Kansainvälisyys on pienten alojen elinehto
Kun Aleksanteri-instituutin Ukraina-opintokokonaisuus käynnistyi, ei Suomesta tahtonut löytyä alueen akateemista osaamista. Kymmenessä vuodessa tilanne on kohentunut, mutta opetusvierailut ovat yhä merkittävä osa kokonaisuutta. Ne ylläpitävät opetuksen laatua ja monipuolisuutta ja avaavat uusia näkökulmia myös vieraileville opettajille.

Helsingin yliopistossa käy vuosittain yli sata kansainvälistä opettajaa lyhyillä 1—2 viikon vierailuilla. Vierailevat opettajat tuovat mukanaan erilaista näkökulmaa asioihin, uudenlaisia akateemisia traditioita sekä opetusmetodeja. Opiskelijoiden palaute kursseista on yleensä erittäin hyvää.

Aleksanteri-instituutin toimivaksi osoittautunut kansainvälisten opettajavierailujen malli lähti käytännön tarpeesta. Valtionhallinnosta ja liike-elämänkin puolelta tuli jo 2000-luvun alkuvuosina säännöllisesti viestiä, että suomalainen yhteiskunta ja tiedemaailma kaipaa Ukrainaan perehtyneitä asiantuntijoita. Silloinen Venäjän kielen ja kirjallisuuden laitoksen johtaja Arto Mustajoki ja Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen tarttuivat haasteeseen. Aukkoa paikkaamaan päätettiin perustaa sivuainekokonaisuus, jossa opiskelijat voivat syventää alueosaamistaan. Tyhjästä on kuitenkin paha nyhjäistä: Ukraina-osaamista oli pakko aluksi etsiä Suomen ulkopuolelta.

Ukrainasta kumppaniyliopistoksi valikoitui NauKMA eli Kyiv-Mohyla -akatemia (National University of Kyiv-Mohyla Academy). Monet NaUKMA:n opettajista ovat kouluttautuneet lännessä ja puhuvat hyvää englantia. Lisäksi yhteistyötä tehdään läntisten yliopistojen kanssa.

— Yhteistyö lähti siitä, että kartoitimme, mitä opiskelijat halusivat tietää, ja millaista oppia meillä itsellämme oli tarjota, kertoo koulutusohjelmajohtaja Jouni Järvinen. Tämän jälkeen olimme yhteydessä Kiovaan ja kerroimme, mihin toivoisimme täydennystä. Tavoitteena oli heti alusta lähtien tarjota monipuolinen kokonaisuus Ukrainan yhteiskunnasta, kulttuurista ja historiasta.

Vierailevia opettajia käy opintokokonaisuudessa nykyisin 3—4 vuosittain. Ukrainan lisäksi opetusohjelmassa vierailee opettajia myös muiden maiden yliopistoista. Kaikkien opettajien taustat ja kielitaito tarkistetaan mahdollisimman hyvin. Monella on myös tutkimusyhteistyötä Aleksanteri-instituutin tutkijoiden kanssa — tai sitä syntyy vierailun myötä.

— Kansainväliset opettajat ovat tuoneet perspektiiviä muun muassa Ukrainan kriisiin, toteaa Järvinen. Myös politiikan, yhteiskunnan ja talouden kuviot piirtyvät eri tavalla riippuen siitä, mistä perspektiivistä maata tarkastellaan.

Uusia tuulia tutkimukseen

Natalia Kobchenko NaUKMA-yliopistosta piti viime syksynä kaksi luentoa Introduction to Ukraine –kurssilla. Lisäksi hän kävi keskusteluja ukrainan kielen opiskelijoiden kanssa. Vierailu muutti myös hänen tutkimustyöhönsä suuntaa.

— Helsingin yliopistossa vieraillessani sain loistavan tilaisuuden perehtyä Ukraina-opintokokonaisuuden sisältöön eli ulkomaalaisia opiskelijoita (tässä tapauksessa suomalaisia) eniten kiinnostaviin aiheisiin Ukrainan historiassa, kulttuurissa, poliittisessa elämässä ja arjessa. Se auttaa minua tekemään korjausliikkeitä omassa tieteellisessä tutkimuksessani. Vierailun jälkeen päätin panna osan tieteellisistä kiinnostuksenkohteistani uusiksi ja harjoittaa enemmän monitieteistä tutkimusta, joka yhdistää kielitieteen sekä historian ja politiikan tutkimuksen ongelmia, kertoo Natalia Kobchenko ja jatkaa:

— Yhtä tärkeää oli tutustua opetusmenetelmiin, joita Helsingin yliopistossa käytetään opetettaessa ukrainaa vieraana kielenä, ja vertailla niitä Kyiv-Mohyla -akatemiassa ulkomaisille opiskelijoille suunnattuihin menetelmiin.

Intensiivikurssit vaativat opiskelijoilta omistautumista

Vierailevien opettajien kurssit ovat useimmiten intensiivikursseja. Ne voidaan toteuttaa osin verkossa ja osin paikan päällä Suomessa.

— Alun perin pyrimme kahden viikon kursseihin, mutta opettajan lähteminen kahdeksi viikoksi kotiyliopistostaan vaatii pitkän etukäteisvalmistelun. Suomessa toteutettavat viikon intensiivikurssit toimivat opettajille paremmin, Jouni Järvinen kertoo.

Jotta asetelma palvelisi myös opiskelijoita, on päädytty konseptiin, jossa kurssilla on myös paikallinen vastuuopettaja, joka huolehtii kurssin kokonaisuudesta. Vieraileva opettaja voi keskittyä pitämään oman alansa erikoisluentoja tai seminaarin, tai antaa vaikkapa ohjausta graduaiheiden valintaan, eikä hänen tarvitse opetella isäntäyliopiston hallintokiemuroita. Opiskelija voi kääntyä käytännön asioissa vastuuopettajan puoleen.

Opiskelijalta intensiivikurssi vaatii joka tapauksessa aina paljon. Lyhyessä ajassa on pystyttävä sukeltamaan syvälle vieraisiin teemoihin ja näkökulmiin, ja osattava ottaa erikoiskurssista mahdollisimman paljon irti. 

Entä kulttuurierot? Miten opiskelijat sopeutuvat vieraileviin opettajiin ja uudenlaisiin opetusmenetelmiin?

— Opiskelijat ovat lähtökohtaisesti niin kansainvälisiä, että vierailevaan opettajaan osataan kyllä suhtautua luontevasti, sanoo Järvinen. Eri opiskelijoille sopivat erilaiset opetustyylit. Kansainväliset opettajat tuovat mukanaan erilaisia traditioita ja tapoja opetukseen, mutta pääsääntöisesti opiskelijoilta saatu palaute on ollut erittäin hyvää siitä huolimatta, että kurssit ovat usein aika raskaita ja vaativat opiskelijoilta vahvaa omistautumista.

Suunnitelmallisuus ja tarkoituksenmukaisuus edellä

Aleksanteri-instituutissa vierailujen suunnittelu on olennainen osa opetussuunnitelman laatimista.

— Mietimme kollegani Minna Orozan ja opettajista koostuvan suunnitteluryhmän kanssa hyvin tarkkaan, mille kurssille haluamme ja tarvitsemme vierailijoita. Päätökset siitä, mitä opetetaan omin voimin ja mihin haetaan apua, tehdään helmikuuhun mennessä, ja maalis-huhtikuussa sitten tiedetään jo konkreettiset vierailijat. Kiinnostaviin professoreihin kannattaa kyllä olla yhteydessä jo edellisvuoden lopussa, Jouni Järvinen kertoo.

Pika-aikataululla tulevia vierailupyyntöjä ei siis pääsääntöisesti oteta vastaan. Näin vältytään turhalta työltä, viime hetken sähköposteilta ja sähläämiseltä. Kun vierailijoiden opetus on osana normaalia opetusohjelmaa, myös opiskelijoiden on helpompi sovittaa se aikatauluunsa.

Jouni Järvisen mielestä vierailut ovat ehdottomasti vaivan arvoisia.

— Koordinoitavia asioita toki on riittämiin, mutta on palkitsevaa saada tavata opettajakollegoita ympäri maailman ja avartaa omaa perspektiiviä opettamiseen. Isäntänä toimiminen on myös tärkeä ja itselle usein se antoisin osa vierailua.