Miten tutkitaan kaupungin uskonnollista, kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta? Miten moninaisuus ja toisaalta sen ymmärrys on muuttunut ajan saatossa? Kenen johdolla moninaisuudesta keskustellaan, ja missä valossa? Entä miten moninaisuus on edustettuna — kenen äänet pääsevät kuuluviin?
Näihin kysymyksiin pureutuivat tutkijat 22.10. DIVSOLin ja Urbarian järjestämässä paneelikeskustelussa Monimuotoisuus Kaupungissa: Tutkimusnäkökulmia. Paneelissa puhuivat DIVSOLin johtaja, kvantitatiivisen ja vertailevan kielitieteen professori Kaius Sinnemäki, kaupunkiteologian professori, DIVSOL-tutkija Henrietta Grönlund, suomen kielen vanhempi yliopistonlehtori ja monikielisyyden tutkija Heini Lehtonen, sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologian yliopistotutkija Pekka Tuominen.
Kaius Sinnemäki avasi tilaisuuden DIVSOLin esittelyllä. Keskustelua jatkoi Henrietta Grönlund, joka korosti kuinka uskonnollinen moninaisuus ilmenee kaupungissa paitsi uskontojen ja niiden harjoitustapojen moninaisuutena, myös tilallisuudessa ja toimijuudessa. Grönlund mainitsee esimerkkinä, kuinka kirkko myös instituutiona on pitkään ollut läsnä kaupunkitilassa muun muassa nuorisotyössä ja hyväntekeväisyydessä.
Heini Lehtonen puolestaan toi perspektiiviä monikielisyyden historiaan — Helsinki on ollut 1700-luvun lopulla yhtä monikielinen kuin nyt! Muutos sen sijaan on tapahtunut siinä, mitä kieliä puhutaan. Paneelissa käytiin paljon keskustelua yksikielisyyden ja kielen tasovaatimusten normeista, niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Kielelliseen moninaisuuteen liittyy aina kysymys vallasta — Sinnemäki antoi esimerkin, kuinka valtakielen ja vähemmistökielen välistä hierarkiaa voidaan purkaa esimerkiksi siten, että valtakielen puhujat oppivat vähemmistökieltä. Pekka Tuominen puolestaan huomioi, kuinka yhdessä jonkin kolmannen kielen puhuminen voi rikkoa hierarkioita, kun astutaan molempien epämukavuusalueelle. Lehtosen mukaan myös kysymys siitä, mitä kieliä arvostetaan, ja esimerkiksi minkä kielten nähdään kuuluvan kouluympäristöön, vaikuttaa osallisuuteen ja oppimiseen.
Tärkeänä teemana esiin nousi myös, kuinka tilastot (esimerkiksi asuinalueen asukkaiden äidinkielestä, tulo- tai koulutustasosta), eivät kuvasta alueen elettyä elämää, niitä verkostoja ja vuorovaikutuksen muotoja, jotka vaikkapa Tuomisen tutkimassa Kontulassa ovat arkipäivää. Tuomisen mukaan tilastoja tarkastelemalla luodaan helposti ylhäältä päin yksinkertaistavia tarinoita moninaisuudesta ja edustuksesta. Tutkijat näkivät moninaisuudelle altistumisen tärkeimpänä keinona avoimuuden lisäämiselle ja valtasuhteiden käsittelylle. Grönlundin mukaan uskonnottomuuden lisääntymisen lisäksi Helsingissä näyttää olevan trendinä etenkin nuoremman sukupolven keskuudessa myös avoimempi suhtautuminen ja kenties kiinnostus eri uskontoja kohtaan.
Tapahtuma on nyt kokonaisuudessaan katsottavissa
Diversity in Society and Life eli DIVSOL (2025–2030) on yksi Suomen Akatemian rahoittamista profiloitumisalueista Helsingin yliopistossa. DIVSOLin piirissä tutkitaan niin etnistä, kulttuurista, kielellistä, uskonnollista kuin sosiaalis-ekologistakin monimuotoisuutta. Tavoitteena on tarjota uutta tietoa suomalaiselle yhteiskunnalle ja siten tukea kestävää, ihmisten hyvinvointia edistävää päätöksentekoa.
Ohjelmaa koordinoi humanistinen tiedekunta, ja mukana ovat bio- ja ympäristötieteellinen, kasvatustieteellinen, matemaattis-luonnontieteellinen, oikeustieteellinen, teologinen ja valtiotieteellinen tiedekunta, Svenska social- och kommunalhögskolan sekä Helsingin yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellinen instituutti.
Lisätietoa voit lukea