Minua kiinnostavat oikeistopopulismi, vastamedia, uusinformaatio, hybridimedia ja totuudenjälkeisyys. Todellisen kipinän näihin ilmiöihin sain vuonna 2015 Charlie Hebdo -tapahtumien jälkeen, ja siitä saakka olen työskennellyt kyseisten aiheiden parissa. Vuosina 2016–2019 työskentelimme kollegoideni ja kanssa tutkimushankkeessa nimeltä . Tutkimme sitä, kuinka vastamedia voi saada liikkeelle sellaisten ihmisten yhteisön, joka on menettämässä luottamuksensa valtamediaan ja kokee, ettei saa ääntään kuuluville. Vastamedialla tarkoitamme tiettyjen asioiden ajamiseen sitoutunutta mediaa, joka näkee itsensä perinteisen median ja vallitsevan järjestelmän vastavoimana. Hankettamme varten keräsimme aineistoa suomalaisista, ranskalaisista ja yhdysvaltalaisista verkkomedioista.
Julkaisimme joitakin tutkimushankkeemme tuloksia yhteisjulkaisussamme (2019). Artikkelissa tarkastelimme sitä, käytetäänkö vastamedian tyyliä myös ’korkean tason politiikassa’ – tässä tapauksessa Suomen eduskunnassa – ja mikäli käytetään, kuinka ja mitkä tahot näin tekevät. Helsingin Sanomiin, MV Lehteen (vuodet 2015–2017) ja (v. 2015–2016) perustuva laskennallinen ja laadullinen analyysimme osoitti, että vastamedian tyyliin kuuluvia ilmauksia tosiaankin käytettiin eduskuntakeskustelussa. Kyseisiä tyylikeinoja suosi erityisesti populistinen oikeistopuolue Perussuomalaiset ns. ”pakolaiskriisiä” koskevan väittelyn aikana.
Miten Kielipankki liittyy tutkimukseesi?