Epävarmuuden aika haastaa myös tutkimusyhteisön

ALEKSANTERI INSIGHT 1/2023. Kolmen vuoden tauon jälkeen fyysisesti järjestetty Aleksanteri-konferenssi “Uusi epävarmuuden aika: kuinka Venäjän sota Ukrainassa muuttaa maailmaa” (New era of Insecurity: how Russia’s war in Ukraine changes the world) tarjosi tutkijoille mahdollisuuden keskustella kasvokkain ja arvioida alan tutkimuksen tulevaisuutta.

Venäjän sodan todistaminen on alueen tutkijoille velvollisuus ja taakka, joka voi tuntua ajoittain musertavalta jopa sotaa ulkopuolelta tarkkaileville. Tästä huolimatta konferenssissa käytiin tärkeitä ja hyviä keskusteluja esimerkiksi siitä, kuinka käsitteellistää sodan muuttuvat muodot tai 2020-luvun uudet turvallisuushaasteet. Joskus tällaiset teoreettiset pohdinnat saattavat vaikuttaa ontoilta Venäjän Ukrainassa käymän sodan raa’assa kontekstissa. On kuitenkin tärkeää, että tutkijat jatkavat työtään ja analysoivat tapahtumia.

Me tutkijat voimme esimerkiksi pyrkiä jäljittämään systemaattisen tuhoamisen ja siihen johtaneen poliittisen vision välistä yhteyttä. Toiseksi tulisi tarkastella kriittisesti tekijöitä, jotka suoraan tai epäsuorasti johtivat vuosien matalamman tason konfliktin jälkeen Venäjän päätökseen aloittaa hyökkäys Ukrainaan. Lisäksi meidän on aloitettava keskustelu aluetta koskevan tiedon rakenteista, erityisesti vaietuista asioista sekä erilaisista sokeista pisteistä. Esimerkiksi Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik totesi puheenvuorossaan, että läntisten tutkijoiden ja poliittisten toimijoiden on luovuttava toiveajattelusta Venäjän tulevaisuuden suhteen ja lopetettava läntisen maailmankuvan projisoiminen Venäjään. Hänen mukaansa tarvitaan selväjärkisempää analyysia Venäjän toiminnasta, arvoista ja maailmankuvasta. Tutkimuksen haasteisiin lukeutuu myös se, miten akateeminen yhteisö voi viestiä nykyistä tehokkaammin tutkimuksien tuloksia ja löydöksiä laajalle yleisölle.  

Konferenssin yhtenä tavoitteena oli pohtia akateemisen tutkimuksen ja politiikkalinjausten välistä suhdetta. Keskusteluissa nostettiin esiin tämän suhteen Venäjä-keskeisyys. Aluetutkimuksessa Ukrainaa sekä muita itäisen Euroopan ja Euraasian maita on usein tutkittu Venäjän kautta ja tieteenalan toivottiin kehittyvän suuntaan, jossa näitä maita tarkasteltaisiin enemmän itsenäisinä yksikköinä. Venäjän historiallista vaikutusta ei voi jättää huomioimatta, mutta näillä mailla on myös Venäjästä riippumatonta omaa toimijuutta, mikä tuntuu välillä unohtuvan.  

Ukrainan tutkimus, sen kehittäminen ja haasteet nousivat kenties odotetustikin konferenssin keskeisten keskustelunaiheiden joukkoon. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että tutkijoiden kansainväliset verkostot tukisivat aktiivisesti ukrainalaisia tutkijoita Ukrainassa ja sen ulkopuolella. Ukraina tarvitsee pitkäaikaista tukea yhteiskunnan eri alueilla eivätkä Ukrainan läntiset tukijat saa väsyä. Yliopistojen tehtävänä on ylläpitää kiinnostusta Ukrainaan, myös muutoin kuin sotaan liittyen. Tutkijat voivat esimerkiksi lisätä tietoa Ukrainan historiasta ja nyky-yhteiskunnasta. Ukrainan tutkimukseen tarvitaan kuitenkin jatkossa lisää rahoitusta.