Mitä tutkit?
Olen erikoistunut afrikkalaiseen kielitieteeseen, jossa on perinteisesti tarkasteltu Afrikasta lähtöisin olevia kieliä. Olen kiinnostunut kielestä sosiaalisena käytäntönä eli siitä, miten käytämme kieltä ja miten ajattelemme sen käyttöä.
Romaanisessa ja englantilaisessa filologiassa tarkastellaan Afrikan kolonialistisia kieliä, kun taas pidgin- ja kreolikielten tutkimuksessa kohteena ovat niin kutsunut sekakielet, jotka syntyivät eurooppalaisten valloitusten myötä.
Jos haluaa minun laillani tarkastella kielenkäyttöä monikielisissä afrikkalaisissa yhteiskunnissa, ei kannata tutkia kieliä yksittäin. Siksi kehittelenkin uusia näkökulmia, jotka kattavat kielenkäytön koko muuttuvan ja sopeutuvan kirjon.
Mihin ja miten tutkimuksesi aihe vaikuttaa?
Eurooppalaiset tapaavat pitää Afrikkaa kaukaisena, eksoottisena ja aivan toisenlaisena paikkana. Afrikka on kuitenkin ollut osa muuta maailmaa 1400-luvulta lähtien monin eri tavoin, joista monet ovat olleet väkivaltaisia.
Nykyään maahanmuutto Afrikan maista Eurooppaan ja Suomeen nähdään Euroopan pitkäaikaisen valta-aseman seurauksena, ja tämän vuoksi tutkimukseni – monikielisyys ja sen sopeutuminen yhteiskunnallis-poliittisiin tilanteisiin – on suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeää. Suomeen on syntynyt maahanmuuton seurauksena yhteisöjä, jotka puhuvat afrikkalaisia kieliä.
Toinen esimerkki on parhaillaan käynnissä oleva COVID-19-pandemia. COVID-19 on maailmanlaajuinen sairaus, joka ei piittaa rajoista ja joka voidaan pysäyttää ainoastaan maailmanlaajuisella yhteistyöllä. Tässä yhteydessä olen Afrikan tutkijana mukana levittämässä terveyteen liittyvää tietoa Senegalin maaseutuyhteisöille sopivilla kielillä ja tiedotusvälineillä yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa käynnistetyssä LILIEMA-ohjelmassa, jossa edistetään lukutaitoa usealla eri kielellä Senegalin virallisten aakkosten pohjalta. Tämä toimintatapa sopii hyvin Senegaliin, jossa puhutaan monta eri kieltä.
Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?
Ammennan innoitusta Afrikassa ja Euroopassa kehittyvistä uusista kokonaisvaltaisista lähestymistavoista afrikkalaisten viestintäkäytäntöjen tutkimuksessa. Se vaatii vakiintuneista tieteenaloista vapaata ajattelua sekä uutta yhteistyötä afrikkalaisten toimijoiden kanssa, yhteisöaktivisteista tiedeinstituutioihin ja tutkijoihin.
Afrikkalainen kielitiede sai alkunsa siirtomaa-ajan tieteenalana, joten sillä on paljon tuon aikakauden painolastia. Onkin innostavaa seurata alan uusiutumista.
Friederike Lüpke on Afrikan tutkimuksen professori humanistisessa tiedekunnassa.
Katso Friederike Lüpken uuden professorin juhlaluento 9.9.2020 YouTubessa.