Kielipankissa: Liisa Mustanoja

Kielipankki koostuu kattavasta joukosta aineistoja sekä niiden tutkimiseen soveltuvista ohjelmistoista tehokkaassa laiteympäristössä. Liisa Mustanoja kertoo meille, miten puhekielen muuttumista on mahdollista tutkia pitkittäiskorpuksen avulla, joka mahdollistaa samojen henkilöiden puheen tarkastelun eri ajanhetkillä.

Kuka olet?

Olen FT Liisa Mustanoja Tampereelta. Työskentelen suomen kielen yliopistonlehtorina Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan Kielten yksikössä. Tammikuusta 2024 alkaen hoidan Kielten yksikön päällikön tehtävää seuraavan viisivuotiskauden ajan. Olen myös suomen kielen dosentti Oulun yliopistossa erityisalanani sosiolingvistiikka.

Mikä on tutkimuksesi aihe?

Kaikki tähänastinen tutkimukseni on sijoittunut sosiolingvistiikan suuren sateenvarjon alle. Olen kiinnostunut kielen ja yhteiskunnan suhteesta, erityisesti kaikenlaisesta muutoksesta, murroksesta ja liikkeestä. Väitöstutkimuksessani tarkastelin Tampereen puhekielen muuttumista idiolektitasolla. Kyseessä oli niin sanottu reaaliaikainen paneelitutkimus, jossa tarkastelin samojen ihmisten kieltä kahden aikapisteen valossa. Myöhemmin olen yhdessä kollegojeni kanssa laajentanut tutkimusta Helsingin puhekieleen, ja olemme ottaneet mukaan myös kolmannen aikapisteen. Tarkastelun kohteena on ollut suurelta osin kielen äänne- ja muotorakenne, mutta aineistot ovat mahdollistaneet myös sosiofoneettista otetta. Yhdessä artikkelissa selvitimme esimerkiksi äänenkorkeuden muutoksia ajan myötä.

Variaationtutkimuksellisen polun lisäksi olen kiinnostunut puhutun ja kirjoitetun kielen rajapinnasta, ja se onkin tarjoillut toisen tutkimuksellisen suunnan, nimittäin kirjetutkimuksen. Olen tutkinut yksin ja yhdessä suomen kielen opiskelijoiden kanssa toisen maailmansodan aikaista kirjeenvaihtoa. Koska muuta yhteydenpitokeinoa ei sota-aikana ollut, kynään tarttuivat kaikki iästä, ammatista tai koulutustaustasta riippumatta. Vaikka kirjeaineistot ovat vanhoja, on niiden kautta avautunut olennaisia näköaloja ihmisten välisen yhteyden merkitykseen kriisiaikoina sekä arkeen ja ihmisyyteen maailman myllerryksen keskellä.

Miten Kielipankki liittyy tutkimukseesi?

Kielipankissa on jo jonkin aikaa ollut säilytteillä Helsingin puhekielen pitkittäiskorpus, joka on tarjonnut minulle ja kollegoilleni tärkeän aineistolähteen kielenmuutoksen tutkimiseen. Tämä korpus saa toivon mukaan Kielipankkiin aivan lähikuukausina pikkusisaren, nimittäin Tampereen puhekielen pitkittäiskorpuksen. Tampereen puhekieltä on tallennettu entuudestaan 1970- ja 1990-luvuilla. Vuonna 2019 käynnistin vielä Tampereella kolmannen kierroksen aineistonkeruun, jota on opiskelijavoimin jatkettu aivan näihin päiviin saakka. FIN-CLARINilta saamani rahoituksen turvin minun on ollut mahdollista palkata myös joksikin aikaa aputyövoimaa aineiston työstämiseen. Nyt kaikki on aivan viimeisiä paperitöitä vaille valmiina. Henkilötietoja sisältävien puheaineistojen siirrossa ja arkistoinnissa on omat kommervenkkinsä, mutta Kielipankki on ehdottomasti paras mahdollinen loppusijoituspaikka näille arvokkaille pitkittäisaineistoille. Aineiston luovuttamisen kynnyksellä tuntuu, että materiaalia pitäisi olla enemmän ja täydellisempää ja että litteraattejakin pitäisi loputtomiin tarkistaa. Mutta oikeasti jokainen pienikin aineistolisäys Kielipankkiin on hieno lahja tutkijayhteisölle. Ja aineistojen edes osittaisen avaamisen myötä joku muukin pääsee halutessaan litterointitalkoisiin!

Kielipankin aineistoista haluan vielä mainita Suomi24-korpuksen, joka soveltuu mukavasti opiskelijatöihin. Muutenkin nykypäivänä, kun tietosuoja-asiat askarruttavat entistä enemmän, opiskelijoita on huojentavaa ohjata näiden valmiiden aineistojen pariin. Itsellenikin Kielipankissa on vielä paljon uutta ihmeteltävää. Kiinnostukseni sota-ajan kirjeisiin on esimerkiksi vienyt minut hiljattain Kalle Päätalon Iijoki-sarjan korpuksen äärelle, ja olen ollut aivan yllättynyt tämänkin runsaudensarven tutkimuksellisista mahdollisuuksista.

Julkaisuja

Mustanoja Liisa, O’Dell Michael & Lappalainen Hanna, 2022: Helsinkiläis- ja tamperelaispuhujien äänenkorkeuden muutokset 1970-luvulta 2010-luvulle. Puhe ja kieli.

Kuparinen Olli, Santaharju Jenni, Leino Unni, Mustanoja Liisa & Peltonen Jaakko 2022: Katomuotojen eteneminen hd-yhtymässä Helsingin puhekielessä. Virittäjä 126, s. 316–338.

Kuparinen Olli, Peltonen Jaakko, Mustanoja Liisa, Leino Unni & Santaharju Jenni, 2021: Lects in Helsinki Finnish – a probabilistic component modeling approach. Language Variation and Change.

Lappalainen Hanna, Mustanoja Liisa & O’Dell Michael, 2019: Miten ja milloin yksilön kieli muuttuu? Helsinkiläisidiolektien muutos ja muutoksen tutkimuksen menetelmät. Virittäjä 123, s. 550–581.

Kuparinen Olli, Mustanoja Liisa, Peltonen Jaakko, Santaharju Jenni & Leino Unni, 2019: Muutosmallit kolmen aikapisteen pitkittäisaineiston valossa. Sananjalka 61. s. 30–56.

Mustanoja Liisa, 2018: Sydämellisiä kirjeitä talvisodasta. Hämäläisten sotilaiden kiitoskirjeet aikansa kielen ja kirjeenvaihtokulttuurin heijastajina. Sisko Brunni, Niina Kunnas, Santeri Palviainen ja Jari Sivonen (toim.), Kuinka mahottomasti nää tekkiit. Juhlakirja Harri Mantilan 60-vuotispäivän kunniaksi. Studia humaniora ouluensia 16. Oulu, s. 251–285. h

Mustanoja Liisa (toim.), 2017: Arjen sirpaleita ja suuria tunteita: Kirjeet sodan sanoittajina ja ihmissuhteiden ylläpitäjinä 1939–1944. Tampere Studies in Language, Translation and Literature B5. Tampereen yliopisto.

Mustanoja Liisa, 2011: Idiolekti ja sen muuttuminen: reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Tampere: Tampere University Press.

Aineistoja

Lisätietoa

FIN-CLARIN eli suomalaisten yliopistojen, Tieteen tietotekniikan keskuksen ja Kotimaisten kielten keskuksen muodostama konsortio auttaa humanististen tieteiden tutkijoita käyttämään, jalostamaan, säilyttämään ja jakamaan tutkimusaineistoja. Aineistoja ja työkaluja tarjoaa Kielipankki.