Ohjeet väitöskirjan tarkastamiseen

Väitöskirjan tarkastaminen on tärkeä osa tieteen sisäistä laadunvarmistusta. On tärkeää, että sekä esitarkastajat että vastaväittäjä ovat puolueettomia oman alansa asiantuntijoita.

Tiedekuntaneuvosto määrää kokouksessaan esitarkastajat. Esitarkastajien lausuntojen perusteella tiedekuntaneuvosto nimeää vastaväittäjän ja kustoksen – eli myöntää painatusluvan – alla olevien ohjeiden mukaisesti.

Tästä löytyvät kaikki väitöskirjan tarkastukseen liittyvät ohjeet sekä esitarkastajille että vastaväittäjälle.

Väittelijän ohjeet löytyvät Flammasta.

Väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikir­joituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai se on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.

Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit ja sen tulee:

a)      sisältää uutta tieteellistä tietoa,

b)      osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua,

c)       osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta,

d)      osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä,

e)      olla tieteellisesti vakuuttava,

f)       sisältää perusteltuja tuloksia ja

g)      olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.

Väitöskirjan alussa on lyhyt 1 - 2 sivun tiivistelmä (abstract), joka on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmän tulee sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.

Ar­tik­ke­li­väi­tös­kir­ja

Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta.

Artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella. Tyypillisesti artikkeleita on 3 - 5.

Väitöskirjaan voidaan sisällyttää julkaistujen tai julkaistaviksi hyväksyttyjen artikkeleiden lisäksi myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Tällöin esitarkastajia tulee ohjeistaa kiinnittämään erityistä huomiota vielä julkaisemattomiin artikkeleihin. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden:

a)      laajuus,

b)      tieteellinen merkittävyys ja laatu,

c)       julkaisufoorumi sekä

d)      tekijän oman työn osuus.

Artikkeleiden määrä voi vaihdella tieteenalojen väliä, mutta sitä määriteltäessä on otettava huomioon tohtorikoulutettavien tasapuolinen kohtelu ja tutkinnon tavoitteellinen neljän vuoden suoritusaika.

Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Väitöskirjan tekijän osuus kaikissa väitöskirjaan sisällytettävissä osatöissä tulee osoittaa selkeästi. Samaa julkaisua voidaan käyttää usean eri opiskelijan väitöskirjassa. Yhteisjulkaisuissa väittelijän itsenäisen osuuden määrittelemistä varten väittelijä ja ohjaaja laativat vapaamuotoisen selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. On suositeltavaa, että väittelijä toimittaa omaa osuuttaan kuvaavan selvitysluonnoksen myös muille artikkelien kirjoittajille. Väittelijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan jättäessään käsikirjoituksen esitarkastukseen sekä myöhemmin esitarkastajille, vastaväittäjälle ja kustokselle. Selvitys voi sisältyä myös väitöskirjan yhteenvetoon tai artikkeliin.

Mo­no­gra­fia­väi­tös­kir­ja

Monografiaväitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Monografiaväitöskirjan tekijä voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan. Monografiaväitöskirja on pääsääntäisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua.

Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.

Muu kuin ar­tik­ke­li- tai mo­no­gra­fia­väi­tös­kir­ja

Muun kuin artikkeli- tai monografiaväitöskirjan rakenteesta ja laajuudesta päättää tiedekuntaneuvosto tohtoriohjelman esityksestä. Tällöin ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.

Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle kaksi vähintään dosentin pätevyyden tai vastaavat tieteelliset ansiot omaavaa esitarkastajaa. Vastuuprofessori tekee esityksen esitarkastajista sähköisellä lomakkeella. Lomake tulostetaan ja sen allekirjoittavat vastuuprofessori ja väittelijä.

Esitys esitarkastajiksi -lomake

Esitarkastajien valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota paitsi henkilöiden asiantuntemukseen myös riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Väitöskirjan tarkastuksessa ja arvostelussa otetaan huomioon hallintolaissa 434/2003 esitetyt esteellisyysperiaatteet. Esitarkastajat valitaan oman tiedekunnan ulkopuolelta ja heidän tulee olla pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Tiedekunnan ulkopuolella työskenteleviä dosentteja ei pidetä esteellisenä tällä perusteella.

Väitöskirjan tarkastajien esteettömyydestä Flammassa.

Väitöskirjan esitarkastajien tehtävänä on todeta käsikirjoituksen ansiot, esittää tekijälle korjauksia ja parannusehdotuksia ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta ehdottaa tiedekunnalle perustellussa kirjallisessa lausunnossa joko väittelyluvan myöntämistä tai käsikirjoituksen hylkäämistä. Esitarkastajat voivat antaa myös yhteisen lausunnon.

Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta esitarkastajien lausuntojen perusteella. Siksi on erittäin tärkeää, että tarkastus tehdään huolella. Esitarkastaja voi edellyttää, että käsikirjoitukseen tehdään korjauksia, jotka esitarkastaja hyväksyy ennen puoltavan lausunnon antamista.  Esitarkastaja antaa lopullisen lausunnon vasta korjaukset hyväksyttyään. Väittelijä laatii selvityksen tehdyistä korjauksista ja tämä lausunto toimitetaan tiedoksi myös toiselle esitarkastajalle. Tässä tapauksessa esitarkastus saa kestää kokonaisuudessaan enintään kuusi kuukautta.

Esitarkastajien tultua nimetyksi Viikin jatko-opintopalveluiden koulutussuunnittelija ilmoittaa päätöksestä sähköpostitse esitarkastajille ja väittelijälle sekä lähettää väitöskirjan käsikirjoituksen ja tarkastusohjeet esitarkastajille. Esitarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen lausunto, jossa selvästi ehdotetaan väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä.

Esitarkastajat antavat yhdessä tai erikseen tiedekunnalle lausuntonsa, jossa joko

a) puoltavat väitösluvan myöntämistä käsikirjoitukselle nykyasussaan tai pienin, ohjaajan hyväksyttävissä olevin korjauksin, tai

b) toteavat käsikirjoituksen puutteet siinä määrin vakaviksi, ettei väittelylupaa ole mahdollista puoltaa.

Esitarkastaja voi myös edellyttää, että käsikirjoitukseen tehdään korjauksia, jotka esitarkastaja hyväksyy ennen puoltavan lausunnon antamista. Korjaukset hyväksyttyään esitarkastaja antaa käsikirjoituksesta tiedekunnalle lopullisen lausuntonsa.

Farmasian tiedekunnassa esitarkastuslausunnossa tulee yksilöidysti esittää arviot ainakin seuraavista kohdista:

  1. Tutkimusaihe ja kysymyksenasettelu - tutkimuksen teoreettinen tausta ja tutkimusalan tuntemus. Tutkimusaiheen originaalisuus ja tieteellinen merkitys. Tutkimusote, tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ja niiden tarkoituksenmukaisuus. Tutkimuksen tavoitteiden ja tutkimusongelman täsmentäminen. Tutkimuksen aihealueen kirjallisuuden tuntemus, käyttö ja kattavuus.
  2. Aineisto ja menetelmät - Aineiston ja menetelmien valinta. Aineiston soveltuminen tutkimusongelman tarkasteluun ja menetelmien tarkoituksenmukaisuus aineiston ja ongelmanratkaisun kannalta. Aineiston ja mittausten kuvaus riittävän tarkasti niin, että tutkimus voidaan näiltä osin toistaa. Aineiston analyysi sopivalla, tehokkaalla ja kysymyksenasettelua sekä tutkimusotetta vastaavalla menetelmällä.
  3. Tutkimustulokset ja niiden esittäminen - Selostus saavutetuista tuloksista ja niiden tieteellisestä merkityksestä. Tulosten esittäminen selkeästi ja tiiviisti ottamalla huomioon tarpeelliset varaukset.
  4. Tarkastelu ja johtopäätökset - Tulosten tarkastelun kurinalaisuus ja suhde muuhun alalla tehtyyn tutkimukseen. Johtopäätösten tieteellinen perustelu. Kriittinen ja monipuolinen, omia tuloksia ja aiempaa kirjallisuutta analysoiva osuus.’
  5. Tekijän itsenäisyys ja kypsyys - Jos kysymyksessä on osajulkaisutyö (ns. artikkeliväitöskirja), tulee kiinnittää huomiota siihen, muodostavatko osatutkimukset yhtenäisen kokonaisuuden, sekä siihen, että väittelijän itsenäinen osuus tutkimuksen suunnittelussa ja läpiviemisessä voidaan osoittaa. Kypsyydellä tarkoitetaan työn antamaa vaikutelmaa tekijän oppineisuudesta, kyvystä analysoida tieteellisiä ongelmia ja tutkimusotteen hallinnasta.
  6. Työn selkeys ja viimeistely - Työn jäsentely, otsikko ja väliotsikointi. Kielen täsmällisyys ja selkeys sekä luettavuus. Kuvien ja taulukoiden informatiivisuus, selkeys ja havainnollisuus.

Jos väitöskirjan osaksi on esitetty käsikirjoitus, jota ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi, esitarkastajien tulee lausunnossaan kiinnittää sen tasoon erityistä huomiota.

Lausunto ei saa olla varauksellinen vaan sen on oltava joko puoltava tai hylkäävä, esimerkiksi "Puollan väittelyluvan myöntämistä."

Myöntäessään väittelyluvan tiedekuntaneuvosto nimeää arvosanalautakunnan vastuuprofessorin esityksen perusteella. Esityksessä tulee olla väitöskirjatyön tekijän ilmoitus siitä, ettei hänellä ole huomautettavaa vastaväittäjän tai arvosanalautakunnan jäsenten valinnasta. Arvosanalautakunnassa tulee olla vähintään kolme äänivaltaista jäsentä: vastaväittäjä, kustos sekä yksi tai kaksi tiedekunnan edustajaa. Tiedekunnan edustajan tulee olla professori tai dosentin tasoinen tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen. Mikäli kustos on työn ohjaaja tai seurantaryhmän jäsen, hänellä on lautakunnassa vain puheoikeus.

Esitys väitöskirjan arvosanalautakunnaksi e-lomakkeella.
Lomake tulostetaan ja sen allekirjoittavat vastuuprofessori ja väittelijä.

Vas­ta­väit­tä­jä

Vastaväittäjän valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä henkilön asiantuntemukseen että riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Vastaväittäjällä tulee olla dosentin pätevyys tai vastaavat tieteelliset ansiot. Vastaväittäjä tai vastaväittäjät valitaan tiedekunnan ja pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Tiedekunnan ulkopuolella työskenteleviä dosentteja ei pidetä esteellisenä tällä perusteella. Vastaväittäjää koskevat samat esteellisyysperiaatteet kuin esitarkastajia. Väitöskirjan esitarkastaja tai ohjaaja ei voi toimia vastaväittäjänä.

Kus­tos

Kustokseksi nimetään joku tiedekunnan professoreista tai professorin tehtävän hoitajista. Kustoksena voi toimia myös tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun (tenure track) tasolla 2. Vastuuprofessori, joka on toiminut väitöskirjatyön ohjaajana tai on kanssakirjoittajana väitöskirjatyöhön kuuluvissa osajulkaisuissa, voi toimia kustoksena. Tällöin hän on arvosanalautakunnan jäsen, mutta ei osallistu arvosanaehdotuksen tekemiseen.

Arvosanalautakunta tekee tiedekuntaneuvostolle perustellun ehdotuksen väitöskirjan arvosanasta. Ehdotuksessa tulee huomioida työn tieteellinen arvo ja väittelijän kyky puolustaa työtään väitöstilaisuudessa. Tästä syystä kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa. Arvosanalautakunnan on otettava ehdotuksessa huomioon esitarkastajien lausunnot. Lausunto, jonka allekirjoittavat kaikki arvosanalautakunnan jäsenet, annetaan kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta.

 

Väitöskirja tarkastetaan julkisessa väitöstilaisuudessa. Tarkastamista varten tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuteen yhden tai kaksi vastaväittäjää. Väittelijä toimittaa väitöskirjansa vastaväittäjälle riittävän ajoissa ennen väitöstilaisuutta, jotta vastaväittäjä voi perehtyä siihen.

Väitöstilaisuuden aluksi väittelijä esittelee työnsä. Esittelyn jälkeen väittelijä pyytää vastaväittäjää esittämään omat huomionsa ja kommenttinsa tutkimuksesta. Tämän jälkeen vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän arvioi yleisluontoisesti väitöskirjan merkitystä tutkimusalalla. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat ja tarkastus alkaa.

Varsinaisessa tarkastuksessa vastaväittäjä käy työn läpi alkaen nimestä edeten menetelmiin, lähteisiin ja johtopäätöksiin. Väittelijä vastaa vastaväittäjän esittämiin kysymyksiin ja puolustaa tutkimustaan. Kun vastaväittäjä on suorittanut tarkastuksen loppuun, hän ilmoittaa tarkastuksen päättyneen ja esittää loppulausuntonsa ja (yleensä) esittää väitöskirjaa tiedekunnalle hyväksyttäväksi. Loppulausuntoa varten sekä vastaväittäjä että väittelijä nousevat seisomaan.

Mikäli yleisö ei esitä huomautuksia tai kysymyksiä, kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Tilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään kuusi tuntia, mutta yleensä väitöstilaisuus kestää kokonaisuudessaan noin 2 tuntia.

Vastaväittäjän tulee toimittaa lausuntonsa kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta Viikin jatko-opintopalveluihin. Vastaväittäjän tulee lausunnossaan kiinnittää huomiota samoihin seikkoihin kuin esitarkastajien. Lisäksi hänen tulee arvioida väittelijän kyky puolustaa opinnäytettään väitöstilaisuudessa. Vastaväittäjän lausunnosta tulee selvästi käydä ilmi ehdottaako hän väitöskirjan hyväksymistä.

Tervetuloa väitöstilaisuuteen, Helsingin yliopiston ohje

 

Kustos on tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja. Kustos, vastaväittäjä ja väittelijä sopivat väitöstilaisuuden ajankohdasta, pukeutumisesta ja siitä, miten muodollinen tilaisuus on.

Väitöstilaisuus alkaa, kun osanottajat astuvat saliin. Väittelijä ensimmäisenä, hänen jälkeensä kustos ja viimeisenä vastaväittäjä.  Mikäli kustos ja vastaväittäjä ovat tohtoreita, he pitävät tohtorinhattua kädessään saliin astuessaan ja salista poistuessaan. Väitöstilaisuuden ajaksi hattu asetetaan pöydälle lyyra yleisöön päin käännettynä.

Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa tilaisuuden. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, kustos voi päättää tauon pitämisestä. Väitöstilaisuus saa kestää korkeintaan kuusi tuntia. Kun väitöskirjan tarkastus on ohi, väittelijä pyytää läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautukset ja kysymykset. Kustoksen tehtävänä on valvoa, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.

Tilaisuuden lopuksi kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Salista poistutaan samassa järjestyksessä kuin on tultu sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Tilaisuuden yleisö voi onnitella väittelijää sen jälkeen, kun väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.

Väitöstilaisuuden kulku on kuvattu tarkemmin Helsingin yliopiston sivulla Tervetuloa väitöstilaisuuteen.

Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä siitä annettavasta arvosanasta vastaväittäjän ja arvosanalautakunnan lausuntojen perusteella. Käytössä on kolme arvosanaa: kiittäen hyväksytty, hyväksytty ja hylätty. Väitöskirjan arvosanan antamisessa on arvioitava tutkimusongelman ja tulosten tieteellistä merkittävyyttä, työn itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä sekä opillista kypsyyttä. Väitöskirjan tulee osoittaa opiskelijan kykyä itsenäisesti luoda uutta tieteellistä tietoa.

Ennen väitöskirjan arvostelua tekijälle on varattava tilaisuus vastineen antamiseen vastaväittäjän lausunnosta. Opiskelija, joka on tyytymätön väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti oikeusturvalautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö 64 §).

Hyväksytty -arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.

Mikäli väitöskirjalle ehdotetaan arvosanaa kiittäen hyväksytty, tulee kaikkien arvostelulautakunnan jäsenten kannattaa sitä yksimielisesti ja laatia arvosanalle erityisen vahvat perustelut. Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan erityisen korkeatasoisesta ja uraauurtavasta työstä. Se edellyttää, että tutkimusaihe on tieteellisesti merkittävä ja että työn teoreettiset lähtökohdat, käytetyt menetelmät ja empiirinen osa ovat tieteellisesti korkeatasoisia. Lisäksi edellytetään, että väitöskirjan tuloksilla on huomattava tieteellinen merkitys, tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia ja edistävät merkittävästi alan teorianmuodostusta tai käytännön sovelluksia. Tällä arvosanalla hyväksytty opinnäyte osoittaa tekijän kiitettävää opillista kypsyyttä ja itsenäisyyttä sekä omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä tieteellisen tiedon tuottajana. Lisäksi väittelijän tulee puolustaa ansiokkaasti työtään väitöstilaisuudessa. Arvosana annetaan normaalisti noin 15 %:lle kaikista yliopiston vuosittain hyväksymistä väitöskirjoista.

Hylkäämisperusteita ovat esimerkiksi seuraavat syyt: Kysymyksenasettelu on epämääräinen tai puutteellinen. Tutkimusaineisto on erityisen suppea tai valikoitunut suhteessa tutkittavan ongelman luonteeseen ja tutkimuksen tavoitteisiin. Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkimusongelman tarkasteluun, vaan antavat virheellisiä tai riittämättömiä vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Työn jäsentelyssä ja otsikoinnissa on vakavia puutteita ja epäjohdonmukaisuutta. Hylkäämispäätös esitarkastus- tai arvosteluvaiheessa voi perustua myös tutkimuseettisiin näkökohtiin (esimerkiksi tieteellinen vilppi).

Vastaväittäjän (vastaväittäjien) tulee kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta antaa tiedekuntaneuvostolle perusteltu kirjallinen arvostelulausunto tarkastamastaan väitöskirjasta (Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö 44 §). Tämän lisäksi arvostelulautakunta antaa yhteisen lausunnon, jossa se tekee ehdotuksensa arvosanaksi.