CEACG kutsuttiin antamaan asiantuntijalausunto Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostoon liittyen uuteen rahapelilainsäädäntöön. Tässä blogissa esitämme näkemyksemme siitä, miten rahapelaaminen vaikuttaa Suomen talouteen nyt ja jatkossa.
Lisenssijärjestelmä ei lisää valtion tuottoja
Suomi siirtyy rahapelien lisenssijärjestelmään vuoden 2027 alussa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle uutta rahapelijärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi (HE 16/2025 vp) lisenssijärjestelmää perustellaan rahapelihaittojen ehkäisyllä ja vähentämisellä sekä kanavointitavoitteella. Kanavointitavoitteella viitataan siihen, että lisenssijärjestelmän oletetaan kanavoivan suomalaisten rahapeleihin häviämät rahat järjestelmän ulkopuolisilta yhtiöiltä järjestelmän sisälle.
Uudistuksen osin ääneen lausumaton tavoite on myös valtion tulojen kasvu, kun lisenssijärjestelmään hakeutuvat yhtiöt saadaan Suomen verotuksen piiriin. Hallituksen esityksen mukaan valtio voisi saada verotuloja jopa yli miljardi euroa vuonna 2027. Vertailun vuoksi, vuonna 2024 Veikkaus tuloutti valtiolle 591 miljoonaa euroa.
Kun lukuja katsotaan tarkemmin, eivät lisenssijärjestelmän vaikutukset Suomen valtiontalouteen olekaan niin positiivisia. Jo vuonna 2028 arvioidut tulot putoaisivat noin 500–700 miljoonaan euroon. Pelkästään tähän summaan yltämiseksi täytyisi suomalaisten rahapelaamisen lisääntyä huomattavasti. Myös hallituksen esityksen vaikutustenarvioinnissa todetaan, että lisenssijärjestelmällä on positiivinen vaikutus valtion tuloihin ainoastaan, jos markkinan koko merkittävästi kasvaa – eli jos rahapelien kulutus entisestään lisääntyy.
Kun lukuja katsotaan tarkemmin, eivät lisenssijärjestelmän vaikutukset Suomen valtiontalouteen olekaan niin positiivisia.
Yksi olennainen syy siihen, miksi lisenssijärjestelmä ei lisää valtion tuottoja, on matala verotus. Houkutellakseen kansainvälisiä yhtiöitä Suomen markkinoille, hallitus esittää 22 prosentin arpajaisverokantaa, joka on jopa matalampi kuin yleinen 25,5 prosentin arvonlisävero. Rahapelaamisesta tulisi siis ikään kuin valtion taloudellisesti tukemaa toimintaa. Tämä kuulostaa hyvin epäreilulta Suomessa muilla aloilla toimivia yrityksiä kohtaan – varsinkin kun tutkimuksen perusteella tiedetään myös, että rahapelaaminen on jo valmiiksi pois muusta kulutuksesta.
Rahapeliyhtiöt maksaisivat 22 prosentin arpajaisveroa niin kutsutusta GGR-tuotostaan: tuotosta, joka jää jäljelle pelaajille maksettujen voittojen jälkeen. Muita veroja rahapeliyhtiöt eivät juuri maksaisi. Rahapeleistä ei makseta arvonlisäveroa, eikä rahapelivoitoista tuloveroja. Valtaosa yhtiöistä on rekisteröity Suomen ulkopuolelle, joten ne eivät maksaisi Suomeen myöskään yhteisöveroa.
Alhainen verotus ei takaa korkeaa kanavointiastetta
Korkea verotus on rahapeliteollisuuden tilaamassa tutkimuksessa yhdistetty alhaisempaan kanavointikykyyn. Nämä analyysit oli kuitenkin tehty vain kuuden maan tietojen perusteella. Omassa tutkimuksessamme vertasimme rahapelien verotusta ja kanavointiasteita 29 Euroopan maassa. Emme löytäneet minkäänlaista negatiivista korrelaatiota verokannan ja kanavointiasteen välillä. Joissain tapauksissa korrelaatio oli jopa positiivinen: korkeampi verotus yhdistyi korkeampaan kanavointiasteeseen.
Tutkimusten tulosten perusteella verotus- ja kanavointikehitykset ovat siis toisistaan erillisiä ilmiöitä. Esimerkiksi Tanskassa veroastetta nostettiin 20 prosentista 28 prosenttiin vuonna 2021. Kanavointiaste ei kuitenkaan laskenut, vaan jopa nousi urheiluvedonlyönnin osalta. Hollannissa veroastetta on nostettu noin 30 prosentista 34,2 prosenttiin vuoden 2025 alusta. Vuoden 2026 alusta Hollannin arpajaisvero nousee 37,8 prosenttiin. Arpajaisveron lisäksi yhtiöt Hollannissa maksavat 1,95 prosentin haittaveron, joka suunnataan täysmääräisenä haittojen ehkäisyyn, hoitoon, valvontaan ja tutkimukseen.
Verotus- ja kanavointikehitykset ovat toisistaan erillisiä ilmiöitä.
Suomeen ehdotettu 22 prosentin arpajaisvero on ilmeisesti otettu suoraan Ruotsista. Kuitenkin Ruotsin malli poikkeaa Suomeen ehdotetusta, sillä Ruotsiin on rekisteriöitynyt suuria kansainvälisiä rahapeliyhtiöitä, jolloin Ruotsi saa rahapeleistä myös muuta verotuloa. Onkin järkevämpää etsiä mallia maista, joiden tilanne on verrannollisempi Suomeen, kuten juuri Hollannista tai Tanskasta.
Rahapelaaminen aiheuttaa yhteiskunnalle enemmän kustannuksia kuin tuottoja
Lisenssijärjestelmän odotettuja tuottoja on syytä verrata myös rahapelaamisen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Hallituksen esityksen kustannusarviossa on huomioitu ainoastaan pelihaittatyö, mikä antaa hyvin rajatun kuvan rahapelaamisen todellisista kustannuksista. Suomessa ei ole vielä tehty riittävän kattavaa haittakustannuslaskelmaa, mutta kansainväliset laskelmat antavat osviittaa kustannuksista myös Suomessa. Kansainvälisissä laskelmissa on otettu huomioon esimerkiksi velkaantuminen ja talousongelmat, tutkimus ja ehkäisevä työ, valvonta ja sääntely, perheiden kokemat haitat, työttömyys ja tuottavuuden lasku, sekä muita epäsuoria rahapelihaittakustannuksia.
Maltillisestikin arvioidut yhteiskunnalliset kustannukset ylittävät kaikkein optimistisimmatkin tuottoarviot noin 600 miljoonalla eurolla.
Niiden mukaan rahapelaamisen yhteiskunnallisten kustannusten mediaani on vuosittain noin 346 euroa jokaista yli 15-vuotiasta kansalaista kohden. Mediaaniarvion mukaan laskettuna rahapelaamisen yhteiskunnalliset kustannukset olisivat Suomessa vuositasolla noin 1,6 miljardia euroa. Nämäkin laskelmat ovat maltillisia, sillä ne huomioivat pääsääntöisesti vain ongelmapelaamisen kustannukset, eivätkä riskitasolla pelaamiseen liittyviä kustannuksia. Maltillisestikin arvioidut yhteiskunnalliset kustannukset siis ylittävät kaikkein optimistisimmatkin tuottoarviot noin 600 miljoonalla eurolla.
Uudessa järjestelmässä haitat – ja haittakustannukset – todennäköisesti kasvavat merkittävästi, kun kaikkein haitallisimpien pelien tarjonta ja markkinointi lisääntyy, eikä järjestelmään ei ole tulossa kattavaa ja yhtiöidenvälistä pelirajoituskokonaisuutta. Vastuuta haittojen ehkäisystä siirretään yhtiöiden harteille, kuitenkaan määrittelemättä mitä huolenpitovelvollisuus käytännössä tarkoittaa. Haittakustannukset taas jäävät suomalaisten maksettavaksi. Suomessa hyvinvointialueet ovat vastuussa rahapeliongelmien hoidosta. Hyvinvointialueiden talouden näkökulmasta rahapelien saatavuuden lisääminen on huono vaihtoehto, varsinkin kun alhainen verotus ei mahdollista riittäviä resursseja.
Tuleva lisenssijärjestelmä hyödyttää siis ensisijaisesti peliyhtiöitä ja jättää Suomen valtiotalouden ja suomalaiset häviäjän rooliin.
Hautamäki, S., Marionneau, V., Castrén, S., Palomäki, J., Raisamo, S., Lintonen, T., ... & Latvala, T. (2025). Methodologies and estimates of social costs of gambling: A scoping review. Social Science & Medicine, 117940.
HE 16/2025. Hallituksen esitys eduskunnalle uutta rahapelijärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi.
Marionneau, V., Matteucci, N., Vieira Lima, S., Nikkinen, J., & Selin, J. (2025). Channelling and taxation in European online gambling markets: evolution and policy implications. Harm Reduction Journal, 22(1), 1.