Johanna Viimaranta, dekaani
Dekaani
– Ennen dekaanin tehtävää toimin nelivuotiskauden humanistisen tiedekunnan kielten osaston johtajana ja tässä tehtävässä opin paljon siitä, miten yliopisto toimii. Havainnoin myös sitä, millaiset seikat vaikuttavat yliopistolaisten arkeen, työhyvinvointiin ja tuottavuuteen sekä ihmisten välisiin suhteisiin. Ihmiset ovat paljon kiinnostavampia kuin olisin aiemmin opetus- ja tutkimustehtävissäni voinut kuvitellakaan!
Kokemus inspiroi Viimarantaa hakemaan dekaaniksi.
– Dekaanin tehtävässä voin vaikuttaa näihin asioihin ja oppia itse paljon uutta sekä yliopiston toiminnasta että humanistisista tieteistä. Humanistisen tutkimuksen laajuus ja yhteiskunnallinen relevanssi Helsingin yliopistossa tekee minuun kerta toisensa jälkeen vaikutuksen.
Johanna Viimaranta on venäjän kielen professori. Hän on kiinnostunut venäjän kielen rakenteista, venäjän käytöstä ja asemasta Suomessa ja muissa maissa, slaavilaisten kielten vertailusta ja kielen suhteesta ajatteluun. Hän on opettanut venäjän kielen tutkimukseen liittyviä kursseja ja aiemmin urallaan myös käytännön kielitaitoa.
Tiina Airaksinen, opetusvaradekaani
Opetusvaradekaani
– Hain tehtävään, koska olen kiinnostunut opetuksen kehittämisestä. Pyrin työssäni luomaan tiedekuntaan opetuksen ja ohjauksen ympärille aktiivista ja eteenpäin katsovaa keskustelu- ja toimintakulttuuria. Kannustan opettajia opiskelemaan pedagogisia opintoja, sillä ne tukevat opettajan asiantuntijuutta, identiteettiä ja hyvinvointia.
Tiina Airaksinen tuli Helsingin yliopistoon vuonna 2003 tehtyään tohtorin tutkinnon Lontoossa (School of Oriental and African Studies). Hän on Opettajien akatemian jäsen ja hänellä on opettajan pätevyys.
Aasian tutkimuksen vanhempana yliopistonlehtorina Airaksinen tarkastelee tutkimuksessaan laajempia teemoja kuten identiteetti, imperialismi, nationalismi, muuttoliike ja naisten toimijuus.
– Tutkin tällä hetkellä aasialaisia siirtolaisia ja erityisesti naisia Suomessa ja tarkastelen myös kiinalaista nationalismia. Teemme Haaga-Helian ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä tutkimusta korkeakoulujen pedagogisesta johtamisesta. Sen lisäksi olen kiinnostunut monimuoto-opetuksesta ja digitaalisesta pedagogiikasta ja tutkin, miten teknologia ja johtamiskäytännöt voivat parantaa oppimista yliopistossa.
Krister Lindén, tutkimusvaradekaani
Lindén korostaa, että tiedekunnan rahoitusrakenne kannustaa monipuoliseen menestykseen: hieman yli puolet perusrahoituksen suoriteperusteisesta budjetista määräytyy yliopiston sisäisessä rahanjaossa tutkimuksen avainlukujen perusteella.
– Tiedekunnassamme oppiaineilla on monia reittejä menestykseen. Yksi keskeisimmistä on laadukas tutkimus, aktiivinen julkaisutoiminta ja tohtorikoulutus. Tämä avaa erityisesti pienemmille oppiaineille mahdollisuuden rakentaa vahvuuksiaan.
Lindénin taustatehtävä on kieliteknologian tutkimusjohtaja, ja hän on alun perin valmistunut tietojenkäsittelytieteestä.
Lindénillä on laaja kokemus humanistisen tutkimusinfrastruktuurin kehittämisestä. Vuoden 2026 alusta hän ollut Suomen Akatemian tutkimusinfrastruktuuritoimikunnan jäsen. Tätä ennen hän toimi Suomessa FIN-CLARIAH:n johtajana. Lindén toimii kansainvälisesti CLARIN ERICin kansallisten koordinaattoreiden puheenjohtajana ja Ruotsin humanistisen tutkimusinfrastruktuurin SWE-CLARINin puheenjohtajana.
Ennen akateemista uraansa Lindén työskenteli toimitusjohtajana ja teknologiajohtajana lähes yhdeksän vuotta.
– Haluankin humanistisessa tiedekunnassa edistää yhteistyötä yrityksien ja kolmannen sektorin kanssa ja nostaa tietoisuutta humanistisen tutkimuksen tärkeydestä.
Mirkka Lappalainen, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen varadekaani
– Hain varadekaanin tehtävää kesken edellisen hallintokauden, eli olen toiminut hommassa jo jonkin aikaa. Varadekaanin tehtävä on hieno näköalapaikka yliopistolla ja tiedekunnassa meneillään oleviin prosesseihin ja antaa mahdollisuuden myös vaikuttaa niihin. Yliopisto on valtava ja mielenkiintoinen organisaatio, koko ajan tapahtuu jotakin.
Lappalainen haluaa vahvistaa tieteen, tiedon ja yliopisto-opetuksen asemaa yhteiskunnassa ja ihmistieteiden asemaa yliopistolla.
– Haluan myös kehittää johtamisen ja siitä viestimisen prosesseja ja tutkimuksen teon edellytyksiä.
Mirkka Lappalainen on historian vanhempi yliopistonlehtori, ja hänen erikoisalaansa on Suomen ja Ruotsin varhaismodernin ajan historia.
– Minua kiinnostaa valtion ja vallankäytön historia, rikos- ja oikeushistoria ja esimerkiksi sairauksien ja niiden hoidon historia. Olen opettanut ja ohjannut yliopistolla pitkään, ja aikaisemmin toimin historian kandiohjelman johtajana.