Liisa Suvikumpu on valinnasta iloinen ja ylpeä.
– Hienoa, että humanistit ymmärtävät itse nostaa omaa häntäänsä tällaisilla mainioilla huomionosoituksilla!
Suvikumpu kuvailee työtään näköalapaikaksi. Monipuolinen osallistuminen ja osaaminen käy ilmi myös valintaperusteista. Suvikumpua luonnehditaan näkyväksi kulttuurielämän toimijaksi. Säätiöjohtamisen lisäksi hän on kysytty puhuja tiede- ja taidepolitiikkaan ja rahoitukseen liittyvissä tilaisuuksissa. Hän on myös hallitusammattilainen, ja toimi ennen Säätiöt ja rahastot ry:n toimitusjohtajuutta mm. WSOY:n kirjallisuussäätiön ja Suomen Rooman-instituutin säätiön asiamiehenä.
Suvikumpu on lisäksi kirjoittanut ja ollut mukana kirjoittamassa useita tietoteoksia. Suomalaisen kylpyläkulttuurin historiaa käsittelevä kirja Suomalaiset kylpylät sai Lauri Jäntin palkinnon 2015.
Leirituli kutsuu toimijat lämmön äärelle
Suvikummun työpaikka Säätiöt ja rahastot ry tekee tärkeää työtä apurahoituksen kentällä.
– Olemme Suomen ainoa säätiöalan katto-organisaatio, ja jäseniämme voivat olla vain apurahanjakajat. 245 jäsentämme yhdistää siis se, kuinka he voivat vaikuttavimmin jakaa rahaa yhteiseksi hyväksi. Vuonna 2024 he jakoivat yhteensä 594 miljoonaa euroa tieteelle, taiteelle ja kulttuurille.
Suvikumpu kuvaa säätiöitä leiritulen kaltaiseksi yhteentuojaksi: yhdistys puolestaan kutsuu yhteen säätiöitä ja muita tärkeitä toimijoita keskustelemaan siitä, mitä Suomi ja maailma tarvitsevat.
Suvikummun työssä saa ja pitää olla kiinnostunut kaikesta.
– Mikään inhimillinen ei ole säätiöille vierasta. Tärkeintä on yhteiskunnallinen ennakointi. Tehtäväni on kannustaa säätiöitä tekemään työtään vielä paremmin ja miettiä konkreettisia keinoja sen mahdollistamiseksi.
Kaikki innostuvat historiasta
Suvikumpu pääsi suoraan lukiosta opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Maisterintutkinnon jälkeen hän siirtyi jatko-opiskelijaksi. Professorit pyysivät häntä projektitutkijaksi, ja myös paikka tutkijakurssille Suomen Rooman-instituutin Villa Lanteen aukeni. Säätiöuran alku viivästytti väitöskirjatyötä, mutta yleisen historian väitöstutkimus suomalaisista kuvataiteilijoista Roomassa 1800-luvulla valmistui vuonna 2009.
– Väitöksen jälkeen työskentelin eri säätiöiden johtotehtävissä ja kirjoitin tietokirjoja. Olen lisäksi tehnyt freelancer-hommia esimerkiksi kustantamoille, Ulkoministeriölle ja Nokialle. Humanistit ovat hyviä hahmottamaan, ettei mikään työ ole liian vähäpätöinen ollakseen merkityksellinen, ja tämä on omakin asenteeni.
Humanistitausta on saanut aina myönteisen vastaanoton, kun Suvikumpu on kertonut siitä.
– Erityisesti historiatausta herättää positiivista huomiota. Ehkä se johtuu siitä, että historia koskettaa kaikkia.
Humanisti, astu rohkeasti tarjoamaan ratkaisuja
Työskentely apurahoituksen solmukohdassa on auttanut Suvikumpua havainnoimaan ja analysoimaan tieteen ja taiteen nykytilaa.
– Voisimme muistaa paremmin sen, että olemme monin tavoin etuoikeutettuja verrattuna esimerkiksi monien Euroopan maiden tiukoille vedettyihin kansalaisyhteiskuntiin. Meillä on olemassa hyvät eettiset ohjeistukset ja prosessit sekä tiedostavia työntekijöitä. Olisi terveellistä kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä on hyvin.
Suvikumpu tunnistaa sen, että taloudellisten leikkausten keskellä ja ahtaalle ajettuna ahdistaa, jolloin tarraudutaan saavutettuun asemaan ja keskitytään negatiiviseen puheeseen.
– Haluaisin silti nähdä taiteen ja luovien alojen ihmisiltä enemmän ratkaisuja ja joustavuutta. Ei sanota vain ”mutta”, sanotaan myös ”ja”! Humanistit voisivat hyökätä vähän enemmän, ettemme niin usein puhuisi kulttuurin ja humanismin ”puolustamisesta”!
Humanistilla on annettavaa pörssiyhtiöillekin
Suvikummun mielestä humanismin ja kovien tieteiden vastakkainasettelu on tarpeetonta.
– En näe tieteiden välisiä raja-aitoja kovin korkeina. Hyvä esimerkki tästä ovat digitaaliset ihmistieteet humanistisessa tiedekunnassa. Eri tieteenalojen tulisi tehdä yhteistyötä keskenään.
Humanisteilla olisi Suvikummun mielestä paljon annettavaa myös yllättävissä yhteyksissä.
– Pörssiyhtiöt voisivat ottaa hallitukseensa humanistin tai taiteilijan varjostamaan työtä, kuuntelemaan ja tarjoamaan täydentävän mielipiteen. Kuka tietää, millaiseksi liekiksi panostus myöhemmin syttyisi! Tällainen luova hulluus olisi hieno erottautumistekijä ja vaikuttaisi myös siihen, miten taiteen ja tieteen tekijät nähtäisiin ja mihin pöytiin heidät kutsuttaisiin mukaan.
Suvikummun neuvo tuleville humanisteille tai humanistialoja harkitsevalle on selkeä: humanismi kannattaa aina, ja kaikki ovat oikeasti vähän humanisteja.
– Vain opiskelemalla voi saada lisää ymmärrystä ja syvemmän käsityksen asioista. Kaikkea ei voi mitata ja panna lokeroihin. Humanisteilla on tämä salainen ymmärrys maailmasta.