Tämän tekstin ovat laatineet Konepajan lukiolaiset Mahmoud Almasri ja Mikel Haaksluoto osana Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja Konepajan lukion yhteistyöprojektia.
Mikä sai sinut kiinnostumaan englannin opiskelusta?
– Aluksi hain opiskelemaan taiteen tutkimusta. Hain sinne kaksi vuotta, mutten päässyt. Totesin, että halusin silti päästä opiskelemaan, joten päätin hakea opiskelemaan englantia, sillä olin hyvä siinä. Englannin opiskelu houkutteli myös siksi, että Helsingin yliopistossa englannissa pystyi erikoistumaan myös kirjallisuuden tutkimukseen.
Minkälainen on tavanomainen päivä yliopistolla?
– Se vaihtelee todella paljon sen mukaan, kuinka paljon kursseja on. Normaalisti yliopistolle tullaan parina kolmena päivänä viikossa: käydään luennolla, saatetaan käydä syömässä ja mennään kirjastoon opiskelemaan.
– Todella iso osa yliopistotyöstä on itsenäistä, eli pitää itse lukea materiaaleja ja tehdä tehtäviä. Pitää itse pitää huolta kaikista tehtävistä ja palautuksista. Jos on joku kurssi, jolla ei ole luentoja, sen voi tenttiä. Ylipäätään opiskelu on haastavaa mutta palkitsevaa.
Kuinka paljon voit vaikuttaa opintoihisi?
– Todella paljon. Kandivaiheessa vähemmän, koska silloin on vielä paljon pakollisia opintoja, mutta sen jälkeen voi päättää itse, mitä haluaa opiskella.
– Kannattaa suunnittella etukäteen, mitä aikoo tehdä. Opettajat kertovat aina kurssin alussa, mitä pitää olla tehty milloinkin, joten kaikki kannattaa merkitä kalenteriin. Opettajat ovat kuitenkin joustavia, jos kertoo tilanteestaan.
Mitkä kurssit ovat olleet kiinnostavia ja mitkä eivät?
– Luonto- ja kirjallisuus -kurssi ja scifi-kurssi olivat mielenkiintoisia. Vähiten kiinnostavaa oli kandivaiheessa, kun oli pakko opiskella kieliteknologiaa.
– Henkilökohtaisesti pidän kirjallisuudesta. Yksi meidän opettajista ohjasi minut erityisen mielenkiintoiselle kurssille, jossa tutkitaan, miten kirjallisuus vaikuttaa aivoihin ja miten kirjallisuuden eri tyypeillä on eri vaikutus.
Miten kuvailisit ilmapiiriä ja yhteisöllisyyttä Helsingin yliopistossa?
– Vähän hankala kysymys, sillä se riippuu pitkälti siitä, minkälaisen yhteisön opiskelija itse haluaa. Jos ainoastaan käy kursseilla, voi olla yksinäistä, vaikka kandivaiheessa kursseilla on onneksi suurinpiirtein samat tyypit. Maisterivaiheessa ja kandivaiheen loppupuolella, kun alkaa erikoistumaan, ei enää olekaan vain siinä samassa ryhmässä, jonka kanssa aloitti.
– Neuvona uusille opiskelijoille, jotka haluavat oman yhteisön, on lähteä opiskelijajärjestöihin ja tapahtumiin mukaan. Sieltä kavereita ja yhteisöllisyyttä löytyy.
Miten Helsingin yliopisto tukee opiskelijoita työelämätaidoissa?
– Meille on opetettu yleisiä opiskelutaitoja, kuten ajanhallintaa. On myös uraohjaajia ja ryhmäharjoituksia, joissa pohditaan esimerkiksi tulevaisuutta ja kirjoitetaan ansioluettelo. Lisäksi on alumnitapahtumia, joissa voi verkostoitua.
Mikä sinusta tulee, kun valmistut?
– Valmistumisen jälkeen suoritan opettajan pedagogiset opinnot, sitten olisin opettaja hetken aikaa, ja sen jälkeen haluaisin suorittaa opinto-ohjaajan tutkinnon.