Keväällä 2020 tutkija Visa Kurki sai tiedon, että hän on saanut Suomen Akatemian rahoituksen. Hänellä olisi tutkimusryhmä johdettavanaan ensimmäistä kertaa.
– Ensimmäiset viisi minuuttia olin iloinen rahoituksesta ja sitten ahdistuin.
Ensimmäinen oma tutkimushanke tuo mukanaan hallinnollisia-asioita, joista tutkijoilla ei ole välttämättä mitään kokemusta. Tietoa on toki saatavilla, mutta tutkimusprojektin kaikkien yksityiskohtien selvittäminen yksinään voi olla uuvuttavaa.
Miten myönnetty rahoitus otetaan vastaan, miten tutkimushankkeen budjetti suunnitellaan, miten tutkimusryhmän palkkaus järjestetään, millaisten järjestelmien kautta hallinnolliset asiat hoidetaan ja missä järjestyksessä?
Uutinen Helsingin yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen instituutin (HSSH) monitieteinen tutkimusjohtamisen pilottikurssista tuli Kurjelle kuin tilauksesta, sillä kurssi lupasi työkaluja tutkimusprojektien hallinnollisiin sekä sisällöllisiin haasteisiin.
Kurssille valittiin kaksitoista postdoc-vaiheen tutkijaa keskustakampuksen eri tiedekunnista. Osallistujat kokoontuvat viisi kertaa, ja jokaisella kokoontumiskerralla käsiteltiin tutkimuksen tekemiseen liittyviä käytännön asioita sekä yhtä ajankohtaista tutkimusteemaa tai tulevaisuuden tutkimustrendiä. Puhujina oli Helsingin yliopiston tutkimuspalveluiden asiantuntijoita ja edistyneitä tutkijoita eri tieteenaloilta.
Tutkijat haluavat kehittyä johtajina
Tutkijat kaipaavat konkreettista tukea johtamistaitojen ja organisaatiokulttuurin kehittämiseen. Se mitä on hyvä johtajuus, on itse kullekin laaja asia pureskeltavaksi, jos ei ole käsitellyt sitä aikaisemmin.
Kun rahoitus napsahtaa ensimmäisen kerran kohdilleen, tutkijat saattavat aloittaa projektinsa ilman minkäänlaista johtamiskokemusta. Akateemiseen uraan ei liity johtamisen koulutusta, joten käytännössä taidot opitaan siinä sivussa – jos opitaan.
Miten tutkimusryhmän yhteistyö saadaan toimivaksi, miten osallistujia tulee tukea, jotta jokainen saa käyttää vahvuuksiaan ja kehittyä tutkimuksessaan, ja miten ryhmän työkulttuuri rakennetaan, jotta jokainen tuntee olonsa turvalliseksi?
– Se, että on todella hyvä tutkija alallaan ei tarkoita, että hän olisi hyvä tutkimusryhmän johtaja, sanoo kurssille osallistunut tutkijatohtori Salla-Maaria Laaksonen.
Johtajuutta ei voi oppia esitelmien tai kirjojen kautta, vaan asian omaksuminen ja käytäntöön vieminen vaatii keskustelua, reflektointia ja tietenkin harjoittelua. Hyvä johtajuus on viestintää, vuorovaikutusta ja yhteistyön ohjaamista sekä yhteenkuuluvuuden luomista.
– Asiat eivät ole kovin monimutkaisia sinänsä, mutta kun ne ovat ensimmäisen kerran edessä, niitä on paljon ikävämpi miettiä yksin kuin porukassa, sanoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Kurki.
Hankkeen johtajan ei tarvitse ajatella, että on yksin, vaan tutkimusprojekti on yhteinen juttu. Kaikkeen voi osallistaa tutkimusryhmän jäseniä. Se oli yksi tärkeistä oivalluksista, jatkaa Kurki.
Laaksosen ja Kurjen mukaan tutkimusjohtamiseen liittyviä kursseja pitäisi olla enemmän tarjolla.
– On todella hyvää harjoitusta, kun joku pakottaa kirjoittamaan, millainen johtaja haluaa olla. Kurssilla oli paljon teemoja, joita jokaisen tutkijan tulisi miettiä, Laaksonen sanoo.
Vertaismentoroinnille on selkeä tarve
HSSH:n järjestämällä kurssilla pyrittiin vertaismentorointiin, jolloin kaikki oppivat toisiltaan. Kurssi tarjosi paikan, jonne erilaisissa tilanteissa olevat postdoc-tutkijat saivat tulla keskustelemaan ja pohtimaan tutkimuksen tekemistä omista lähtökohdistaan. Epävarmassa tutkijan arjessa vastaavanlaisia paikkoja ei ole juuri tarjolla.
– Mitä enemmän tutkijoilla on turvaa ja rauhaa tehdä tutkimusta, sen paremmin he tekevät työtään. Jos yliopisto ei pysty tarjoamaan pysyviä työpaikkoja, niin pitää pyrkiä ainakin siihen, että epävarmuuden oloissa olisi mahdollisimman paljon muunlaista tukea ja kannustusta, sanoo tutkimuskoordinaattori Pekka Mäkelä, joka veti kurssia yhdessä HSSH:n johtaja Risto Kuneliuksen kanssa.
Sekä Laaksonen että Kurki kaipaavat enemmän vastaavanlaisia tilaisuuksia, joissa voisi verkostoitua ja jakaa kokemuksia vertaisten kanssa.
– Arvostan, että postdoc-vaiheen tutkijoita edes huomioitiin, sanoo Kurki.
Jotkut postdoc-tutkijat työskentelevät tutkimusryhmässä ja toiset puurtavat yksinään, jotkut työskentelevät Suomen Akatemian apurahalla ja toiset saavat tulonsa monesta eri lähteestä. Kurki kertoo, että osa kokee olevansa eräänlaisessa välitilassa eikä heitä arvosteta tarpeeksi.
– Väitöskirjan tekijöillä on raamit. Työ etenee tiettyjen kurssien kautta, ja muista väitöskirjan tekijöistä voi muodostua yhteisö, vertailee Visa Kurki postdoc-tutkijan ja väitöskirjatutkijan uravaiheita.
Sekä Laaksonen että Kurki kiittävät, että järjestäjät huomioivat palautteen ja raivasivat kurssiohjelmasta enemmän aikaa vapaalle keskustelulle. Edes Zoom-ympäristö ei jarrutellut energisen ja innokkaan ryhmän keskusteluja, mikä kertoo vertaismentoroinnin tarpeesta.
– Keskusteluja olisi voinut järjestää vielä enemmän ja pienemmissä ryhmissä. Porukka oli tosi mahtava!, Laaksonen iloitsee.
HSSH järjestää tutkimusjohtamiskurssin uudestaan syksyllä 2021 yhdessä humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkijakoulun (HYMY) ja Helsingin yliopiston tutkimuspalvelujen kanssa.