ALEKSANTERI INSIGHT 1/2024 Vuonna 2020 Kaukoidän ja arktisen alueen liittovaltion ministeriö hyväksyi Luoteis-Venäjällä sijaitsevan Murmanskin alueen ensisijaisen kehityksen kohteeksi. Asema merkitsee joukon veroetuja ja taloudellisia kannustimia, joiden tarkoituksena on valmistaa aluetta uusille investoinneille. Runsaat luonnonvarat, Koillisväylän läntinen päätepysäkki ja sijainti NATO-maiden, Suomen ja Norjan pohjoisessa naapurissa, alleviivaavat Kuolan niemimaalla sijaitsevan Murmanskin alueen tärkeyttä Venäjän suurvaltapolitiikalle. Kuolan niemimaa on lisäksi osa yhden Venäjän pienen alkuperäiskansan, saamelaisten, perinteistä kotiseutualuetta.
Neuvostoliiton ja nykyisin Putinin Venäjän kolonialistisiin käytäntöihin kuuluneet lukuisat keinot vieraannuttavat alkuperäiskansat perinteisestä elinympäristöstään taloudellisen ja sotilaallisen kehityksen takaamiseksi. Esimerkkejä tästä ovat neuvostoajan pakkosiirrot, byrokraattinen kiusanteko, sotilastoimintaan rajatut alueet, saasteet sekä yhä kasvava kaivostoiminta alkuperäiskansojen perinteisellä kotiseutualueella, kuten Kuolan niemimaalla.
Läpi 2000-luvun Putinin hallinto on priorisoinut arktisen alueen kehittämisessä talouskasvua, jolla on usein ollut taannuttavia vaikutuksia alkuperäiskansojen maaoikeuksiin. Kuolan niemimaalla nämä toimet ovat vaikeuttaneet saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa itsemääräämisoikeutta sekä perinteisiä elinkeinoja, kuten metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa, jotka pääosin 1990-luvulla koostetut alkuperäiskansojen oikeudet teoriassa takaisivat. 2000-luvulla alkanutta ajanjaksoa onkin kuvattu Venäjällä ”alkuperäiskansojen oikeuksien pysähtyneisyydeksi”.
Venäjän vuonna 2022 laajentama hyökkäyssota Ukrainassa on edelleen vahvistanut alkuperäiskansoihin vaikuttavaa sortavaa lainsäädäntöä. Alkuperäiskansojen mailta louhittujen raaka-aineiden vaihto länsimaista tekniikkaa vastaan heikentyi huomattavasti Ukrainan sodan myötä. Lännen sanktioiden myötä maa on pyrkinyt turvaamaan harvinaisten maametallien louhinnan esimerkiksi elektroniikan tuottamisen. Näin ollen vuonna 2022 Venäjän valtio esitteli useita ympäristöarviointeja koskevia supistavia menettelyjä, jotta kaivostoimintaan liittyvät projektit etenisivät nopeammin. Saamelaisten perinteiselle kotiseutualueelle rakennetut kaivosprojektit ovatkin surullinen esimerkki alkuperäiskansojen jatkuvasta sopeutumisesta muokattuun elinympäristöön. Se alleviivaa alkuperäiskansojen kulttuurien marginaalista ja merkityksetöntä asemaa suhteessa maan keskushallintoon.
Kuolan niemimaan sydämeen, Luujärven läheisyyteen, johon saamelaiset keskitettiin neuvostoajan pakkosiirtojen aikana, on myös kehittymässä kovaa vauhtia useita kaivosprojekteja. Näitä ovat esimerkiksi Fedorova Tundra, Kolmozeron litiumkaivos ja Polmostundran kaivos. Saamelaisille historiallisesti ja uskonnollisesti merkittävän Seidozero-järven ympärillä olevaa Seydyavrin luonnonsuojelualuetta on kaivostoiminnan lisäksi kaavailtu turismin kehittämiselle.
Alueellisena esimerkkinä Kuolan niemimaa kertoo jatkuvasti synkemmäksi muuttuvaa tarinaa siitä, miten poliittisen vallan alueelliset prioriteetit ja alkuperäiskansojen kulttuuriympäristö perinteisine elinkeinoineen törmäävät. Ylhäältä alaspäin suuntautuvan vuoropuhelun ja selkeän oikeudellisen viitekehyksen puuttuessa Kuolan saamelaisten tulevaisuus näyttää hyvinkin epävarmalta.