Markku Kivinen on toiminut Aleksanteri-instituutin johdossa sen perustamisesta lähtien, vuodesta 1996. Instituutti on Kivisen aikana kasvanut muutaman hengen nyrkkipajasta yli 50 hengen kansainväliseksi yhteisöksi, jonka toiminnassa yhä edelleen on vahva kasvun ja kehittymisen henki. Markku Kangaspuro tuli Aleksanteri-instituuttiin vuonna 1998, ensin Suomen Akatemian Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusohjelman koordinaattoriksi ja väitöskirjan valmistuttua 2001 Suomen Akatemian tutkijatohtoriksi. Vuodesta 2009 hän on toiminut tutkimusjohtajana ja vuodesta 2010 lähtien varajohtajana. Markku Kangaspurolla on siis varsin hyvä käsitys siitä, miten yksikköä on johdettu ja mitä sen menestys on edellyttänyt.
Mutta mitä tästä eteenpäin? Miten uusi johtaja näkee instituutin tilanteen ja tulevaisuuden?
— Instituutin tulevaisuus näyttää valoisalta. Pahimmat myllerrykset kuten Helsingin yliopiston irtisanomiset ja rakenneuudistus ovat takanapäin ja instituutin siirtyminen humanistisen tiedekunnan tutkimuspainotteiseksi yksiköksi omine tehtävineen on viety onnistuneesti maaliin. Olemme saaneet perustettua uusia apulaisprofessuureja ja lehtoraatteja ja rekrytoitua niihin hyviä kollegoja. Tutkimushankkeiden rahoitus näyttää jopa erinomaiselta.
— Olemme loppusuoralla uuden tutkimuspoliittisen ohjelman valmistelussa, jossa Venäjä asettuu aiempaa selkeämmin osaksi globaalien haasteiden tarkastelua. Tutkijat ovat työstäneet omien teema-alueidensa suunnitelmia työryhmissä. Niiden tulokset vedetään kevään aikana yhteen kokonaisuudeksi, joka toisaalta määrittää instituutin tutkimuksen painopisteet tulevaisuuteen, mutta kuvastaa myös realistisesti tutkimuksen nykytilannetta ja sen kehittämistarpeita.
Tutkimus on kuitenkin vain yksi Aleksanteri-instituutin perustehtävistä. Alusta alkaen tärkeää roolia on näytellyt valtakunnallisen Venäjän ja itäisen Euroopan opetuksen kehittäminen. Onko tässä luvassa muutoksia?
— Toimivaa systeemiä ei kannata korjata: 12 yliopiston verkoston yhteistyönä toteutettu VIExpert-asiantuntijaopintokokonaisuus (ent. Maisterikoulu) on tuottanut hyviä tuloksia sekä valmistuneiden gradujen määränä että hyvinä graduarvosanoina ja opiskelijatyytyväisyyskyselyn tuloksina. IKEBB- ja Ukraina-opintokokonaisuudet ovat kasvattaneet suosiotaan tasaisesti, ja osana tiedekunnan maisteriohjelmia ne tavoittavat yhä isomman määrän opiskelijoita.
Kansainvälistyminen vahvistaa myös valtakunnallista roolia
— Uusina avauksina Aleksanteri-instituutti on perustanut englanninkielisen maisteriohjelman Master's Programme in Russian Studies, jonka ensimmäiset opiskelijat aloittavat syksyllä 2018. Hieno avaus oli myös tohtorikoulutusverkoston laajentaminen kansainväliseksi, Koneen Säätiön rahoittamaksi FRRESH-ohjelmaksi. Säätiön myötävaikutuksella olemme myös tiivistäneet yhteistyötä Pietarin Eurooppalaisen yliopiston kanssa, jonka tohtoriopiskelijoiden valmistuminen on vaarassa. YRUSH-ohjelmassa lahjakkaat nuoret tutkijat voivat viimeistellä opintonsa huolimatta yliopistoon kohdistuvista toimista.
Kansainvälisyys läpileikkaa Aleksanteri-instituutin toimintaa, mutta kansallinen tehtävä on sekin edelleen vahvasti kuvassa. Instituutin johtokunnalla on tärkeä rooli alan valtakunnallisten verkostojen kehittämisessä. Sen jäsenet tulevat Helsingin yliopiston eri tiedekuntien lisäksi yhteistyöverkoston yliopistoista ympäri Suomen sekä mm. ministeriöistä.
Yhteiskunnallisena keskustelijana ja vaikuttajana Aleksanteri-instituutti jatkaa aiempaa monipuolisemman tutkijajoukon voimin. Kangaspuro pitää tärkeänä, että tutkimustulokset saatetaan yhteiseen keskustelun piiriin ja eri toimijoiden käyttöön.
— Tärkeänä kanavana yhteiskunnallisessa vuoropuhelussa on ollut Ilkka Herlinin johtama neuvottelukunta ja RussiaHUB Helsinki –osaamisyhteisö, johon kuuluu toimijoita myös pääkaupunkiseudun elinkeinoelämästä ja julkiselta sektorilta.
Mutta pystyykö johtaja Kangaspuro pitämään yllä samaa aktiivisuutta mediaesiintymisissä kuin tutkimusjohtaja Kangaspuro?
— Kaimani selviytyi tässäkin suhteessa loistavasti, joten ei se varmaan mahdotontakaan ole, naurahtaa Kangaspuro.
— Onneksi meillä on täällä suuri joukko muitakin tutkijoita, jotka ovat mielellään median käytettävissä, ja joiden yhteenlaskettu asiantuntemus kattaa kysymykset serbialaisesta rap-musiikista Venäjän keskiaasialaiseen siirtotyövoimaan ja puolustuspolitiikkaan. Eikä Kivinenkään kovin kauas ole lähdössä; hänenkin asiantuntemuksensa on edelleen käytettävissä.
Markku Kangaspuron kausi Aleksanteri-instituutin johtajana alkoi 1.4.2018.