Odysseuksen harharetket Suomessa ja Ruotsissa

James Joycen Ulysses (tai Odysseus) ei ole sama eri lukijoille eri kielialueilla. Jokainen käännös muuttaa lukijoiden käsitystä alkutekstistä, ja samalla myös aikaisemmista käännöksistä. Minkälainen on James Joycen Ulysses-romaani sen suomalaisten ja ruotsalaisten käännösten välisessä vuoropuhelussa? Kuinka tämän voimakkaan intertekstuaalisen tekstin monet imitaatiot ja parodiat on siirretty pohjolalaiseen kontekstiin sen alkuperäisestä irlantilais-englantilaisesta ympäristöstä?

Ulysseksen (1922) suomenkielinen uudelleenkäännös, Leevi Lehdon Ulysses (2012), muokkasi suomalaisten lukijoiden käsitystä itse teoksesta ja myös Pentti Saarikosken ensimmäisestä käännöksestä Odysseus (1964). Ruotsinkielinen uudelleenkäännös, Erik Anderssonin Ulysses (2012) sai ensimmäisen käännöksen, Thomas Warburtonin Odysseuksen (1946) vaikuttamaan ruotsalaisen yleisön silmissä suomenruotsalaiselta.

FM on selvittänyt väitöskirjatutkimuksessaan, minkälainen on suomalainen ja ruotsalainen Ulysses ja kuinka teoksen tekstienväliset viitteet on luotu uudelleen täkäläisessä kirjallisessa kontekstissa. Niskasen tutkimus yhdistää yleisen kirjallisuustieteen, käännöstieteen ja semiotiikan näkökulmia sekä digitaalisen humanistisen tutkimuksen menetelmiä.

– Tarkastelen Ulysseksen käännöksiä moniäänisinä tekstienvälisinä prosesseina. Nimeän tämän uuden, vertailevan kirjallisuudentutkimuksen alaan kuuluvan käännösten tutkimuksen mallin, jossa käännökset ja uudelleenkäännökset nähdään hermeneuttisina kommentteina lähtötekstin tulkinnasta käytävään keskusteluun, polyfoniseksi käännösmalliksi, Niskanen sanoo.

Ulysseksessa kaiken kirjallisuuden intertekstuaalinen perusluonne tulee näkyväksi tekstienvälisten viittauskeinojen – pastissin, parodian ja intermediaalisuuden – avulla. Mitä esimerkiksi tekevät kääntäjät, kun James Joyce episodissa 14, ’Auringon härät’, imitoi koko englanninkielisen proosan historiaa kehittyen episodin aikana muinaisenglantilaisen munkki Ælfricin tyylistä skotlantilaiseen viktoriaaniseen esseistiin ja satiristiin, Thomas Carlyleen? Kun Joyce kirjoittaa tyylimukaelman eli pastissin John Bunyanin 1600-luvun allegorisesta kristillisestä romaanista Kristityn vaellus (The Pilgrim’s Progress), varhaisemmat kääntäjät välittävät vanhahtavan ja arkaaisen sävyn, ja allegorisen tyylilajin, jossa Kristitty kohtaa hahmoja kuten Liukaskielinen ja Uskollinen, mutta kääntäjien on myös mahdollista luoda uudelleen omassa kielessään viittaukset Bunyanin teoksen käännöksiin Kristityn vaellus ja Kristens resa. Teoksen suomenkielinen uudelleenkääntäjä, Leevi Lehto, on luonut imitaatiot uudelleen uudessa kontekstissa mukailemalla suomenkielisen proosan kehitystä Michael Agricolasta Eino Leinoon. Kun Joyce kirjoittaa Bunyanin allegorisella tyylillä, Lehto kääntää suomalaisen kirkonmiehen, kirjailijan, kääntäjän ja raittiusmiehen, Henrik Renqvistin, ja tämän Viinan kauhistuksen äänellä.

Lauri A. Niskanen puolustaa 28.5.2021 väitöstutkimustaan A Hubbub of Phenomenon: The Finnish and Swedish Translations of James Joyce’s ‘Ulysses’ .

E-kirja luettavissa .

Aiheesta lisää: Niskanen on julkaissut Joycen koko tuotannon suomenkielisistä käännöksistä Parnassossa (3/2019) artikkelin

Yhteystiedot: Lauri A. Niskanen:
puh. 0503234479

Twitter: @niskanenlauri