Romanit ovat Euroopan suurin vähemmistö. Euroopan noin 10–12 miljoonasta romanista suunnilleen puolet on Euroopan unionin maiden kansalaisia. Heistä valtaosa asuu ns. entisen Itä-Euroopan alueella. ”Romani” on kattotermi, joka käsittää lukuisia kulttuurillisesti ja kielellisesti erilaisia ryhmiä.
Tutkimukseen perustuva tieto on erityisen tärkeää maailmassa, jossa romaneista esiintyy paljon arveluja sekä virheellistä ja stereotypioiden värittämää tietoa sekä suoranaista vihapuhetta. Stereotypiat leviävät Internetin keskustelupalstojen, vitsien ja TV-sketsien kautta. Kovin moni osaa stereotypioiden pohjalta sanoa, millaisia ihmisiä romanit ovat, mutta paljon harvemmalla on oikeasti omakohtaista kokemusta romaneista. Monet EU:n romaneista ovat edelleenkin ennakkoluulojen ja sosiaalisen syrjäytymisen uhreja huolimatta EU:n jäsenvaltioissa vallitsevasta syrjintäkiellosta.
Euroopan syrjityin vähemmistö
Romanit ovat kohdanneet Euroopassa satojen vuosien ajan syrjintää kirkon ja valtiovaltojen taholta. Toisen maailmansodan aikana natsien ja liittolaisten arvioidaan surmanneen 250000–500000 romania. Romanien diskriminaatio jatkui sodan jälkeenkin. Itä-Euroopan maissa syrjintä kiihtyi uusiliberalismin aallon myötä sosialismin kaatumisen jälkeen.
Romaneista ja heidän muuttoliikkeestään Länsi-Euroopan maihin puhuttiin paljon eri tiedotusvälineissä 2000-luvun alussa, kunnes 2014–2015 alkanut Euroopan siirtolaiskriisi vei huomion. Nykyään keskustellaan Ukrainan sodasta ja siitä seuranneesta pakolaisvirrasta. Romanit vaikuttavat jääneen julkisessa keskustelussa varjoon, Suomessa lukuun ottamatta iltapäivälehtien artikkeleita romanien myymälävarkauksista ja muusta rikollisuudesta. Ukrainan pakolaiskeskustelussa ei juuri koskaan tuoda esille maasta paenneita lukuisia romaneja, vaikka heidän asemansa on ollut muita hankalampi syrjinnänkin vuoksi.
Suomen vähemmistövaltuutetun selvitys vuodelta 2014 toi esiin, että lähes 70 prosenttia romaneista katsoi kokeneensa syrjintää jollakin elämän alueella edeltävän vuoden aikana. Luku on Euroopan korkeimpia. Euroopassa romanien köyhyys on yhä ilmeistä. EU:n perusoikeusvirasto FRA:n tekemä selvitys vuodelta 2020 osoitti, että 80 prosenttia romaneista elää maansa köyhyysrajan alapuolella.
Romanitutkimus yhteiskunnallisena vaikuttajana
Romanitutkimus on monitieteinen tutkimusala, jonka näkökulmia ovat esimerkiksi antropologia, historia, oikeustiede, kielitiede, valtiotiede, sosiaalipsykologia ja sosiologia. Tutkimus ulottuu historiallisesti Intian niemimaalle 500 eaa. Romanien uskotaan vaeltaneen Intiasta Aasian halki Eurooppaan (n. 900 jaa. saakka).
Tutkimuksen yhtenä näkökulmana on myös Itä-Euroopan romanien tilanteesta alkunsa saanut romanitutkimuksen uusi paradigma, kriittinen romanitutkimus, joka tarkastelee romanien poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia olosuhteita, romanien vuorovaikutusta muiden kanssa korostaen romanien toimijuutta ja omistajuutta.
Romanitutkimuksen tekee erityisen tärkeäksi juuri sen yhteiskunnallinen relevanssi. Tutkijoilla on tärkeä asiantuntija- ja aktivistirooli, jonka avulla he vaikuttavat sekä romaniyhteisöihin että valtaväestöön. Romanikysymykset ovat tärkeitä kaikkialla Euroopassa ja kietoutuvat yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin asioihin, jotka liittyvät laajemminkin syrjittyihin, haavoittuviin vähemmistöihin. Romanitutkimus pyrkii myötävaikuttamaan haavoittuvien ryhmien tehokkaampaan integroitumiseen sekä lisäämään keskinäistä ymmärrystä.
Keinoina pyrkiä vaikuttamaan yhteiskuntaan ovat olleet analyysit ja raportit, poliittiset tiedotteet ja tapaamiset poliittisten päättäjien kanssa, akateemiset ja populaarit julkaisut, verkkosivustot, media- ja koulutuspaketit sekä osallistuminen asiantuntijoina eri työryhmiin ja komiteoihin. Helsingin yliopiston romanitutkijoilla on institutionaalisia ja henkilökohtaisia yhteyksiä Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin elimiin, poliittisiin päättäjiin, viranomaisiin, romanien kansalaisjärjestöihin, uskonnollisiin yhteisöihin ja romanitaustaisiin kirjailijoihin, toimittajiin ja muusikoihin. Kotimaassa keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansallismuseo, Suomen romaniyhdistys, Romano Missio, Kotimaisten kielten keskus, Opetushallitus ja romaniasiain neuvottelukunta.
Tutkijoiden työn kautta on kyetty vaikuttamaan konkreettisesti siihen, miten Suomen romanikielen asema, kehittämistarpeet ja kehittämisen keinot ovat näkyneet kansallisen romanipolitiikan keskeisissä asiakirjoissa sekä siihen, millaisena Suomen romanikieli on näyttäytynyt Euroopan neuvoston ja Euroopan komission dokumenteissa. Lisäksi tutkijoiden työ on vaikuttanut romanikielen normitukseen, joka heijastuu kielen oppimateriaaleihin ja opetukseen. Tutkijat ovat edesauttaneet konkreettisen Opetushallituksen romanikielen elvytysohjelman (tekeillä) rakentumista. Yhteistyössä muun muassa päiväkeskus Hirundon, Suomen romanifoorumin ja romaniasiain neuvottelukunnan kanssa tutkijat ovat toimineet maahanmuuttajaromanien tilanteen helpottamiseksi. Yhteistyössä Baltian maiden romanitutkijoiden ja -aktivistien kanssa järjestettiin heinäkuun lopussa romaninuorille suunnattu kesäkoulu, jonka tavoitteena oli kannustaa nuoria opiskeluun ja innostaa heitä romanitutkimukseen pariin.
Osana toimintamme vaikuttavuutta olemme pyrkineet siihen, että romanikielen ja -kulttuurin perustutkinto-opiskelijoita voisi työllistyä eri hankkeisiin tutkimusavustajiksi ja että varsinkin romaninuoria voisi osallistua toimintaan esimerkiksi teknisinä avustajina keräämässä ja litteroimassa tutkimusaineistoja. Tohtorikoulutettavat ja post doc -tutkijat ovat työllistyneet hyvin eri tutkimushankkeissa. Helsingin yliopistossa väitöskirjojaan työstäneet Prahan Kaarlen yliopiston tohtorikoulutettavat ovat sijoittuneet Prahan Kaarlen ja Grazin yliopistoihin. Yksi Helsingin yliopiston romanitutkimuksen dosenteista työskentelee USA:ssa Googlella.
Romanikieltä ja -kulttuuria voi opiskella Helsingin yliopistossa
Helsingin yliopisto on Suomen ainoa korkeakoulu, jossa voi opiskella romanikieltä ja -kulttuuria. Sivuainekokonaisuus perustettiin virallisesti 1.8.2012. Kuluva lukuvuosi 2022–2023 on siis romanikielen ja -kulttuurin kymmenvuotisjuhlavuosi, jota juhlistamme eri tavoin läpi koko lukuvuoden. Romanikielen tutkimus ja huolto käynnistyivät Kotimaisten kielten keskuksessa vuonna 1997, ja samana vuonna aloitti toimintansa myös romanikielen lautakunta. Täytämme 25 vuotta!
Nykyisin romanikieli ja -kulttuuri on osa Helsingin yliopiston kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelmaa. Romanikielen ja -kulttuurin opinnoissa perehdytään tieteenalan tutkimuksen peruskäsitteisiin sekä ennen kaikkea Suomen romanikielen perusteisiin. Lisäksi syvennytään romanien historiaan ja kulttuuriin.
Opintokokonaisuus löytyy Avoimesta yliopistosta. Opintokokonaisuus muodostuu useammasta kurssista, joista jokainen kurssi on mahdollista suorittaa myös erikseen. HY:n opiskelijat löytävät kurssit SISU:sta hakusanalla ROM.