Ihmisten toiminnasta ja vuorovaikutuksesta kerääntyy valtavasti digitaalista aineistoa. Dataa kertyy niin ihmisten liikkumisesta, mielipiteistä kuin ostoksista sekä unenlaadusta ja juoksulenkin sykevaihteluista.
Yhteiskunnan datafikaatio tarkoittaa sitä, että digitalisoituneen tiedon merkitys on kasvanut kaikilla elämän osa-alueilla. Samalla kerätyn datan merkitys on kasvanut ja sen kaupallinen arvo korostuu.
– Data on kuin digitaalisen yhteiskunnan luonnonvara, kuvailee HSSH:n johtaja Risto Kunelius digitaalisten jälkien merkitystä.
Yhteiskunnan datafikaatioon liittyyy paljon uudenlaisia mahdollisuuksia ja uhkia, ja näihin monimuotoisiin ilmiöihin Helsingin yliopiston humaistis-yhteiskuntatieteellinen instituutti aikoo pureutua. Syksyllä 2021 instituutissa alkaa Yhteiskunnan datafiakaatio ja ihmistieteet –tutkimusaloite (eng.), johon haetaan tällä hetkellä ohjelmajohtajia ja tohtoriopiskelijoita.
Aineistoja voidaan analysoida entistä tehokkaammin
Nykyisin digitaalista tietoa voidaan yhdistellä ja analysoida entistä tehokkaammin. Datan uudenlaisiin käyttömahdollisuuksiin liittyy sekä hyviä että huonoja puolia sekä toimintatapoja, joiden vaikutuksia emme vielä tiedä.
– Ajatellaan vaikka koneellista kielenkääntämistä. Sen avulla voidaan luoda monikielisiä yhteiskunnallisia palveluja, pohtii HSSH:n johtaja viestinnän professori Risto Kunelius.
Datafikoituneen yhteiskunnan kysymykset ovat jo arkipäivää, sillä moni miettii tietoturvakysymyksiä ja mihin yksityisiä tietoja kerätään, sekä miten sosiaalisen median algoritmit vaikuttavat julkisen keskustelun kärjistymiseen ja demokratiaan.
– Yhteiskunta- ja ihmistieteiden tehtävä on ymmärtää, mitä datafikoituneessa yhteiskunnassa tapahtuu ja kysyä kriittisiä kysymyksiä sekä tunnistaa positiivisia mahdollisuuksia, sanoo Kunelius.
Tutkimusaloite yhdistää tutkimusryhmiä ja tutkijoita
Helsingin yliopistossa tehdään ansiokasta yhteiskunnan datafikaatioon liittyvää tutkimusta, joten tutkimusteema ei ole uusi. HSSH:n tutkimusaloitteen tehtävä ei ole kilpailla tutkimusprojektien kanssa, vaan tuoda tutkimusryhmiä ja tutkijoita yhteen, jotta yliopiston sisäinen yhteistyö ja tutkimusverkostot vahvistuvat. Tavoitteena on, että ihmis- ja yhteiskuntatieteiden ääni vahvistuu yhteiskunnan datafikaatioon liittyvässä keskustelussa.
– Tutkimusaloitteen menestystä voi mitata sillä, millaisia isompia tutkimushankkeita onnistumme kokoamaan ja miten paljon onnistumme saamaan ulkopuolista rahoitusta, sanoo Kunelius toiveikkain mielin.
Uusia tutkimuskysymyksiä ja tietämisen mahdollisuuksia
HSSH:n tutkimusaloitteessa kehitetään myös uusia tutkimusmenetelmiä, sillä datafikaatio ei merkitse ihmistieteille vain merkittävää tutkimusteemaa, vaan uusia tutkimuskysymyksiä ja tietämisen mahdollisuuksia. Kasvavat datavirrat asettavat aineistojen analyysille ja metodologian kehitykselle sekä uusia haasteita että ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.
Esimerkiksi satoja vuosia vanhojen sanomalehtien sisältöä voidaan muuttaa digitaaliseen muotoon, jolloin aineistoa voidaan tutkia aikaisempaa monipuolisemmin ja tehokkaammin. Toisaalta teknologian kevenemisen ansiosta esimerkiksi ihmisten vuorovaikutusta ja käyttäytymistä voidaan tutkia lähempänä arkista toimintaa eikä vain laboratorioissa. Se, että erilaista digitaalista aineistoa ristiinanalysoidaan vaatii monitieteisyyttä ja tuo eri tieteenaloja lähemmäksi toisiaan.
Kunelius kuitenkin huomauttaa, että ihmis- ja yhteiskuntatieteiden tehtävä ei ole tutkia vain sitä mikä on tullut teknologian myötä mahdolliseksi. Digitalisaation ulkopuolella olevat aineistot ja niiden tavoittamat kokemukset ovat edelleen tärkeitä maailman ymmärtämiseksi.
– Tutkimuksen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tehtävä on asettaa kysymyksiä riippumatta siitä, onko sopivaa aineistoa saatavilla juuri sillä hetkellä. Täytyy tarkastella tietämisen käsitteellisiä, filosofisia ja teoreettisia tasoja, sanoo Kunelius.