Metsän harvennus vähentää hiilen kertymistä metsään ainakin tilapäisesti, selviää Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreesta tutkimuksesta. Kivennäismaalla metsä palautui hiilinieluksi jo vuodessa, mutta ojitetussa turvemetsässä päästöt jatkuivat edelleen.
Helsingin yliopiston johtaman Suomen Akatemia-rahoitteisen BiBiFe- projektin ja Luonnonvarakeskuksen johtaman EU-rahoitteisen HoliSoils-hankkeen tutkijat selvittivät harvennuksen vaikutuksia kahdessa metsätyypissä: kivennäismaalla sijaitsevassa kangasmetsässä ja pitkään metsätalouskäytössä olleessa ojitetussa turvemetsässä. Hiilen varastoitumista ja päästöjä mitattiin puustossa, metsänpohjan kasvillisuudessa, maaperässä ja lahopuussa ennen harvennusta ja sen jälkeen.
Harvennus aiheutti välittömästi vuosittaisen hiilikertymän laskun, erityisesti puubiomassassa, koska suuri osa puista poistettiin. Metsä alkoi kuitenkin toipua jo vuoden kuluessa. Samalla harvennus lisäsi hiilidioksidipäästöjä, kun hakkuutähteiden hajoaminen vapautti hiiltä ilmakehään.
”Harvennus vaikuttaa koko metsäekosysteemin hiilitaseeseen, ei vain puustoon. Kivennäismailla hiilivarastot voivat palautua muutamassa vuodessa, mutta ojitetuissa turvemetsissä toipuminen voi olla hitaampaa, ja metsät saattavat jatkaa hiilen vapauttamista pitkään harvennuksen jälkeen”, sanoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Gonzalo de Quesada.
Erilaiset metsätyypit reagoivat metsänhoitotoimenpiteisiin eri tavalla
Kivennäismaalla metsän toipuminen oli suhteellisen nopeaa. Metsänpohjan kasvit, kuten sammalet ja varvut, hyötyivät lisääntyneestä valosta ja tilasta, ja alkoivat sitoa enemmän hiiltä. Vuosi harvennuksen jälkeen metsä muuttui tilapäisestä hiilen lähteestä takaisin hiilinieluksi.
Ojitetussa turvemetsässä tilanne oli toinen. Metsä oli jo ennen harvennusta hiilen lähde, ja puuston poistaminen lisäsi päästöjä entisestään. Vuosi harvennuksen jälkeen metsä jatkoi hiilen vapauttamista enemmän kuin se vapautti ennen harvennusta. Tämä johtui hitaasta puuston kasvusta sekä jatkuvista päästöistä maaperästä ja hakkuutähteistä, kuten oksista ja kannoista.
”Kun Suomi ja muut maat tavoittelevat ilmastotavoitteitaan, on tärkeää ymmärtää, miten eri metsätyypit reagoivat metsänhoitotoimenpiteisiin. Kestävä metsätalous edellyttää tasapainoa puuntuotannon ja metsien hiilinielujen ylläpitämisen välillä – erityisesti herkissä ekosysteemeissä, kuten ojitetuissa turvemetsissä”, toteaa Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.
Tutkimus on tapaustutkimus kahdesta metsästä, ja erityisesti ojitettujen turvemetsien osalta tarvitaan lisää tutkimusta harvennuksen laajempien vaikutusten ymmärtämiseksi.
Suomen Akatemian rahoittaman BiBiFe- hankkeen tavoitteena oli tarkastella talousmetsien käsittelyn ilmastovaikutuksia kokonaisvaltaisesti, mukaanlukien hiilenkierto-, albedo- ja pienhiukkasvaikutukset. Konsortiossa oli mukana Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.
HoliSoils on EU:n rahoittama tutkimusprojekti, joka kehittää ja testaa maankäsittelymenetelmiä tavoitteenaan hillitä ilmastonmuutosta ja ylläpitää erilaisten, ihmisten elinkeinoille ja hyvinvoinnille välttämättömien ekosysteemipalvelujen tarjontaa.