Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle esitarkastajat. Esitarkastajien lausuntojen perusteella tiedekuntaneuvosto myöntää painatus- ja väittelyluvan, eli määrää väitöskirjalle vastaväittäjän, kustoksen ja arvosanalautakunnan.
Väitöskirjan tarkastaminen on tärkeä osa tieteen sisäistä laadunvarmistusta. On tärkeää, että sekä esitarkastajat että vastaväittäjä ovat puolueettomia oman alansa asiantuntijoita.
Tältä sivulta löytyvät väitöskirjan tarkastukseen liittyvät ohjeet esitarkastajille ja vastaväittäjälle. Väittelijän ohjeet ovat Opiskelijan ohjeissa.
Farmasian tiedekunnassa väitöstilaisuuden voi järjestää vain Helsingin yliopiston tiloissa, jotka ovat soveltuvia väitöstilaisuuden järjestämiseen. Poikkeuksena ovat sellaiset kaksoistutkintosopimukset (cotutelle), joissa väitöspaikaksi on erikseen sovittu ainoastaan partneriyliopisto. (Dekaanin päätös 20.6.2022)
Väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai se on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Poikkeustapauksissa väitöskirjaksi voidaan hyväksyä myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.
Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit ja sen tulee:
a) sisältää uutta tieteellistä tietoa,
b) osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua,
c) osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta,
d) osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä,
e) olla tieteellisesti vakuuttava,
f) sisältää perusteltuja tuloksia ja
g) olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.
Väitöskirja sisältää aina 1 - 2 sivun mittaisen tiivistelmän (abstract), joka on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmä sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.
Farmasian tiedekunnassa artikkeliväitöskirja koostuu useista (tyypillisesti 3 - 5) samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta.
Yhteenveto on artikkeliväitöskirjan ydin. Yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. On tärkeää, että yhteenveto muodostaa itsenäisen ja tasapainoisen kokonaisuuden, joka on laadittu väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen ja kirjallisuuden perusteella.
Artikkeliväitöskirjan sisältämät julkaisut ovat pääsääntöisesti julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä. Artikkeliväitöskirjaan on mahdollista liittää näiden lisäksi myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Tällöin väitöskirjan esitarkastajien on kiinnitettävä erityistä huomiota vielä vertaisarvioimattomiin julkaisuihin. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden:
a) laajuus,
b) tieteellinen merkittävyys ja laatu,
c) julkaisufoorumi sekä
d) tekijän oman työn osuus.
Artikkeleiden määrä voi vaihdella tieteenalojen välillä, mutta sitä määriteltäessä on otettava huomioon tohtorikoulutettavien tasapuolinen kohtelu ja tutkinnon tavoitteellinen neljän vuoden suoritusaika.
Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Yhteisjulkaisuissa väitöskirjan tekijällä on oltava selkeästi osoitettavissa oleva itsenäinen osuus. Tätä varten väittelijä ja ohjaaja laativat vapaamuotoisen selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita
selvityksessä. On suositeltavaa, että väittelijä toimittaa omaa osuuttaan kuvaavan selvitysluonnoksen myös muille artikkelien kirjoittajille. Väittelijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan samalla kun hän jättää käsikirjoituksen esitarkastukseen. Selvitys voi sisältyä myös väitöskirjan yhteenvetoon tai artikkeliin.
Monografiaväitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu itsenäiseen tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Monografiaväitöskirjan tekijä voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan. Monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua.
Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.
Muun kuin artikkeli- tai monografiaväitöskirjan rakenteesta ja laajuudesta päättää tiedekuntaneuvosto tohtoriohjelman esityksestä. Tällöin ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta. Pääsääntöisesti kaikki väitöskirjat ovat kuitenkin monografioita tai artikkeliväitöskirjoja, ja näistä poikkeavien muotojen hyväksyminen väitöskirjana on Helsingin yliopistossa erittäin harvinaista.
Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle kaksi vähintään dosentin pätevyyden tai vastaavat tieteelliset ansiot omaavaa esitarkastajaa. Vastuuhenkilö tekee esityksen esitarkastajiksi sähköisellä lomakkeella. Lomake tulostetaan ja sen allekirjoittavat vastuuhenkilö ja väittelijä.
Esitys esitarkastajiksi (e-lomake)
Esitarkastajien valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota paitsi henkilöiden asiantuntemukseen myös riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Esitarkastajat valitaan väitöskirjan tekijän tiedekunnan ja tutkimusyksikön (esim. erillislaitos tai sektoritutkimuslaitos) ulkopuolelta ja heidän tulee olla pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Mikäli esitarkastajaa ehdotetaan omasta organisaatiosta, vaaditaan vastuuhenkilöltä erillinen kirjallinen perustelu. Tiedekunnan ulkopuolella työskenteleviä dosentteja ei pidetä esteellisenä tällä perusteella.
Esitarkastaja, vastaväittäjä tai arvosanalautakunnan jäsen ei saa olla väittelijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi.
Esitarkastajana, vastaväittäjänä tai arvosanalautakunnan jäsenenä ei siten voi toimia esimerkiksi:
Väitöskirjan esitarkastajien tehtävänä on todeta käsikirjoituksen ansiot, esittää tekijälle korjauksia ja parannusehdotuksia, ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta ehdottaa tiedekunnalle perustellussa kirjallisessa lausunnossa joko väittelyluvan myöntämistä tai käsikirjoituksen hylkäämistä. Esitarkastajat voivat halutessaan antaa yhteisen lausunnon.
Esitarkastajien tulee antaa yhdessä tai erikseen kirjallinen lausunto, jossa he joko
Esitarkastaja voi myös edellyttää, että käsikirjoitukseen tehdään korjauksia, jotka esitarkastaja hyväksyy ennen puoltavan lausunnon antamista. Esitarkastaja antaa tällöin lausuntonsa tiedekunnalle vasta hyväksytysti korjatusta käsikirjoituksesta. Väittelijän laatima selvitys tehdyistä korjauksista toimitetaan tiedoksi myös toiselle esitarkastajalle sekä liitetään esitarkastajien lausuntoihin väittelylupaa myönnettäessä. Esitarkastus saa tässä tapauksessa kestää kokonaisuudessaan enintään kuusi kuukautta.
Mikäli esitarkastajat eivät työssä havaittujen vakavien puutteellisuuksien tai virheiden vuoksi voi antaa myöntävää lausuntoa tai he ovat keskenään erimielisiä työn tasosta, esitarkastusmenettely raukeaa.
Jos jompikumpi tai molemmat esitarkastajat antavat kielteisen lausunnon, esitarkastus pääsääntöisesti raukeaa. Rauenneet esitarkastusprosessit saatetaan tiedekuntaneuvoston tiedoksi. Väitöstutkimuksen tekijä voi halutessaan antaa vastineen esitarkastuslausunnoista ja viedä asian tiedekuntaneuvoston käsiteltäväksi.
Rauennut tarkastus voidaan käynnistää uudelleen, kun käsikirjoitukseen on tehty tarvittavat korjaukset ja ohjaajat ja vastuuhenkilö puoltavat tarkastuksen käynnistämistä uudelleen. Tiedekunta voi pyytää tehtävään samoja tai eri esitarkastajia harkintansa mukaan. Uusi tarkastuskierros etenee samalla tavalla kuin ensimmäinenkin ja korjattu käsikirjoitus tulee jättää tarkastukseen samoja ohjeita ja aikatauluja noudattaen.
Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta esitarkastajien lausuntojen perusteella. Siksi on erittäin tärkeää, että tarkastus tehdään huolella, ja että tekijää vaaditaan toteuttamaan tarpeelliset korjaukset sekä mahdolliset lisäykset ennen väittelylupaa koskevan lausunnon kirjoittamista. Jos väitöskirjan osaksi on esitetty artikkelikäsikirjoitus, jota ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi, esitarkastajien tulee lausunnossaan kiinnittää sen tasoon erityistä huomiota. Esitarkastaja ei kuitenkaan ole työnohjaajan asemassa.
Esitarkastajien tultua nimetyksi Viikin jatko-opintopalveluiden koulutussuunnittelija ilmoittaa päätöksestä sähköpostitse esitarkastajille ja väittelijälle, sekä lähettää väitöskirjan käsikirjoituksen ja tarkastusohjeet esitarkastajille. Esitarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen lausunto, jossa selvästi ehdotetaan väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä. Lausunto ei saa olla varauksellinen vaan sen on oltava joko puoltava tai hylkäävä, esimerkiksi "Puollan väittelyluvan myöntämistä."
Arviointi tehdään tiedekunnan arviointiperusteiden mukaisesti (ks. alla).
Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta esitarkastajien lausuntojen perusteella ja nimeää arvosanalautakunnan vastuuhenkilön esityksen perusteella. Väitöskirjatyön tekijän on hyväksyttävä esitetty vastaväittäjä ja arvosanalautakunnan jäsen.
Arvosanalautakuntaan tulee kuulua vähintään kaksi arvosteluun osallistuvaa jäsentä: vastaväittäjä ja kustos, sekä yksi tai kaksi tiedekunnan edustajaa. Kustos voi toimia tiedekunnan edustajana, mikäli hän ei ole työn ohjaaja. Tällöin arvosanalautakunnan muodostavat vastaväittäjä ja kustos. Tarvittaessa voidaan nimetä toinenkin tiedekunnan edustaja.
Vastaväittäjän valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä henkilön asiantuntemukseen että riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Vastaväittäjällä tulee olla dosentin pätevyys tai vastaavat tieteelliset ansiot. Vastaväittäjä tai vastaväittäjät valitaan väitöskirjan tekijän tiedekunnan ja tutkimusyksikön (esim. erillislaitos tai sektoritutkimuslaitos) ulkopuolelta ja heidän tulee pääsääntöisesti olla Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Mikäli vastaväittäjää ehdotetaan omasta organisaatiosta, vaaditaan vastuuhenkilöltä erillinen kirjallinen perustelu. Tiedekunnan ulkopuolella työskenteleviä dosentteja ei pidetä esteellisenä tällä perusteella. Vastaväittäjää koskevat samat esteellisyysperiaatteet kuin esitarkastajia. Väitöskirjan esitarkastaja tai ohjaaja ei voi toimia vastaväittäjänä.
Kustokseksi nimetään joku tiedekunnan professoreista tai professorin tehtävän hoitajista. Kustoksena voi toimia myös tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun tasolla 2 (Associate professor) tai dosentti, jolla työsuhde tutkinnon myöntävässä tiedekunnassa. Työn pääohjaaja voi toimia kustoksena. Vastuuhenkilö, joka on toiminut väitöskirjatyön ohjaajana tai on kanssakirjoittajana väitöskirjatyöhön kuuluvissa osajulkaisuissa, voi toimia kustoksena. Tällöin hän on arvosanalautakunnan jäsen, mutta ei osallistu arvosanaehdotuksen tekemiseen.
Tiedekunnan edustajan tulee olla Helsingin yliopiston professori tai dosentti tai dosentin tasoinen Helsingin yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen. Tiedekunnan edustajan tulee tuntea Helsingin yliopiston väittelykäytännöt ja väitöskirjojen arvosteluperiaatteet. Kustos voi toimia tiedekunnan edustajana, mikäli hän ei ole työn ohjaaja tai muuten esteellinen.
Esitys väitöskirjan arvosanalautakunnaksi (e-lomake)
Lomake tulostetaan ja sen allekirjoittavat vastuuhenkilö ja väittelijä.
Väitöskirja tarkastetaan julkisessa väitöstilaisuudessa. Tarkastamista varten tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuteen yhden tai kaksi vastaväittäjää. Väittelijä toimittaa väitöskirjansa vastaväittäjälle riittävän ajoissa ennen väitöstilaisuutta, jotta vastaväittäjä voi perehtyä siihen.
Väitöstilaisuuden aluksi väittelijä esittelee työnsä. Esittelyn jälkeen väittelijä pyytää vastaväittäjää esittämään omat huomionsa ja kommenttinsa tutkimuksesta. Tämän jälkeen vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän arvioi yleisluontoisesti väitöskirjan merkitystä tutkimusalalla. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat ja tarkastus alkaa.
Varsinaisessa tarkastuksessa vastaväittäjä käy työn läpi alkaen nimestä edeten menetelmiin, lähteisiin ja johtopäätöksiin. Väittelijä vastaa vastaväittäjän esittämiin kysymyksiin ja puolustaa tutkimustaan. Kun vastaväittäjä on suorittanut tarkastuksen loppuun, hän ilmoittaa tarkastuksen päättyneen ja esittää loppulausuntonsa ja (yleensä) esittää väitöskirjaa tiedekunnalle hyväksyttäväksi. Loppulausuntoa varten sekä vastaväittäjä että väittelijä nousevat seisomaan.
Mikäli yleisö ei esitä huomautuksia tai kysymyksiä, kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Tilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään kuusi tuntia, mutta yleensä väitöstilaisuus kestää kokonaisuudessaan noin 2 tuntia.
Vastaväittäjän tulee toimittaa lausuntonsa kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta Viikin jatko-opintopalveluihin osoitteeseen viikki-phd@helsinki.fi. Vastaväittäjän tekee arvionsa tiedekunnan arviointiperusteiden mukaisesti (ks. alla). Lisäksi hänen tulee arvioida väittelijän kyky puolustaa opinnäytettään väitöstilaisuudessa. Vastaväittäjän lausunnosta tulee selvästi käydä ilmi ehdottaako hän väitöskirjan hyväksymistä.
Helsingin yliopiston ohje väitöstilaisuudesta: Tervetuloa väitöstilaisuuteen.
Kustos on tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja. Kustos, vastaväittäjä ja väittelijä sopivat väitöstilaisuuden ajankohdasta, pukeutumisesta ja siitä, miten muodollinen tilaisuus on.
Väitöstilaisuus alkaa, kun osanottajat astuvat saliin. Väittelijä ensimmäisenä, hänen jälkeensä kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Mikäli kustos ja vastaväittäjä ovat tohtoreita, he pitävät tohtorinhattua kädessään saliin astuessaan ja salista poistuessaan. Väitöstilaisuuden ajaksi hattu asetetaan pöydälle lyyra yleisöön päin käännettynä.
Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa tilaisuuden. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, kustos voi päättää tauon pitämisestä. Väitöstilaisuus saa kestää korkeintaan kuusi tuntia. Kun väitöskirjan tarkastus on ohi, väittelijä pyytää läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautukset ja kysymykset. Kustoksen tehtävänä on valvoa, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.
Tilaisuuden lopuksi kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Salista poistutaan samassa järjestyksessä kuin on tultu sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Tilaisuuden yleisö voi onnitella väittelijää sen jälkeen, kun väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.
Väitöstilaisuuden kulku on kuvattu tarkemmin Helsingin yliopiston sivulla Tervetuloa väitöstilaisuuteen.
Arvosanalautakunta tekee tiedekuntaneuvostolle perustellun ehdotuksen väitöskirjan arvosanasta. Ehdotuksessa tulee huomioida työn tieteellinen arvo ja väittelijän kyky puolustaa työtään väitöstilaisuudessa. Tästä syystä kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa. Tiedekunnan arviointiperusteet ja ohjeet arvosanan antamisesta löytyvät alta. Arvosanalautakunnan on otettava ehdotuksessa huomioon esitarkastajien lausunnot. Lausunto annetaan kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta.
Sekä vastaväittäjä että arvosanalautakunta toimittavat lausuntonsa tiedekunnan jatko-opintopalveluihin osoitteeseen viikki-phd@helsinki.fi kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta.
Ennen väitöskirjan arvostelua väittelijällä on tilaisuus antaa vastine vastaväittäjän lausunnosta ja muista arvosteluun liittyvistä asiakirjoista.
Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä, sekä siitä annettavasta arvosanasta vastaväittäjän ja arvosanalautakunnan lausuntojen perusteella. Käytössä on kolme arvosanaa: kiittäen hyväksytty, hyväksytty ja hylätty. Väitöskirjan arvosanan antamisessa on arvioitava tutkimusongelman ja tulosten tieteellistä merkittävyyttä, työn itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä sekä opillista kypsyyttä. Väitöskirjan tulee osoittaa opiskelijan kykyä itsenäisesti luoda uutta tieteellistä tietoa.
Arvosana voi olla kiittäen hyväksytty vain, mikäli työ on kaikkien arvostelukriteerien mukaan erityisen arvokas ja kunnianhimoinen. Mikäli väitöskirjalle ehdotetaan arvosanaa kiittäen hyväksytty, tulee kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten kannattaa sitä yksimielisesti ja laatia arvosanalle erityisen vahvat perustelut.
Hyväksytty -arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.
Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan erityisen korkeatasoisesta ja uraauurtavasta työstä. Se edellyttää, että tutkimusaihe on tieteellisesti merkittävä ja että työn teoreettiset lähtökohdat, käytetyt menetelmät ja empiirinen osa ovat tieteellisesti korkeatasoisia. Lisäksi edellytetään, että väitöskirjan tuloksilla on huomattava tieteellinen merkitys, tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia ja edistävät merkittävästi alan teorianmuodostusta tai käytännön sovelluksia. Tällä arvosanalla hyväksytty opinnäyte osoittaa tekijän kiitettävää opillista kypsyyttä ja itsenäisyyttä sekä omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä tieteellisen tiedon tuottajana. Lisäksi väittelijän tulee puolustaa ansiokkaasti työtään väitöstilaisuudessa. Arvosana annetaan normaalisti noin 10-15 %:lle kaikista tiedekunnan vuosittain hyväksymistä väitöskirjoista.
Hylkäämisperusteita ovat esimerkiksi seuraavat syyt: Kysymyksenasettelu on epämääräinen tai puutteellinen. Tutkimusaineisto on erityisen suppea tai valikoitunut suhteessa tutkittavan ongelman luonteeseen ja tutkimuksen tavoitteisiin. Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkimusongelman tarkasteluun, vaan antavat virheellisiä tai riittämättömiä vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Työn jäsentelyssä ja otsikoinnissa on vakavia puutteita ja epäjohdonmukaisuutta. Hylkäämispäätös esitarkastus- tai arvosteluvaiheessa voi perustua myös tutkimuseettisiin näkökohtiin (esimerkiksi tieteellinen vilppi).
Opiskelija, joka on tyytymätön väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti oikeusturvalautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö 64 §).
Tieteellisen lisensiaatin tutkintoon, tutkielmaan ja sen tarkastamiseen liittyvä ohjeistus löytyy Opiskelijan ohjeista.
Lisensiaatintutkielman tarkastajat nimetään tiedekuntaneuvoston kokouksessa. Tarkastajiin sovelletaan samoja esteellisyyssääntöjä kuin väitöskirjatyön esitarkastajiin ja vastaväittäjiin. Esitys tarkastajiksi tehdään samalla lomakkeella kuin esitys esitarkastajiksi.
Esitys esitarkastajiksi (e-lomake)
Lisensiaatintutkielman tarkastamiseen pätevät samat ohjeet kuin väitöskirjan tarkastamiseen. Tiedekuntaneuvosto antaa arvosanan tarkastajien lausunnon perusteella.
Tutkintotodistusta pyydetään Sisussa. Opiskelijan ohjeissa annetaan tarkemmat ohjeet valmistumisesta.
Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Väitöstilaisuuden muodollisuudesta on nykyään eri tiedekunnissa erilaisia käsityksiä. Joissakin tiedekunnissa pidetään kiinni vanhoista traditioista, toisissa taas halutaan luoda seminaarimainen keskusteluilmapiiri väitökseen. Tiedekunnan nimittämä kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja, joten hänen kanssaan sovitaan tilaisuuden yksityiskohdista.
Väittelijöille ja arvosanalautakuntien jäsenille suunnatut, väitöstilaisuuden protokollaan ja traditioihin liittyvät ohjeet.