Kenttä- ja kielikurssin keskeinen tavoite oli lisätä Viexpert- eli Venäjän ja itäisen Euroopan asiantuntijaopintoja suorittavien ja Master in Russian Studies -maisteriohjelman opiskelijoiden ymmärrystä venäjän kielen roolista Baltiassa sekä Latvian ja Liettuan yhteiskunnista aluetutkimuksen näkökulmasta sekä vahvistaa opiskelijoiden intoa ja taitoa puhua venäjää.
Aluetutkimukselle luonteenomaisesti kurssilaiset tulivat innostavan monista taustoista: mukana oli osaamista muun muassa kauppatieteistä, mediatutkimuksesta, kielitieteistä ja politiikan tutkimuksesta, olipa mukana kylmän sodan aikaisen teknologiavaihdon tutkijakin. Kaikkien opintoihin kuuluva Venäjän ja itäisen Euroopan historian tuntemus pääsi tulikokeeseen kaupungeissa, joissa neuvostomenneisyys on näihin päiviin asti käsin kosketeltavissa.
Koko porukan puolesta voi sanoa, että kurssi tuli tarpeeseen. Venäjän hyökkäyssota tietysti heijastuu nyt aivan kaikkien elämään, mutta Venäjän, itäisen Euroopan ja Keski-Aasian tutkimuksen opiskelijoilla ovat hengähdystauot olleet erityisen vähissä. Kevättä rytmitti sodan uutisseuranta, sotaa usein sivuavat luennot ja ukrainalaisten auttaminen, monilla kun on kielitaitoa siihen. Myös alan tutkimukseen Venäjän sotatoimien seuraukset osuvat kipeästi, sillä opiskelijavaihto ja tutkimusyhteistyö Venäjän suuntaan on jäissä. Vaikka alan ylle on kerääntyneet tummat pilvet ja hopeareunuksia on saanut haeskella, on tutkimista ja opintoja ehdottomasti jatkettava – alueen maiden monipuolinen tuntemus ja osaaminen on muuttuvissa tilanteissa taatusti tarpeen. Luovuudella vaihtoehdot lopulta löytyvätkin. Esimerkiksi kevään kenttäkurssit siirrettiin lennosta Keski-Aasiasta ja Venäjältä Balkanille ja Baltiaan väljemmille vesille.
Kurssin ohjelmaan kuului venäjän kielikahvilan lisäksi keskusteluja suurlähettiläiden, ammattilaisten ja aktivistien kanssa. Riikassa kuulimme esimerkiksi NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen asiantuntijoita Venäjän tavasta ymmärtää sota ja Suomen ja Ruotsin NATO-prosessista. Saimme myös mahdollisuuden jututtaa sekä Riian että Vilnan Suomen suurlähettiläitä, Riitta Korpivaaraa ja Arja Makkosta, diplomatian arjesta ja kriiseistä itäisessä Euroopassa ja laajemminkin. Molempien diplomaattien pitkä ura kansainvälisten suhteiden kentällä oli kiinnostavaa kuultavaa opiskelijoille, joista monet ovat tutustuneet aiheeseen aiemmin teorian kautta.
Mieleenpainuva oli myös Riiassa ryhmissä toteutettu tiedonkeruu “kentältä”: ryhmät havainnoivat ja esittelivät toisille ryhmille Latvian lipun hyödyntämistä katutilassa ja kaupunkikuvassa, Neuvostoliiton miehitysajan muistamista monumenteissa ja museoissa sekä Venäjän sodan ja Putinin vastaisten protestien ilmenemistä kaikkialla: katupylväisiin liimatuissa tarroissa, Venäjän suurlähetystön eteen tuoduissa kylttien ja esineiden installaatiossa, jopa konditoriatuotteissa.
Myös Liettuassa tuki Ukrainalle näkyi ja kuului kaikkialla, ja monissa keskusteluissa nousikin esiin Latvian ja Liettuan ukrainalaisille pakolaisille tarjoama tuki. Pienet maat, joita ei ole totuttu näkemään innokkaimpina vastaanottajamaina, ovat molemmat toivottaneet tervetulleiksi kymmeniä tuhansia pakolaisia. Ukrainalaisten pakolaisten lisäksi toinen toistuva teema kurssilla oli maiden venäjänkielisen vähemmistön ja venäjän kielen asema. Etenkin Latviassa on suuri venäjänkielinen vähemmistö, ja venäjällä pärjäsi kaikkialla: kuitenkin Venäjän tapa välineellistää vähemmistöpolitiikkaa sotimisen oikeutuksissa on vaarassa turvallistaa vähemmistöjä. Liettuassa myös kuulimme, että venäjän kieleen pyritään ottamaan arjen tasolla etäisyyttä esimerkiksi etsimällä liettuankielisiä vaihtoehtoja aiemmin kovassa käytössä olleille venäjästä lainatuille kirosanoille.
Kokonaisuudessaan kenttäkurssi auttoi päättämään pitkän kevään parhain päin: vaikka viime kuukaudet ovat olleet raskaita itäasioita ja venäjää opiskeleville, kurssi palautti mieleen, miten tekemistä löytyy vaikka millä mitalla tältäkin puolelta Venäjän rajaa, vaikka tutkimus ja matkustus juuri siellä olisi pitemmänkin aikaa pannassa. Kysymykset, kuten kriisivaste uuteen turvallisuusympäristöön, ukrainalaisten pakolaisten integraatio, venäjän kielen muuttuva asema monikulttuurisissa yhteiskunnissa, ansaitsevat tulla vastatuiksi ja kartoitetuiksi, vaikka jostain toisesta maailmankolkasta kenties kantautuisi aurinkoisempia tutkimusaiheita.