ammattiin. Identiteettityötä on tehtävä aika paljon opintojen aikana ja sitä on tullut tehtyä.
Olen lähtenyt opintojen alussa liikkeelle siten että hain inspiraatiota siitä, mitä muut tekee ja mitä tällä tutkinnolla voi tehdä, missä ihmiset yleensä on töissä. Olen hakenut eri paikkoihin ja testannut sitä. Mulla on tosi monipuolinen työtausta: oon tehnyt töitä rekrytointien parissa, ollut töissä järjestöpuolella, yrityksissä ja tällä hetkellä taas yliopistolla. Kokemusta on siis sekä pienemmistä organisaatioista että isommista, järjestöistä ja yrityksistä. Tällä hetkellä koen olevani tosi hyvässä paikassa työurallani ja viihdyn opintokoordinaattorina Aalto-yliopistolla tosi hyvin.
Millaisia taitoja tai osaamista pidät työsi kannalta tärkeänä?
Tärkeää on etenkin kyky muokata tietoa helposti ymmärrettävään muotoon, kirjoittamistaidot, ihan perusasiat, lukeminen, luetunymmärtäminen, kirjoittaminen, tiedon muokkaaminen, yhteistyötaidot, ja asioiden keskusteluttaminen. On myös tärkeää, että tunnistaa oman osaamisen ja ymmärryksen rajat, koska tietoa on niin paljon niin oma asiantuntijuus ei voi olla kauhean laajaa vaan se on aika spesifiä. On tosi tärkeää asiantuntijatyössä ymmärtää se mitä en itse ymmärrä ja myös osata pyytää apua tai kysyä neuvoa.
Millaisia neuvoja antaisit tiedekunnalle seuraavaa viittäkymmentä vuotta ajatellen?
Opiskelijarajapinnassa työskentelevänä ja vastavalmistuneena tulee mieleen, että pitäkää huolta opiskelijoista. Opintoja on tärkeää kehittää opiskelijoilta saatavan palautteen pohjalta, mikä onkin varmasti hyvin tiedossa. Kun ottaa huomioon viimeaikaiset opiskelijahyvinvointikyselyt ja niissä esille nousevat asiat, opiskelijoiden pahoinvointi, ahdistus tai opiskeluun liittyvä stressi, huolettavat minua. Sen haluaisin sanoa!
Kasvatustieteellinen tiedekunta 50 v. vuonna 2024.
Juhlimme vuonna 1974 käynnistettyä akateemista opettajankoulutusta ja filosofisen tiedekunnan kasvatustieteiden osaston perustamista.