ALEKSANTERI INSIGHT 2/2023. ”Jos totuus on sodan ensimmäinen uhri – tutkijan sananvapaus tuntuu olevan seuraava”, kirjoittaa kollega, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö kolumnissaan (yle.fi 19.1.23). Moni jakaa tunteen. Tutkijan työn ei todellakaan pitäisi olla alisteista mielipiteiden poliittiselle muokkaukselle, sillä se on ristiriidassa tutkijan luotettavuuden, rehellisyyttä painottavan ammattietiikan ja uskottavuuden kanssa. ”Tieteen politisointi uhkaa tutkijoiden sananvapautta, eli meidän kaikkien syvällisempää ymmärrystä maailmasta,” Käihkö jatkaa. Tutkijan ei pidä valehdella, vaikka pyydettäisiin.
Miten siis turvata oman tutkimustoimintansa luotettavuus ja rehellisyys? Työ jatkuu, mutta samalla kaikki on muuttunut. Monivuotiset yhteistyösuhteet, venäjäksi julkaiseminen, osallistuminen seminaareihin, kenttätyöt – kaikki katkolla maaliskuun alusta 2022 lähtien. Tästä on seurannut vajeita ja uudelleen orientoitumisia. Tutkimusasetelmia ja -kysymyksiä on jäänyt pois ja korvautunut toisilla. Vuosi on tuonut mukanaan ennätysmäärän haastattelu- ja esiintymispyyntöjä, joskus yllättävistäkin aiheista.
Esiintyessä mietin, kuka minussa puhuu. Kun Hakaniemen torilla keskellä kesäpäivää vakuutin englanniksi kanadalaiselle tv-ryhmälle, että hyvin varusteltuja väestösuojia helsinkiläisille kyllä riittää, puhuin satunnaisena kansalaisena. Hymyillen kehaisin myös kylväneeni perunoita. Kun sitten samasta aiheesta vastailin suorassa lähetyksessä venäjäksi venäläiselle oppositiokanavalle, esiinnyin suomalaisena asiantuntijana. En hymyillyt vastatessani kysymyksiin, pelkäämmekö Venäjän hyökkäävän Suomeen Natoon liittymisen seurauksena, tai talven kylmyyttä.
Stereotyyppinen kansalaisuusolettama on esiintyjästä välittyvä jäävuoren huippu. Se peittää alleen asiantuntemuksen laadun. Omalla kohdallani filologin, alue- ja kulttuurintutkijan. Olen pätevöitynyt monimerkityksisyyden, sävyjen ja ääneen lausumattomien ennakko-oletusten tarkkailuun. Hallitsen kielikuvat, symbolit, sitaatit ja kielelliset rekisterit. Niitä olen pohtinut viime kuukausina myös Moskovan patriarkka Kirillin julkisia opetuspuheita kuunnellessani. Vaikeinta ei ole tulkita, mitä hän sanoo, vaan se, minkä hän jättää sanomatta. Samoin voimistuu vaikutelma hänen puheensa kaikumisesta kuuroille korville, rituaalin tyhjyydestä.
Kuuluisa venäläinen semiootikko Juri Lotman (1922–1993) ennusti vuotta ennen kuolemaansa, että neuvostovallan romahtaminen avaa historiallisesti ainutkertaisen tilaisuuden luopua kaksijakoisesta joko tai -maailmankuvasta, ja suuntautua kohti ”eurooppalaisia arvoja”, suurempaa sallivuutta. Jos tilaisuus menetetään, on Lotmanin mukaan edessä historiallinen katastrofi. Sitä tunnelmaa elämme nyt. Maallisten, sotilaallisten ja hengellisten johtajien kielikuvissa toistuu maailmanlopun sanoma. Populaarivideo YouTubessa näyttää tankkien vyörymistä, jonkun lukiessa ääneen Isä meidän -rukousta, taustalla vaihtuvat eri kielin banderolli Eteenpäin Venäjä. Silti tilanne on auki. Maailmanlopun symbolien ja kielikuvien takana on todellisuus, mutta determinististä näkyä tai vain yhtä tulkintaa tulevasta ei ole. Ydinaseiden käyttökynnys on joko laskenut tai sitten ei – riippuen keneltä kysytään.
Kuluneena vuonna on käynyt selväksi, että turvallisuudentunteen haurastuessa mieli valpastuu. Aluetutkimuksen tärkein tehtävä on yhä koota yhteen monitieteinen, moninäkökulmainen tutkijayhteisö sekä yhteiskunnan muut toimijat. Tutkijayhteisön tehtävä on yhdessä varmistaa, ettemme lankea mustavalkoisuuteen. Päättäjillemme on oltava tarjolla itsenäisesti ajateltua, lähdekriittistä, avointa, luotettavaa ja vertaisarvioitua tutkimustietoa. Näissä merkeissä 12.5. toteutamme Valtakunnallisen Aleksanteri-foorumin 2023, alaotsikolla Asiantuntemus sodan varjossa. Tervetuloa!
Tarve arvioida asiantuntijuuden ja yhteiskunnan eri osa-alueiden toimijoiden roolia ja tulevaisuutta muuttuneessa toimintaympäristössä on ilmeinen. Uutta suuntaa joutuvat etsimään niin poliittiset toimijat, yritys- ja järjestömaailma kuin koulutussektori.
Valtakunnallinen Aleksanteri-foorumi kokoaa suomalaisen yhteiskunnan toimijat pohtimaan ja kehittämään Venäjän ja Euraasian sekä itäisen Euroopan asiantuntemusta. Foorumi koostuu temaattisten työryhmien työskentelystä ja paneelikeskustelusta, joissa kuullaan korkeakoulujen, hallinnon, liike-elämän, politiikan, kansalaisjärjestöjen ja opiskelijoiden edustajia.